Matkalla valoon

Kaamoksen taltuttaminen ei ole yksinkertaista ja kuitenkin siihen täytyy ryhtyä joka vuosi. Kaamos on kamalaa, joten ainoa vaihtoehto on koittaa vähentää kärsimystä. Botswanalainen naisetsivä Mma Ramotswe on verraton matkakaveri kaamoksen halki. Viiden A. McCall Smithin kirjapatterin avulla valo tuntuu olevan jo paljon lähempänä. Oman helpotuksensa tuo myös käsien välistä pehmoisesti soljuva villainen lanka. Epäilen, etten selviäisi kaamoksesta ilman puikkojen nitkutusta villaisella alustalla. Ja tuollainen täydellinen hetki kruunautuu Mma Ramotswen tapaan Rooibos teellä.

Tuli jälleen lahjan paikka. Ystäväni valmistui tuplamaisteriksi. Jotakin leikkimielistä, suloista turhuutta etsiskelin. Sitten muistin hänen vankkumattoman ihailunsa mitä tulee neulesammakkoklaaniini (Kurnu, Loikka sekä Pienet sammakot). Minulla oli hänen nimeään huutanut lankakin jo valmiina. Prosessissa kävi kuitenkin jotakin hassua. Tästä Keltakynsisammakosta tuli nimittäin paljon klaaninsa muita jäseniä pienempi. Alkuperäinen sammakkoideahan on Anu Harkin. Viidesti olen sitä nyt soveltanut. Edellisten tapaan tälläkin on muovailemani Cernit- massasilmät sekä kuivaherne täyte. Juhlan kunniaksi kunniamerkkejä on enemmän ja ne ovat luonteeltaan ulkonevampia. Jo aiemmin olen jonkun kerran neulonut sammakon päästä varpaisiin, kun Anun ohjeen mukaan se neulotaan varpaista päähän. Varpaisiin tuli muuten mukavasti ryhtiä kaksikertaisella langalla. Tuon ryhdin turvin sammakko innostui rukoilemaan juhlaillan aikana.

Kuivaherneet ovat valloittava materiaali. Ne tuovat täytetyn otuksen liikkeisiin jännittävää dynamiikka. Samalla niiden paino tuntuu rauhoittavalta sylissä, johon poikkeuksetta kaikki sammakkoni ovat jääneet, kuin huomaamatta. Herneajatuksia täytyy kehittää pidemmälle. Sieltä voisi syntyä jotakin tehokkaasti stressiä vähentävää ja elämän laatua parantavaa. Herneiden ainoa pulma on, että ne vaikeuttavan puhdistamista. Herneillä täytettyä neuletta ei voi näet pestä, mutta kyllähän tuuletuskin monesti auttaa asiaa.

Tämä keltakyntinen veijari sai kovasti huomioita ja kirvoitti kohauttavan korutilauksen. Lohikäärme siis luikertelee näinä päivinä mieleni sopukoissa. Tekijää tietysti kovasti lämmittää, kun lahja oli tervetullut ja selkeästi kovin mieluinen.

Unelmien punontaa

Päätin lähteä. Edessä vapaata epävarmuutta. Tein tämän unelmien edestä. Kuvitan näitä mietteitä otteella unelmamatkan saavutuksista. Olen kirjoittanut & kuvittanut lastenkirjan. Jos minä saan valita, tulee minusta isompana lastenkirjailija. Ei kyllä tarvitsisi olla montaakaan viikkoa isompi. Kustantajat ovat kuitenkin luvanneet vastauksia vasta kuukausien päästä.

Ei ole vaikeaa valita, kun joku tuntuu niin räikeästi loisteelta. Toisaalta se häikäisee ja heittää eteen haasteita. Niihin on kuitenkin helpompi vastata täältä olemisen rauhasta. Rauhassa on helpompi pysyä, kun muistaa olla murehtimatta ja ymmärtää, että on pientä jos selviää rahalla (vaikka olemattomalla). Raha pysyköön omassa arvossa.

Kiitos teille, tärkeät lukijani tuesta, edellisten mietteiden ääressä!

Mielenmaisema

Minulla se ainakin tapahtuu automaattisesti. Mieli alkaa vaeltaa aurinkoisissa ja suloisissa maisemissa, kun maailma ympärillä irvistää. Ja meneillään onkin yksi kaikkien aikojen irvistyksistä. Olen joutunut keskelle erään yhteisön kriisiä. Olen uusi. En tiedä mistään mitään ja silti myrskyn silmässä. Tilanne on muuttumassa selviytymistaisteluksi, jossa ei noudateta edes viidakon lakia. Tai minun intuitiivinen reaktioni ainakin on paeta. Ovat kuulemma vanhoja asioita. Sitä suuremmalla syyllä: miksi ihmiset kiusaavat itseään vuosi tolkulla? Minun elämäni, vaikka aionkin elää 100- vuotiaaksi, on aivan liian lyhyt itsensä kiusaamiseen. Elämässä saattaa tulla vastaan tilanteita, joille et vaan voi mitään ja silloin tietenkin täytyy koittaa selvitä parhaalla mahdollisella tavalla. Vapaaehtoiseen kärvistelyyn en kuitenkaan ryhdy. Lähtölaskenta on alkanut ja kaikki verkot heitetään veteen.

Harmaata pitsiä

”Sisko?” Ja Sisko lupasi. Ei siksi, etteikö olisi voinut kieltäytyä, vaan koska koki sen itsekin merkittävänä. Wanhat tanssit ovat tulossa. Sitä ennen pukuompelukurssi. Jos kerran ryhdytään, niin ryhdytään sitten kunnolla.  Malli on ollut selvillä jo monta kuukautta.

Kangaskierroksella kävimme muutama päivä sitten. Löysimme lähes kaiken etsimämme, vaikkakin sisko jonkin verran hämmästeli Helsingin kaupungin supistunutta kangastarjontaa.  Sisustajalle oli kyllä kankaita tarjolla. Päädyimme silkkiin ja organtsaan. Hyviä valintoja. Miehusta vaatii koristetta, tekstuurin vaihtelua. Etsimme harmaata pitsiä. Emme löytäneet. Tosin, isosisko ei oikein tiennyt mistä etsiäkään? Vinkit olisivat tervetulleita. Vielä ehtii. Kaavatkin syntyvät vasta ensi viikolla.

 Helmikaupassa pääsimme tyttöjen prinsessajuttujen ytimeen. Kuvan erilaiset prinsessaihanuudet rakentuvat siis koruksi Siskon käsissä. Tämä Sisko ajatteli hoitaa korupuuhat pois pukuompelun alta. Wanhat tanssit ovat kyllä vanhanaikaista ja suloista prinsessaihanuutta parhaimmilaan. Olivat jos silloin omalla kohdalla ja nyt pääsen mukaan toistamiseen.

The Heart of Winter Mittens

I’ve been amazed of my blogs international intrest. Especially since my posting language is Finnish and it’s going to be so in the future too. My patterns have caught international attenttion and the translations have been offered for me without asking. This was the story with The Heart of Winter Mittens- pattern as well. I hope you can enjoy this pattern. Special thanks to Valerie.


Here is the link to the pattern.

P.S. Leave a comment (You can do it in English.) if you use this pattern, please. (It would be fun to see your version and share the knitting experience.)