Matkalla valoon

Kaamoksen taltuttaminen ei ole yksinkertaista ja kuitenkin siihen täytyy ryhtyä joka vuosi. Kaamos on kamalaa, joten ainoa vaihtoehto on koittaa vähentää kärsimystä. Botswanalainen naisetsivä Mma Ramotswe on verraton matkakaveri kaamoksen halki. Viiden A. McCall Smithin kirjapatterin avulla valo tuntuu olevan jo paljon lähempänä. Oman helpotuksensa tuo myös käsien välistä pehmoisesti soljuva villainen lanka. Epäilen, etten selviäisi kaamoksesta ilman puikkojen nitkutusta villaisella alustalla. Ja tuollainen täydellinen hetki kruunautuu Mma Ramotswen tapaan Rooibos teellä.

Tuli jälleen lahjan paikka. Ystäväni valmistui tuplamaisteriksi. Jotakin leikkimielistä, suloista turhuutta etsiskelin. Sitten muistin hänen vankkumattoman ihailunsa mitä tulee neulesammakkoklaaniini (Kurnu, Loikka sekä Pienet sammakot). Minulla oli hänen nimeään huutanut lankakin jo valmiina. Prosessissa kävi kuitenkin jotakin hassua. Tästä Keltakynsisammakosta tuli nimittäin paljon klaaninsa muita jäseniä pienempi. Alkuperäinen sammakkoideahan on Anu Harkin. Viidesti olen sitä nyt soveltanut. Edellisten tapaan tälläkin on muovailemani Cernit- massasilmät sekä kuivaherne täyte. Juhlan kunniaksi kunniamerkkejä on enemmän ja ne ovat luonteeltaan ulkonevampia. Jo aiemmin olen jonkun kerran neulonut sammakon päästä varpaisiin, kun Anun ohjeen mukaan se neulotaan varpaista päähän. Varpaisiin tuli muuten mukavasti ryhtiä kaksikertaisella langalla. Tuon ryhdin turvin sammakko innostui rukoilemaan juhlaillan aikana.

Kuivaherneet ovat valloittava materiaali. Ne tuovat täytetyn otuksen liikkeisiin jännittävää dynamiikka. Samalla niiden paino tuntuu rauhoittavalta sylissä, johon poikkeuksetta kaikki sammakkoni ovat jääneet, kuin huomaamatta. Herneajatuksia täytyy kehittää pidemmälle. Sieltä voisi syntyä jotakin tehokkaasti stressiä vähentävää ja elämän laatua parantavaa. Herneiden ainoa pulma on, että ne vaikeuttavan puhdistamista. Herneillä täytettyä neuletta ei voi näet pestä, mutta kyllähän tuuletuskin monesti auttaa asiaa.

Tämä keltakyntinen veijari sai kovasti huomioita ja kirvoitti kohauttavan korutilauksen. Lohikäärme siis luikertelee näinä päivinä mieleni sopukoissa. Tekijää tietysti kovasti lämmittää, kun lahja oli tervetullut ja selkeästi kovin mieluinen.

6 kommenttia artikkeliin ”Matkalla valoon

  1. Kiitos Rauni. Toivottavasti jaksat käydä lukemassa korupostauksiani täälläkin, vaikka seassa on neulomista, ompelua sekä mietistkelyä.

  2. Hei. Huomasin vasta nyt tuon 7.12. kommentin, että kysele salasanaa jos kiinnostaa…Siis johonkin toiseen blogiin? Oisin laittanut meiliä mutta en löydä täältä mistään meiliosoitetta…

  3. Hei Typy!🙂

    Kiitos paketista, se tuli hienosti perille.
    Pussukka päätyi heti huulirasvan ja muiden olennaisten juttujen kuljetustehtäviin.
    Koru menee jo kiinni, kunhan vielä opin laittamaan sen itselleni, niin hyvä tulee!🙂

    Kiitos, olet ihana.

  4. Paluuviite: Mahdoton kesätyttö – Crazy Summer Girl | Punaisen sydämen torppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s