Loistohattu

Syksyllä paleli, mutta talvitakki olisi ollut liian kuuma. Totesin siis tarvitsevani välikausitakin. Sopiva, kunhan ei ole musta, takki löytyikin. Elämä ei kuitenkaan ole elokuvaa ja takki oli varsin arvokas. Siinä oli kuitenkin valtavasti hyviä puolia, joista ehkä parhaana se mahtava tunne, kun latoin sen päälleni. Se korosti minua, kaikkea sitä hyvää mitä minussa on. Lisäksi se on ihanaa pehmeää kashmiria ja siinä on riittävän pitkät hihat tälle evoluution joitakin vaiheita väliin jättäneelle pitkäkätiselle. Valitsin siis takin ja päätin jättää väliin muita hankintoja ja olla kehittämättä tarpeettomia tarpeita. Päivääkään en ole katunut ja olen ollut onnellinen takinomistaja jo useita kuukausia.

Neulojan mieli toimi, kuten sen kuuluu. Mielessä risteilivät jo asustemallit. Aloitin olemassa olevilla langoilla, sattuneesta syystä. Kesällä valmistuneen tunikan ylijäämästä löytyi kerä harmaata lankaa, jonka pitäisi hattuun riittää. Suuresta käsityölehdestä (05/06, malli 14) löytyi sopiva mallikin, lanka vaan oli väärä. Vaihdoin silmukkamäärän, eikä ohjeen joustekaan minusta ollut kiva. Käytin ohuempia pyöröjä jousteeseen ja paksumpia myssyosaan. ”Sähän voisit vaikka purkaa, kun sun lankas loppuu kuitenkin?” Minulle kuittaillaan neulomisistani.  Moniin viime aikaisiin neuleisiin langanloppumisepisodi on kyllä kuulunutkin. Näin tapahtui tälläkin kertaa. Kuvittelin pääseväni helpolla ja suunnistin marketin lankaosatolle. Mikä siinä on, ettei Novitan puuvillalankoja voida myydä marketeissa talviaikaan? En siis saanut lankaa lähimarketeista, joten vähemmällä pääsisin, kun vaan kiltisti purkaisin ja lyhentäisin myssyosaa. Purkaminen, kuten yleensä, kannatti. Ensimmäisellä yrityksellä myssystä olisi tullut liian syvä ja nyt lanka riitti hyvin. Hatusta tuli loistohattu, vaikka matkalla manasin sekä marketteja, että sooloiluani ohjerintamalla. Lankahan riittäisi todennäköisemmin, jos noudattaisi ohjeita…

Jotakin kuitenkin puuttui ja neuloja kaivautui taas jämälankakoriinsa. Kukka vaaleanpunaisesta Tenneseestä, täydellistä! Neuloja halusi runsaan ja tukevan. Neuloja joutui virkkaajan territoriolle ja omaksi hämmästyksekseenkin selvisi manauksitta. Pikkuprinsessa neulojan mielessä huusi edelleen lujaa. Niinpä, neuloja vetäytyi helmilaatikoilleen. Vain suuri, vaaleanpunainen kristalli sai tuon pikkuprinsessan vaikenemaan. Neuloja tunsi olonsa entistäkin paremmaksi laittaessaan päälleen sekä uuden takin, että hatun. Hattu osoittautui myös nimensä mukaiseksi lomahatuksi, ilman takkia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s