Pussista asiaa

Tämä on evoluutiotarina. Tuntuu, että tavaran haaliminen ja kasaaminen itselle tai toisille aiheuttaa jatkuvasti enenevässä määrin sisäistä soimaamista. Tuntuu, etteivät mitkään perustelut edes helpota sitä. Ja voitte vain kuvitella kuinka suuri sisäisen ristiriidan paikka se on ihmiselle, joka lukee yhdeksi maailman parhaista asioista lahjojen antamisen, tärkeiden ihmisten muistamisen.

On tässä harjoitettu luovaa ongelmanratkaisua kerran, jos toisenkin. Ja se on tuottanut jo pussin poikineen (Lahjakääre ilman sisältöä, Kassikavalkadi, Kiitollisen kesäkasseja). Joka joulu olen ainakin osan paketeista pyrkinyt käärimään kestokääreeseen tai kuten viime jouluna taittelin neuleet helposti rusetoitaviksi ja annoin kauniin neulepinnan toimittaa myös kääreen osaa.

Jälleen jotakin suurempaa nitkahti tämän ongelmanratkaisija-neulojan päässä, kun luin Anu Harkin Ling Mei- pussukasta, Suuresta Käsityölehdestä (10/08). Toden totta pienille kassinpohjalla seilaaville ”life savereille” tarvitaan järjestystä. Pienet pussit helpottavat paljon. Minulle leukaillaan kaikista pienistä pusseistani, joilla tuon elämääni hallinnan tunnetta. Minun pussini ovat olleet tähän asti Marimekkoa ja kotoisesti niitä kutsutaan ominaisuutensa mukaisesti naksupusseiksi. Ja vaikka ne ovat jokapäiväisessä elämässäni läsnä, en ollut tullut ajatelleeksi moista mahdollisuutta.

Kuvissa olevalle korulle tarvittiin kääre, joten kehitystarina jatkuu. Joistakin vaaleanpunaisen pussin kohdalla tekemistäni huomioista viisastuneena,  tässä seuraavassa sukupolvessa alkaa jo näkyä kehitystyön tulos. Ja  mikä parasta jämälangoille on löytynyt jälleen uusi osoite. Kultapussin kohdalla kokeilin ensimmäisen kerran printtikalvoa, jota epäilin kovasti. Ensinnäkin ostin pilotteihin halppiskalvoa, koska pidin tätä printtikalvojuttua turhan hyvänä ollakseen totta. Se kuitenkin oli totta ja kuva painautui kauniisti sekä suunnitelmien mukaan kankaalle, jonka sitten kiinnitin pussin koristeeksi. Kuvassa on pussin saaja lähes 40 vuotta sitten. Henkilökuvitetuista kääreistä tulee tietysti niin henkilökohtaisia, ettei niitä voi laittaa kiertoon, mutta  toisaalta ne tuottavat toisenlaista iloa katseillaan tai hymyillään. Ja saattavat olla hyvinkin mieluisia käytössä. Kuulemani mukaan tämä pussi korotettiin iltalaukkukäyttöön, eikä vain käsilaukun uumeniin hukutettavaksi.

Ja tässä vaiheessa voidaan siis todeta, että pussien maailma on ääretön. Olemassa olevilla, minulle ajautuneilla varastoilla koristellaan monta pussia  ja printtikalvo avaa vielä lisää mahdollisuuksia. Syksyllä käytiin keskustelua printtikalvokuvilla koristeltujen neuleiden tekijänoikeuksista. Minusta noiden kuvien yhdistämisellä neuleisiin ei ole tekijänoikeutta, joten rohkenin olla vapaasti luova ja aion tehdä niin jatkossakin. Toivon tämän evoluution johtavan vähempään sisäiseen paasaamiseen ja onnellisempiin lahjahetkiin.

4 kommenttia artikkeliin ”Pussista asiaa

  1. hih..
    just äsken silittelin tuota punaista pussukkaa.
    ipodi kuulokkeineen ja puhelimen kuulokkaat kulkee siinä vain niin kovin näppärästi paikasta toiseen.

    ihana olet!🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s