Koruajatuksia

Äidin joululahja setti

Tämä on pääsääntöisesti neuleblogi. Toivoisin sen olevan hiukan enemmän myös ompelublogi, mutten ole osannut mieltää tätä korublogiksi. Pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Minusta ihmisen pitää osata valita, eikä ottaa kaikkea, mulle ja heti. Olen pitänyt koruharrastukseni erillään, erillisessä blogissa. Se ei kuitenkaan ole toiminut ja korut ovat jääneet vaille postauksia. Välimuotojakin olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Nyt olen päättänyt ja valinnut uudelleen. Siirrän korut todelliseksi osaksi tätä blogia. Nekin ovat käsitöitäni ja osa repertuaariani. Korujen kohdalla en kuitenkaan keskity tekemisen rapotointiin, vaan ihasteluun, pohdiskeluun ja taltiointiin. Lähes kaikki tekemäni korut olen antanut lahjaksi. Minulle ei siis ole jäänyt konkreettista muistoa niistä. Haluan siis kokemusten ja ajatusten lisäksi myös säilöä luomukseni ja ideani. Muisti, kun on subjektiivinen ja varsin joustava. Ei ole mitenkään tavatonta, että helmet muuttavat kokoaan ja kaulanauhat pituuttaan mielen arkistoissa.

Tupsuttelua prinsessamallilla

Tupsuttelua prinsessamallilla

Koruissani on käytössä tekemällä löydetyt tekniikat. Amerikkalaisista helmilehdistä katson lähinnä kuvat ja lähden soveltamaan. Orjallinen ohjeiden seuraaminen on haasteellista, koska harvoin saa hankittua täsmälleen samoja helmiä, kuin ulkolaisessa ohjeessa. Ja etenkin, koska sooloilen. Haluan kokeilla, innostua, luopua ja onnistua. Yleensä uudet oivallukset tuottavat runsaasti variaatioita. Viime syksynä syntyi näitä tupsuja taikka tursaita alalajeiksi asti.

Joulukortin jatkeeksi

Joulukortin jatkeeksi

Korujen ei tarvitse olla vakavia. Minulle ne ovat erityisesti arjen koristeita. Tupsu muotona on hilpeä ja pienten helmien runsaus komppaa hyvin jonkin helmimaailman jättiläisen kanssa. Tuollainen koru ei mielestäni ole myöskään liian juhlava. Minä todella pyrin tekemään koruja, jotka eivät jäisi liian juhlavina korurasian pohjalle. Itse olen opetellut käyttämään koruja päivittäin osana pukeutumistani. Ja iloinnutkin siitä kovasti. Eihän naisella nyt voi olla niin kiire, ettei tämä jouda kietaisemaan helmiä kaulaansa tai sujauttamaan rengasta ranteeseensa. Eihän?

Kestopipari luottokaverille

Kestopipari luottokaverille

Erityisesti joulun aikaan lisään koruihini mielelläni kulkusia tai pieniä kelloja. Juuri tuollaisen juhlasesongin ajan sitä kilinää jaksaa kuunnella ja pikkujouluissahan kilisevä koriste on kovinkin hauska. Itsestään selvästi korumaakaroinnin keskiössä ovat helmet. Minä pyrin välttämään muovia ja hyvin innostunut olen puun ja lasin yhdistämisestä. Minusta on hauska hankkia sekoituksia ja yhdistellä helmiä sitten keskenään uusiksi kokonaisuuksiksi. Inspiraationa toimivat värit ja tunnelmat. Jos kysessä on lahjakoru, myös korunkäyttäjä sävyttää suunnittelua sekä toteutusta.

Tämä tursas lähtee Saksaan joogaamaan

Tämä tursas lähtee Saksaan joogaamaan.

Olen todennut, että korut syntyvät paremmin yhdistelemällä aiemmin hankittuja kaunokaisia. Yksilöitä, jotka ovat huutaneet korukaupan hyllyltä niin lujaa, ettei niitä ole voinut sinne jättää. Hyvin harvoin hankin kaikki helmet kerralla jonkin korun toteuttamiseen. Täydennystä toki täytyy tehdä, kun uusi idea on syttynyt.

Talven riemua- koru

Talven riemua- koru

Toivottavasti voimme yhdessä jatkaa matkaa koruavaruudessa, neulonnan lomassa.

(Edit: Talven riemua- kuva lisätty 10.3.2009)

Kiitos vielä kaikesta

Mikä lopulta sai minut ryhtymään tähän suureen urakkaan? Pikkusisko, luulen. Ihana, pieni siskoni. Ja nostalgia. Omat vanhat tanssit ovat jo tukevasti jääneet viime vuosikymmenelle.  Ihana muisto, joka punoutui muistojen ketjuun. Tanssin nimittäin puvussa, jossa Mummi tanssi Ukin insinööritanssiaiset lähes 50 vuotta aikaisemmin.

Itkettihän se, kun purettiin ja ommeltiin ja purettiin. Aluksi työväenopiston kurssi  vaikutti lupaavalta ja opin kaavoittamaan juhlapuvun mittojen mukaan. Kurssi muutti  luonnettaan, kun opettajan ystävättäret ilmaantuivat kurssille lähempänä  sen  puoliväliä  ja ope keskittyi heidän opastamiseen. Hakeudun opettajan silmien alle juuri virheiden  välttämiseksi, joita kuitenkin sitten tuli opettajan suunnattua päähuomionsa ystävättäriinsä.

Onneksi minulla oli jonkilainen käsitys monesta asiasta jo ennen työhön ryhtymistä ja ikänsä ”naisten käsitöiltä” välttänyt sisarenikin osoittautui hyväksi  apukäsipariksi sekä seuraneidiksi. Ja olihan se mukavaa, että meillä oli yhteinen  projekti. Mikä parasta;  todellinen prinsessaprojekti. Kumpi nyt sitten oli ensin? Tiedä  häntä, mutta elän tällä hetkellä vahvasti prisessajuttuhin mieltymisen kautta. Krääsää en ole kyllä kotiin kantanut, mutta tuskarteluissani vaikutteita on selvästi havaittavissa. Tämä projekti paisui matkalla myös asusteisiin sekä erään toisen puvun tuunaamiseen ja lyhentämiseen. ”Sisko, tää on ihana!” Riitti pyyhkimään kaikki tuskan ja epätoivon kyyneleet. Se lähti tuosta yläkulman kuvasta ja siitä tuli upea tanssiaispuku, jota tekijäkin oppi rakastamaan ongelmapaikoista välittämättä. Puku on kaksiosainen, morsiussatiinia, organzaa ja harmaata pitsiä. Hameen organza on koristeltu kirkkailla kristalleilla. Suuri käsityölehti kutsui tuota hameen laskostustapaa nypytykseksi. Me totesimme sen olevan vallankumouksellinen metodi. Se sai aikaan todellisen kohotuksen suoraan Aurinkokuninkaan hoviin. Nypyt toivat tervetullutta runsautta ja Neuloja säästyi helman päärmäämiseltä.

Little Sister's Ball Necklace Detail 1 by Typy

Little Sister's Ball Necklace Detail 2 by Typy

Ei isosiskolla ollut sydäntä kieltäytyä, eikä sen paremmin syytäkään, kun apua pyydettiin valmispuvun lyhentämiseen. Päädyimme laskostamaan myös tämän puvun organzahelmaa, mutta paljon klassisempaan tapaan. Ihmeellinen taika noissa tanssiaisvaatteissa piilee. Ne tekevät tavallisesta arjesta, siinä elävistä ihmisistä sekä niin arkisesta paikasta kuin koulusta, juhlavan paikan. Pienen koulun lämpöinen ja iloinen tunnelma liveorkestereineen toimi näyttämönä mainiosti onnistuneelle ja hilpeälle tanssi-illalle. Siellä sitä kaiken päätteeksi tanssittiin koko perheen voimalla.

Kuluneiden kuukausien aikana Neuloja oppi monenlaista korsettien tekemisestä ja olihan tuo elämäni ensimmäinen korsetti jo aivan nimensä mukainen asuste, jonka sovittamismuutokset teen kyllä seuraavalla kerralla toisin. Hallitummin. Ope vaan otti silmämääräisesti sisään ja se tekikin korsetin symmetrisenä pitämisen aika haastelliseksi. Koristenyöri vaihdettiin. Ensimmäinen yritys oli pyöreää, helposti kierteiltään purkautuvaa, harmaata nyöriä. Se ei oikein asettunut kokonaisuuteen missään vaiheessa. Vierastin satiininauha-ajatusta alkuun kovasti, mutta ohut satiininauha osoittautui erittäin onnistuneeksi vaihtoehdoksi.

Parasta kuitenkin oli tanssin pyörteistä tullut viesti: ”Kiitos vielä kaikesta!”

Saumatonta sukkapolkkaa

Tämä neuloja palaa aina sukkiin. Se on lähes varma tapa palauttaa neuleilo harhapoluilla kulkemisen jälkeen. Monesti käy myös niin, että sukat osoittautuvat parhaaksi mahdolliseksi lahjaksi ja perustelutkin ovat toinen toistaan vuolaampia. Tanssiopejani olen viime vuosina muistanut jonkinlaisella korulla, mutta menneen joulun alla korun antaminen tuntui itsensä toistamiselta.

Sukat tuntuivat oikealta ratkaisulta ja vuollaat selitykset seurasivat. Neulekuopasta minut nostanut Polkka- lanka on tietysti luonnollinen valinta tanssinopetajille, vaikka aivan polkasta nyt ei varsinaisesti ole kyse. Ja täytyyhän tanssijan jalat pitää lämpöisenä. Villasukat on helppo ja sujuvasti arkiseksi äityvä tapa hemmotella itseään. Niitä ei kai voi olla liikaa. Polkan värikartalta löytyi kaiken huipuksi sopivat väritkin.

Punaiset sukat on aloitettu kärjestä. Jalkaterää seuraa tiimalasikantapää ja varren jouste on nurjien ja kierrettyjen oikeiden silmukoiden punos. Sukan suuta koristaa vielä nirkkoreuna, täydentämässä pinkkiin sopivaa prinsessateemaa. Vihreät sukat alkavat 20 krs:n nurjien ja kierrettyjen oikeiden jousteella. Loppuvarsi on sileää pintaa, joka taipuu käytössä säärystimien tapaan. Vahvistettu kantapää Mummin reseptillä eli ilmeisesti ranskalainen kantapää (?!). Vihreiden sukkien terä näyttää jotenkin lyhyeltä, mutta kyllä minä sen sovitin useaan kertaan ja oli se sopiva.

Tajusin myös Serkkutyttöni jääneen villasukkapaitsioon moniksi vuosiksi. Halusin jotakin riemunkirjavaa ja raikasta, mutta en todellakaan ollut valmis tuota sanaparia usein seuraavaan loputtomien langanpätkien päättelyyn. Suosikki Jättiraitalangan rippeet pääsisivät puikoille ja keltainen kerän nysä saisi palvella mausteen virkaa. Neuloja päätti tehdä sukkiin myös pystyraidan säästyäkseen päättelyltä. Kantapäätä lukuun ottamatta (kantapäässä oranssi) sukan poikki kulkee keltainen raita. Tuo siunattu raita pelasti neulojan sekä langan juoksutukselta, että tolkuttomalta päättelyltä. Lisäksi suosikki jättiraidat saivat arvoisensa kasvojen kohotuksen.

Neuloja pääsee lopultakin kääntämään katseensa täysin kohti kevään kipristävää kirkkautta. Hän nautiskelee kevään värikartoista sekä neulemalleista ja toivoo välimerellisen mohairihanuutensa valmistuvan kirpeisiin kevättalven päiviin.