Japanin sukat – Japanese Socks

Kohti uutta seikkailua lähdettäessä ei tietenkään toivota hyytäviä tuulia tai epäystävällisiä vastaantulijoita, mutta mielellään annetaan mukaan jotakin, joka auttaisi niidenkin ohi. Toisaalta suojavarusteet painavat ja puolikas ajatus muuttuu helposti kokonaiseksi. Seikkailija tuntee varmasti seikkalunsa itse parhaiten, eikä kotijoukkojen ole hyvä yrittää olla tueksi liikaa tai tietää enemmän kuin lähtijät. Lisäksi uuteen maahan rantautujia vaivaa eräs nykyaikainenkin vitsaus, nimittäin lentoliikenteen matkustajien matkatavaroiden painorajoitukset. Tehtävä oli siis jälleen kerran täynnä raja-arvoja.

Jo aikaisemmin olen todennut villasukista olevan moneksi. Sieltä löytyi vastaus nytkin. Nämä kyseiset seikkailut tapahtuvat Japanissa, joten pitihän sukkiin joku kikka kohdemaan mukaan keksiä. Heti kimonon jälkeen ehkä tunnetuin japanilainen asuste on sukat, joita voi käyttää varvastossujen kanssa eli sorkkasukat. Vuosien saatossa olen tenhyt ainakin kolme paria näitä sukkia omalla mallillani. Jotenkin tuntui, että tiheästi raidoittuva lanka olisi omiaan tähän malliin. Käännyin siis luottolankakauppani Vihreän vyyhdin puoleen ja sieltä löytyikin sopivat langat molempiin sukkiin. Lanka oli riittoisaa. Miesten sukkiin lankaa kului 125 g. ja naisten sukkiin 95 g, 3 mm:n sukkapuikoilla.

Sukat ovat olleet perillä jo useamman kuukauden ja Japanissa tuntuu näinä päivinä olevan niin kuuma, ettei sukkia varmasti tarvitse, mutta koittaa se talvi Japanissakin. Ainakin kivasta sähköpostista päätellen sukat ilahduttivat ja sehän on tärkeintä. Sitä varten ne tein. Nyt neuloja voi enää toivoa, että sukat pääsevät käyttöön, kun niille suotuisampi vuodenaika koittaa.

I wanted to give something to my friends who moved to Japan. I felt that my own pattern for these flip flop sock would fit perfectly and in my local yarn store I found the perfect yarn. Wollen socks are perfect present for multiple occation and it’s light enough to send or carry in limited luggages.

Mainokset

Juhannus – Midsummer

Siellä minä olin ns. pääkallopaikalla eli Punaisen sydämen torpalla. Sää ei varsinaisesti hellinyt, mutta kesä helli kaikesta huolimatta. Se huumaava linnun laulu, kaiken aikaa villisti elävä maisema ja kaikki ne tutut puiden juuret ja kivien kolot. Minun lapsuuteni kesä aukeaa siellä eteeni joka kesä uudelleen. Muutamat puut ovat kasvaneet muistikuvien eteen ja kukkalaatikoissa eivät enää rehota kesäkukat, kun kastelija puuttuu. Metsämansikka ja luonnonniityt rehottavat kuitenkin entiseen malliin. Onhan se kaunista ja korvaamatonta.

Kuvasarjassa esiintyvän tuuliviirin minä piirsin isäni toiveiden mukaan ja seppä takoi minun piirrustuksiani seuraten.

I spent the Midsummer holidays in The Red Heart Cottage and above you can see some blinks of Finnish midsummer and senery of my childhood through my camera’s lense. The Weather vane is designed by myself. My Father made wish, I drew and blacksmith did.

Arkisen kaunista – Everyday Life Beauty

Lapsuudenystäväni vei opintonsa päätökseen ja pyysi kanssaan juhlimaan. Tietysti halusin antaa lahjan. Hyödyllisen, mutta symbolisen, ei suurta, eikä turhaa. Tilanteeseen sopisi koru, juhlakalu ei vaan ole varsinaisesti koruihminen. Lisäksi tulevalla työpaikalla korut ovat lähinnä tiellä ja niiden käytöön on annettu rajoituksia. Kutkuttava pulma, jota oli päästävä ratkaisemaan. Ratkaisuna Torpan pihalle ilmaantui sisilisko.

dscf7179 dscf7169

dscf7174 dscf7166

Lapsena en ollut erityisemmin innostunut kiiltokuvista. Huomioni taisivat viedä paperinuket, joiden luona erityisen kauniit kiiltokuvat pääsivät joskus vierailemaan. Nyt isona kiiltokuvat ovat hyvin usein tekemieni korttien lähtökohta. Ja tällä kertaa kiiltokuvan kanssa kävi erityisen hyvin. Yhdessä taustansa kanssa, siitä tuli enemmän kuin osiensa summa. Korttiin syntyi nostalginen lapsuuden tunnelma. Sitä tukeva ”Jossain metsäin takana”- teksti löytyi Johanna Kurkelan levyltä.

My friend Graduated from the university and I was invited to the party. I had kind of a dilemma with the present. Obviously I wanted to give something. It should be usefull, symbolic and practical. She is not really using jewellery, but I wanted to try anyway. That how the the lizard came along.

As a little girl I prefered paperdolls. I had some scrap pictures and occationally the most beautifull ones made visits to my paperdolls. Today I really love those scrap pictutures and they get to be the core of my card designing. This time I’m really happy how the hole card turned out. There is a sweet breeze of childhoods nostalgia.

Karnevaali aika – The Carneval Season

Olen kesänlapsi silläkin kaavalla, joka vetoaa syntymähetken vuodenaikaan. Menneelle viikonlopulle sattui siis karnevaalia kerrakseen. Omat syntymäpäiväseremoniat ja Helsinki täyttyi sambaajista, joiden joka vuotisesta paraatista olen kyllä ollut tietoinen, mutta ensimmäistä kertaa olin paikan päällä. Ja sain hämmästyä. Eteeni aukeni todellinen värien ja elämänilon extravaganza. Puskaradiosta kuultu statistiikkakin osoittaa monessa suomalaisessa piilevän eläimellisen katusambaajan. Suomessa on sambaajia eniten per capita, heti Brasilian jälkeen ja karnevaalit ovat kansainvälistä luokkaa.

Vanheneminen on kuin ilmasto. Se ei valittamalla muuksi muutu, eikä korjaannu. Asennekysymys siis. Oikealla asenteella ja varustelulla uskon elämän olevan ihanaa ja elämisen arvoista, kaiken ikäisenä. Elämäniloa ei voi nostattaa liikaa ja syntymäpäivän juhlinta on mitä parahin tapa tehdä sitä. Tietenkään ei tarvitse järjestää suurta vastaanottoa tai juhlaparaatia, mutta kyllä kannattaa tehdä päivästä erityinen ja järjestää jotakin oikein mieluista tuolle päivälle. Varsinaisena päivänä nautittiin kesästä parvekkeella, kuohuviinin, coctail- palojen ja mansikka-mascarponeherkun siivittämänä. Se oli täydellinen synttärijuhla.

Last weekend was a true carnival weekend for me. First we had the Samba Carnival in Helsinki and it was also my birthday. One cannot have too much joie de vivre in one’s life, so every opportynity must be used. Birthdays are a wonderfull opportynity. And through my carnaval pictures, I hope to pass the amazing samba extravaganza, which was going in Helsinki four days ago. In festivities, the most important thing is to enjoy. This year my birhday included a nice summer afternoon in our home balcony, some sparkling wine, strawberries, mascarpone cheese and delicious appetizers. No matter how you enjoy, as long as you enjoy.

Mahdoton kesätyttö – Crazy Summer Girl

dscf6891

Kesähulluus tuntuu vain jalostuvan elämän edetessä. Viime kesänä aloitin kesän taltioinnin kuviksi. Noihin kuviin palasin useamman kerran loputtomalta tuntuvan syksyn ja talven aikana. Se helpotti hetkellisesti. En tarvitse koko pakettia kerralla. Minulle rittää kevään mukanaan tuoma lupaus; terävät auringonsäteet, talitintin sirkutus, tippuvat räystäät. Edes ne kelmeän harmaat kevätpäivät, joina vehreys antaa vielä odottaa itseään, mutta lumi on jo mennyt, eivät ole minusta kamalia. Ne ovat minulle mieluisaa aikaa, suurta jännitystä tulevasta, luonnon vihreästä ilotulituksesta. Kesässä ei minusta ole mitään ikävää. Kyse on kuitenkin lopulta aina kesästä. Ihania idyllisiä hetkiä tulee koettua hedelmäpuiden kukkiessa, mutta suurin kukkaan puhkeaminen minulle on kuitenkin kotoinen koivu ja kaiken hennosti hunnuttava resedan vihreä.

Mikä onkaan kesäisempi otus, kuin sammakko ja alkukesästä sammakotkin ovat nuoria ja innokkaita. Anu Harkin Sammakkokaverin (Suuri käsityö 05/07) evoluutio siis jatkuu edelleen. Suurempia kuivilla herneillä täytettyjä sammakoita on jo useammassa sukupolvessa. Ajatus pikkusammakoista on saanut muhia lähes kaksi vuotta. Viime syksynä päivänvalon nähnyt Samba Keltakynsisammakko tuntui kevään koittaessa tarvitsevan kipeästi jälkikasvua. Tämä sammakonpoika on jo täysin oma variaationsa. Muutakin on matkalla muuttunut kuin mittakaava. Varpaiden virkkaus on vaihtunut puuhelmiin ja erityisesti etukintut ovat entistä rimppaisemmat.

Pikku keltakynsiveijari Tico Tico viihtyi vielä kuivaherneapajilla, vaikka pienirakeisempi ruoka olisikin palvellut paremmin tätä pienempien lampien sankaria. Pienemmät rakeet siirsivät pikkusammakot uudelle evoluution askelmalle. Pienempien rakeiden sekaan on näet sekoitettu kuivattua laventelia, jota villainen ulkokuori vielä suloisesti komppaa. Tämä on niin valloittava tuttavuus, ettei sitä raaskisi käsistään laskea. Se sotii vähän alkuperäisidean funktionaalisuutta vastaan. Olin nimittäin ajatellut teljetä tämän uusimman tulokkaan liinavaatekaappiin. Lahjaksihan se lopulta lähti ja liinavaatekaapit saavat vielä odottaa tuoksuttajaansa.

I just love summer and spring everything makes sense and is easy. I feel so alive nothing is wrong. This Crazy Summer Girl just had to continue dealing with frogs. I’ve done five frogs before these two little ones. With the heavier stuffing frogs just become masters of jumping. I’ve filled them with dried peas, but with these smaller frogs I realised that pea is too big. So smaller grains and some dried lavender. You end up with something that you need to keep in your hand and not to leave to the linen cupboard as I planned. The wool just compliment the lavender so beautifully.

Edelliset sammakot – Previous Frogs:

Pienet sammakot

Kurnu

Loikka

Samba Keltakynsisammakko

Ei enää terapiaa, vaan täyttä törinää

Elämä kulkee taas täyttä vauhtia ja tuulta purjeissa. Sairastelun jäljet ovat enää merkkejä eletystä elämästä ja aukkoja ansioluettelossa. Käsin tekeminen kantoi minut rankimman yli. Se oli minun ”terapeuttini”. Niin pysyi nenä pinnalla ja jos ajattelee mielen olevan nenän yläpuolella, niin mieli korkealle. Totta puhuen se ei aina ollut järin korkealla, mutta yleensä kuitenkin nenän yläpuolella. Tuona aikana sai alkunsa myös tämä blogi, joka kantoi usean vuoden nimeä Käsillätekemisen terapiaa. ”Terapeuttini” on lähetetty lomalle jo joitakin kuukausia sitten, joten bloginikin joutui kesannolle. Jotakin epätoivoista olen yrittänyt raivatakseni tätä tyhjyyden ja hiljaiselon niittyä. Suuri muutos on tapahtunut elämässäni, niinpä täälläkin täytyi tapahtua jotakin suurta.

dscf7158

Käsin tekemisestä on tullut minulle mielentila. Mielentila, jonka löysin lapsuuden loputtoman pitkistä kesistä. Perheemme kesäpaikka kuvaa minulle parhaiten sitä mielentilaa, jossa haluan elämääni elää ja puuhiani jakaa. Se on mahdotonta kuhinaa keittiöpuutarhassa, mielikuvitusleikkejä rantakivikossa, odottamaton ilmestys metsän reunassa, lintujen konsertin alkua aamunkajossa ja sitä valtavaa erämaan avaruutta mielen koukeroissa. Leppeä kesätuuli puhaltaa ja vie mukanaan. Tervetuloa Punaisen sydämen torpalle!

I needed a new name to my blog because crafting is no longer a question of therapy. It did take me over those hard and unsure years. My health wasn’t good and no one knew what’s wrong. After four years they found the reason and I healed and can live normal life again. Only few blanks in my resume left. Crafting came to stay. It’s a state of mind for me. That same state I can reach on summer residence of our family. There I spent those careless, endless summers of my childhood. So my friends, welcome to Punaisen sydämen torppa (The Cottage of red heart)!