Saaristosta – From the Archipelago

Lomapäivät Turun saaristossa olivat työn ja huvin yhdistämistä. Aikataulu oli kuitenkin sen verran rento, että kauniista ympäristöstäkin ehti mukavasti nauttia. Tuli testattua kaksi erilaista savusaunaa ja saaristomeren viileä syli. Kaikkia aisteja todella hellittiin, sillä leppeää kesätuulta, ympäristön suloja, luonnon sinfonioita sekä makunystyröitä hivelevää saaristolaisevästä riitti. Sitä makoisaa makeansuolaista, tummaa leipää ja paikan päällä savustettua lohta.

They were lazy days in the Turku Archipelago. It was a combination of work an pleasure, but our scedule was loose and we had time to enjoy the beutifull enviroment and archipelago lifestyle. The Baltic Sea was very refreshing and two different smoke saunas were sweet experiences.

Työn hedelmiä- The Fruits of Labour

Laajensin repertuaariani entisestään. Olin mukana auttamassa ruokaelämyksen toteuttamisessa ja vastuullani oli tuon elämyksen visuaalistaminen. Ohjelmaan kuului 30 hengen illallinen sekä pienempi kahdeksan hengen tilaisuus. Pienempi tilaisuus toteutettiin Menu Surpris- periaatteella, joten Menu korteillakin oli suurempi merkitys. Innoittaja toimi ympäröivä upea luonto ja tietysti suosikki vuodenaikani. Juhlapöytien koristeetkin löytyivät pihapiirissä heitteille jääneistä omena- ja päärynäpuista.

My Repertuar is now even wider. I had an opportunity to help in a gastronomical experience and I was asked to create the visual surroundings. I was inspired by the nature and my favorite season and the decoration for the table setting was easily found from the garden’s fruit trees.

Onnentyttö – Birthday Girl

 

Ystävällä oli syntymäpäivä. Tahdoin pienen paketin antaa. Tulihan tuosta suloinen ja ruusunpunainen.

My Friend had birthday. I Wanted to give her something. It turned out sweet and pink like a rose.

Suuren juhlan tuntua – Party in the Air

Tämän kesän suurimmat juhlat lienevät yllätyssynttärijuhlat, joiden teemana oli näyttävä ja ylilyövä suomi-iskelmä. Kyseessä olivat yllätysjuhlat ja salaisuus saatiin varjeltua loppuun asti. Näyttämönä toimi valloittava merenrantapaikka Villa Rulludd, jonne päivänsankari saapui venekyydillä.

Oli mahtavaa valmistella omaa asua, jotta yllätetty, juhlien keskipistekin saataisi innostumaan. Sopiva hapsuinen tunika löytyi kaupasta, mutta koruja tein itse. Aivan uuden mallinen koru, mutta varsin hauska. Epäilenpä, että tällaisia kaulanauhoja syntyy lisää. Ranteen ympärille kietoutui jälleen kerran tuttu spiraali. Onnistun tekemään koruista myös monikäyttöiset. Alkuperäinen ideani oli punoa lisko kiertämään kaulaani, mutta se idea purettiin ja haudattiin parempien alta.

 

 

Juhlakalun tamineissa seurailtiin löyhästi Ison D:n tyyliä. Joten tarvittiin strasseja, paljon starsseja. 300 strassia kiinnitin, eikä se noin suuressa kokonaisuudessa näyttänyt ensinkään ylilyövältä, edes kaulusta koristavan paljettinauhan parina. Minun asuni täydentyi vielä kampaajan lohtimalla Hairspray- henkisellä mahtavalla kampauksella. Nämä juhlat osoittivat jälleen kerran sen kuinka juhlia ei pidä jättää juhlimatta. Juhlat pystyyn vaan aina kun pienikin aihe ilmenee.

 

We had a wonderful birthday party in my family. It was a surprise party and we really managed to keep the secret until the actual moment. The party was kept in the really beautiful and historical Villa Rulludd by the Baltic Sea. It’s so much fun to plan and prepare that kind of party. I made my jewellery by my self and I also decorated the birthday boy’s shirt. Our party theme was the golden oldies of the Finnish pop music. Shortly; more is more. And in the end I just have to say that organise a party when ever you get a nice opportunity.

Noloja tosiasioita – Embarassing Facts

Neuloja taitaa tietää liikaa. Onnistuneiden lopputulosten suhteen seula on tiukentunut valtavasti. Joten nolo kohtaaminen UFO (unfinished objects) lauman kanssa oli vääjäämätön, kun neuloja loman alettua kaivautui arkistoonsa. Olen todella oppinut purkamaan ja kuluneen kevään aikana olen varmasti purkanut lähemmäs 10 valmiin työn verran. Tästä naljaillaan jo minulle säännöllisesti kotioloissa. Teen käsitöitä moniajolla, sillä surffailu erilaisten työvaiheiden välillä synnyttää eniten valmista. On helppo siirtyä tekemään jotakin muuta, kun jossakin tökkii. Usein kyse on epäonnistuneista valinnoista, joiden korjaamiseksi en ole keksinyt sopivaa ratkaisua.

What a UFO parade!

Vasemmalla ”Makkaramato Maire”, jonka aloitin saatuani valmiiksi ensimmäisen jämälankakäärmeeni Kauhea Kososen. Malli tuohon käärmeeseen on oma ja se on todella oivallinen tapa käyttää jämälangat. Mairella on pituutta jo reilut kaksi metriä, mutta punasävyisiä jämälankoja on vielä suhteellisen reilusti käyttämättä. Tämä projekti taitaa olla nolon kavalkadini ainoa syyttä keskeneräiseksi jäänyt neule. Ehkäpä Makkaramato pitäisi hautoa joulupakettiin.

A Simple Knitted Snake from left over yarn. Left over yarn just keep coming and the snake is not going to finish, if I don’t decide so.

Oikealla olevasta sormikkaasta tuli pariton heti, kun olin saanut sormikkaat valmiiksi. Keväästä innoissani huitelin polkupyörälläni sellaisella kyydillä, ettei sormikkaat pysyneet matkassa. Niin mieluisat nämä marjapuuronpunaiset sormikkaat olivat, että kävin tuota kadonnutta paria jäljittämässäkin, mutta turhaan. Tuota lankaa taitaa olla ”Maire”- kätköissä sen verran, että siitä saisi tälle onnettomalle uuden parin. Teen mieluummin sormikkaita kuin lapasia, joten tsemppi päälle vaan ja sormikkaalle pari syksyyn mennessä.

Right after finishing these gloves, I lost one and now I hope that I have still enough yarn to do a new pair to this poor lonely glove.

Vasemmalla on hihnaton pussi. Innoissani ompelin epäonnistuneesta neulepuseron hihasta pussukan ja samalla innolla se tuli vuoritettuakin. Ja siinäpä se tulppa nyt sitten onkin. Hihnahan olisi ollut helppo asentaa ennen vuoritusta tai sen yhteydessä, näin jälkikäteen se on huomattavasti haasteellisempaa, eikä sopivaa ratkaisua ole löytynyt. Purkaminenhan ei tule kysymykseen. Pussihan olisi olemukseltaan todellinen kesälaukku. Kysymys kuuluukin vaan, että mikä hihnaksi? Ja miten?

A nice summer bag, but how to carry it?

Oikealla pikkuprinsessan silpurapussi, johon olen piirtänyt kaavakuvankin helmikoristelua varten. Helppoa aina oikeaa neuletta, johon sujautetaan helmet mukaan. Tilaisuus tälle pussille vaan meni jo ja jäi käyttämättä onnettomien yhteensattumien vuoksi. En kuitenkaan haluaisi purkaa sitä, koska helmet on pujotettu oikeaan järjestykseen ja odotettavissa on hyvä lopputulos. Tarvitaan siis vain uusi pikkuprinsessa tai toinen tilaisuus tuolle kyseiselle pikkuprinsessalle. Tuo violetti lankakin oli hankittu tätä pussia varten.

A Small bag for a little princess. Only problem is that this occasion is past already. I need to figure out a new one.

Virkkauksillani on vahva taipumus UFOutua. Tälle kukalle se ei tosin tapahtunut virkkaamisen vuoksi, vaan syytän koriste helmiä. Olin suunnitellut ujuttavani ne ulommaisimpien terälehtien reunaan. Virkkaamalla helmiä ei kuitenkaan ujuteta samaan tapaan kuin neulottaessa. Minä haluan ne helmet sinne! Enkä halua lisätä niitä jälkikäteen! Joten umpikujassa ollaan, enkä tiedä koska sieltä päästään ulos.

Crocheting tends to transform into UFO’s in my hand, but this is not the case with that flower. I want to decorate it with beads while crocheting. It didn’t work that way. Still I want to do it like that! So I’m in the dead end and no clue when I’m exiting it.

Panta syntyi yhdessä illassa, mutta on odottanut jo reilut kaksi kuukautta päättelyä ja tarvittavaa nappia. Ehkä syksy tekee tehtävänsä?

That hairband was made in one evening. Just the finishing and button is missing. Has been for at least two months now.

Halusin tikuttaa ohuet sukat, ohuilla tikuilla, orjallisesti ohjetta seuraten. Maltoin seurata. Istuu hyvin, mutta lanka loppui kesken. Mikä siinäkin sitten on, ettei tuollaista tavallista harmaata sukkalankaa voi ostaa vain tuota sukan kärkeä varten? Olen tässä odotellut jo hyvän aikaa jonkun toisen harmaalle langalle sopivan projektin siunaantumista. Sitä on nyt odotettu lähes kaksi vuotta.

Extremely nice pattern and it worked well with the first sock, but then I didn’t have enough yarn. And now I’ve been waiting another project for the grey yarn to show up, so that it would be reasonable to by that basic yarn. One cannot by gray ,basic yarn just to finish a two years old project.

Tuolla raitalangalla neulotut sukat ovat UFOutuneet jo kerran aikaisemmin. Sain ne kyllä lopulta valmiiksi ja suunnilleen vuoden ne ehtivät olla käytössä, ennen purkutuomiota. Ilmeisesti olin neulonut sukat liian suurilla puikoilla, sillä ne vanuivat muodottomiksi käytössä, eivätkä pysyneet enää jalassa. Jälleen kerran on tehty yksi virhe, jota neulojan ei koskaan pitäsi tehdä: en ole mihinkään kirjoittanut ylös minkä mallin mukaan olen tuon ensimmäisen sukan neulonut ja tuntuu niin työläältä ryhtyä laskemaan silmukoita valmiista sukasta.

One sock is ready, but I’ve lost the pattern and it feels so hard to count those skeins from the finished sock.

Tästä piti tulla hienostelu hame eräisiin kahden kesän takaisiin juhliin. Malli on Vogue Knittingistä, mutta kompastuskiveksi kävivät kaikki ne tuhannet pienet koristelupistot. Siitä tulisi liian runsas ja kärsivällisyyteni ei todellakaan riittäisi. Olen etsinyt sopivia koristenappeja ja harkinnut koristelematta jättämistä, mutta hyvää ratkaisua en ole vielä löytänyt. Ehkä ystävän synttärijuhlat olisi riittävä syy tehdä tarvittavat ratkaisut ja saada hame vihdoinkin käyttöön.

The skirt is finished. The pattern is from The Vougue Knitting. The Problem is sewing the decorations. All those small stitches and my patience is the fatal combo. And once again, I haven’t find a nother good solution. Buttons maybe? No, decorations? I don’t know. Haven’t known in two years.

Sukkia täytyy olla aina tekeillä. Ja kun keskeneräiset sukankutimet eivät lähteneet kulkemaan, aloitin uudet. Näistä tulee sorkkasukat. Jotenkin tuo lanka vaan ei näytä hyvältä. Värit ovat herkulliset, mutta se kuvioituu rauhattomaksi. Tämä tekele on seissyt vasta muutaman kuukauden, mutta päätöksiä se vaatii. Siis päätöksiä!

It’s good to have a sock in the needles all the time and since there was some difficulties with the already started ones, I decided to start a new pair. The problem is that I don’t like the yarn. I like the colors, but don’t like the pattern.

 

Ja vielä tämäkin hyväksi kääntynyt murheen kryyni. Yritin verkkopitsiohjeella neljä kertaa. Se ei vaan onnistunut, vaikka näytti niin kivalta lehden kuvassa. Lanka ja värit ovat kuitenkin mainiot, joten etsin uuden mallin ja nyt slipoveri on edennyt mukavasti. Kaksi vuotta onnettomia yrityksiä saatta loppua jo alkusyksystä.

I Had a vest pattern that I tried to do four times and it has taken more than two years. Now I’ve changed the pattern and I hope to have a new vest in the beginning of this autumn.

Kämmekkäät olivat jo peukaloa vaille valmiit, kun kuulin ettei niiden saaja ole niistä vähääkään kiinnostunut. Into hävisi saman tien. Se on ollut nyt hukassa neljä kuukautta, enkä tiedä koska se palaa.

Those mittens are a present, only thumbs are missing. After finishing the main part I learnt that the one who was supposed to get this present wasn’t excited at all about them. So I lost my drive and I’m waiting the new one. Have been waiting for four months now.

Huovutettavien neuleiden kanssa on aina se ongelma, että ne pitää huovuttaa. Sitä yrittää olla niin ekologinen, että jää odottamaan huovutettaville töppösille kaveria ja sitähän ne nyt odottavat vielä viisi kuukautta myöhemminkin. Toiset tossukat on jo huovutettu, mutta jälleen on jäänyt koristelu puolitiehen. Nyt olen innostunut strassaamisesta uudestaan, joten saatanpa tässä jonakin iltana tarttua neulaan ja palata kimaltaviin koukeroihin. Niistähän tulisi ihan somat pukinkonttiin.

With Felted knits the problem is always to get them felted. I tend to wait something other to felt too. This time it’s been five months. Those pink ones I’ve felted already, but they are waiting their decorations. But I have a feeling that this pretty bling bling decoration can happen before christmas.

Tähän haasteeseen täytyy tarttua tapaus kerrallaan ja olla onnellinen jokaisesta päätökseen saadusta työstä.

This challenge has to be tackled case by case. I have to be happy of every finished object I make.

Terveisiä kesäparatiisista – Greetings from Summer Paradise

 

 

 

 

 

Tänä kesänä olen nauttinut täysin siemauksin kesästä kotimaassa. Eräänä aamuna mietin määrittelyä lokoisaan elämään sopivalle säälle. Jos hame ja varvastossut ovat oikea varuste ulkona vallitseviin sääolosuhteisiin, on keli täydellinen. Kesäsäästä voi toki väitellä loputtomiin, mutta minua suomalainen kesäsää on kyllä hellinyt. Tuntuu, että ajatuksillekin on enemmän tilaa, kun elo leviää kesäisille laitumille. Maailmassa on kyllä muitakin mukavia paikkoja, mutta eiköhän paras niistä kesäaikaan ole tämä kotoinen Suomi. Niitä heikompia säitä on sitten täydet perusteet paeta suotuisimmille leveysasteille.

Sukulaiseni ovat kunnostaneet, lähes 30 vuoden aikana, mäellä seisovasta torpasta suloisen kesäparatiisin. Siellä voi maistaa kesähuville siirtymisen suloja. Minä en pakannut mukaan porsliineja tai perheen pitsilakanoita, mutta kukoistava puutarha ja huolella vaalitut rakennukset pitivät huolen tunnelmasta. Sain tallennettua myös upean kuvasarjan noista puutarhan kuningattarista, pioneista. Ne taatusti lämmittävät räntäsäteessa ja pimeässä kulkevaa. Tuonne kesän suloihin ei tuntunut luontevalta lipua ilman tuomisia. Niinpä Tätini sai tekemäni korennon ja hänen miehensä purkillisen nameja, koska hän toivotti minut aina lapsena tervetulleeksi suuren paperisen namipussin kanssa. Karjalohja on kuitenkin niin etelässä, että yöt jo hetkeksi pimenevät. Eletään siis kukkeinta kesää, eikä haluta vielä miettiä sitä seuraavaa vuodenaikaa.

This is the place, which my Aunt and his husband has created by them selves in almost 30 years. As you can see, it’s a paradise. There used to be just an old cottage on top of the hill and now it’s the Summer Paradise where it’s easy to imagine how the life used to be in the beginning of the last century when families moved to their summer villas for summer monts. I just couldn’t go there whithout any presents: so I took a dragonfly made by my self to my Aunt and a jar of sweets to her husband. He always used to welcome me with a big paperbag full of candies, when I was a small girl. Is there any other choise than just enjouy teh Finnish summer?