Sushista ei voi saada tarpeekseen, vai voiko? – You cannot have enough sushi or can you?

 

 

Maki sushi kaulaliina ideaan törmättyäni ratkesi kaksi lahjaongelmaa kerralla. Näiden ystävien kanssa on vietetty japanilaista iltaa kerran, jos toisenkin ja vielä suurempi joukko yhteisiä hetkiä ilman japanilaisvaikutteita. Idea tuntui niin täydelliseltä. Ei mitään liian vakavaa. Eikä liioin kovinkaan tilaa vievää, käyttökelpoinenkin se on, jos rullan raaskii purkaa. Olen kuullut, että ensimmäisen huivin saaja on äitynyt silittelemään tuota rullaa, mieluisasta lahjasta ilahtuneena.

Idea on siis tuunattu Debbie Stollerin Son of Stitch n’ Bitch- kirjasta löytyvästä sushi kaulaliinasta. Yksikertainen pitsineulepinta toimii minusta valloittavalla tavalla näissä nelikulmion mallisissa huiveissa. Huivista ei tule niin raskas ja se tuo hauskasti eloa huivin pintaan. Tämän huivin pitsi oli vähän toisenlainen yhdistelmä yhteeneulotuista silmukoista sekä langankierroista. Tämä kakkosversio on neulottu Hjerte Granin Blend bamboo puuvilla-bambulangasta, jonka kävin ostamassa Lankamaailma Nordiasta, Helsingin Oulunkylästä. Neuloin huivin kaksinkertaisella langalla ja sitä kului yhteensä n. 370 grammaa.

Tuo myymälä vaikutti suurelta ja suunnistin sinne laajempien värikarttojen toivossa, sillä maki sushin värisiä lankoja ei ole aivan yksinkertaista löytää. Kauppa oli kuitenkin todellinen pettymys. Valikoima oli kyllä laaja, mutta hyvin akryylinen. Eivätkä ne värikartat olleet ollenkaan laajoja Vihreän vyyhdin tai Menitan tapaan.

Tämän seuraajan kanssa tuli kyllä liian kiire, vaikka mielestäni olin varannut sille riittävästi neuleaikaa. Onneksi se kuitenkin valmistui, sillä se osoittautui toivelahjaksi, jota ei oltu osattu toivoa. Bambu on ihanan pehmeää ja onhan tuo rulla sympaattinen.

Maki Sushi Roll- scarf is a planned sequel. I just love this idea and I’m so happy with my adjustments. It’s knitted (where as in Debbie Stoller’s Son of Stitch n’ Bitch book it’s crocheted), the pattern is simple lace variation of together knitted skeins and yarn overs. I used Hjerte Gran’s Blend bamboo yarn. It feels very soft. The Yarn was new for me and it was bought from a local yarn store, wich was new for me and such a disapointment. They had lots of yar, lots of acrylic yarn. The best thing is that my friends, who got their scarves for their 30 th birthday, are almost goofy happy with their scarves.

Mainokset

Mmm… Sushi

Suurin herkkuni. Ja mikä tekeekään hyvistä asioista vielä parempia? No, tietysti jakaminen. Niin se ainakin minun kohdallani menee, erityisesti herkkujen kohdalla. Törmättyäni Debbie Stollerin Son of Stitch n’ Bitch kirjassa tähän kaulaliinaideaan innostuin välittömästi ja valtavasti. Yksi lahjapulma ratkesi heti ja tässä se lahja nyt on rullalla ja kaulassa.

Idea siis on lainattu, mutta malli on oma. Stollerin malli oli ensinnäkin virkattu ja minähän en virkkaa ja toisaalta halusin kaulaliinasta käyttökelpoisen muutenkin kuin hellyyttävänä makirullana. Mieluisat lahjathan halutaan käyttöön heti, joten halusin valita loppukesän keleihin soveltuvan langan. Novita yllätti minut todella postiivisesti Cannes- langallaan. Lanka on puuvilla-viskoosi sekoite ja aika paksu sellainen, mutta se laskeutuu todella kauniisti. Neuloin kaulaliinan pitsineulepuikoilla ja siitä oppineena, en suosittele pitsipuikkoja tälle langalle.

Olen aivan valtavan tyytyväinen lopputulokseen. Tämä on vasta ensimmäinen versio ja toimii todella mainiosti, niin tuona koristeellisena rullana, kuin kaulaliinanakin. Myöskin tuo pitsineulos oli oivallinen valinta huivin pinnaksi. Se tukee mainiosti sushimaista olemusta.

I love sharing my favorite things. And my big food favorite is sushi and I have friends who share my taste. So this idea turned out as a perfect present. The Original Sushi Scarf is Debbie Stoller’s idea from the Son of Stitch n’ Bitch book, but this pattern is my own. The original is crocheting pattern and I just don’t crochet. Stoller had chosen a wool yarn and I chose cotton-viscose yarn. The yarn (Novita, Cannes) is Finnish and I got it from a superstore, but it really surprised me. It’s so good and it compliments my pattern beautifully, lace needels are not the best for this yarn thoug.

Siniverinen suomalainen – The Blue Blooded Finn

Siniverinen suomalainen paluumuuttoa harkitsevalle Söpö-Serkulleni, kotimatkakaveriksi. Tämän veijarin geenivirtaan on sotkeutunut myös chileläisiä aineksia, sillä lankana käytyin Patagonia Aracunian loppuja. Kaveri aina kainalossa lämmittää, niin tämäkin koska se painaa kokoonsa nähden paljon ja täytteenä toimivat herneet lämpenevät mukavasti, jos veijari viihtyy sylissä pitempään. Virkatut varpaat ovat nyt jo kolmatta kertaa vaihtuneet puuhelmiin. Muutenhan tämä on sarjalleen tyypillinen jatkoyksilö. Neulojaa tietysti ilahdutti se, että neulekunto alkaa taas olla kohdallaan, kun tuollainen sammakko syntyy kahdessa illassa.

The Blue Blooded Finn was made to confort my darling cousin, who is making big decisions. Next to that kind of decisions one can feel bit lonely. So it feels good when you have someone next to you. This is rather typical new comer in my frog serie; stuffed with dried peas, wooden beads as toes and some decorative elements. And especially happy it makes me because it took just two nights to make it.

Lisää liskoa ranteeseen – The Lizard Bracelet vol. 2

Tämäkin on lahja. Sen tie vain oli pitkä. Ehkä se kertoo tarinaansa työtavastani. Hyönteisten muotokieli on puhutellut jo reilu vuosi sitten. Viikko sitten tapasin lahjansaajan huomattavasti mukavammissa olososuhteissa. Spiraalirannekorujen mahdollisuudet tuntuvat olevan ehtymättömät.

It really took it’s time. This bracelet is a present and a year later it was given to it’s owner, last week. It was nice to meet in better conditions and I also realized that insects has inpired me already before the dragonflies came along. And that spiralwire is just endless source of inspiration.

Kevätmyssy pienelle hiihtäjälle – Tiny Hat for Spring Fun

Lämpöisten myssyjen kelit tuntuvat kaukaisilta. Ei oikeastaan tule mieleenkään, että myssyn pitäisi lämmittääkin. Olen elänyt kesää niin täysillä, että keväälle neulotutkin ovat jääneet paitsioon. Pikkuisen Baby Alpaca myssyn neuloin kevätvauvalle. Ja se tuntui olleen lämmöksi ja iloksi, ainakin minulle lähetetystä kuvasta päätellen. Kuvassa myssy on tositoimissa pikkuveikon päässä. Tuollaiset kiitokset ovat niitä parhaita mahdollisia. Tuo Lanka on ollut ihmeen riittoisaa ja mitä sopivinta erilaisiin vauva neuleisiin. Sillä on villan ominaisuudet, mutta se ei taatusti kutita herkintäkään. Suuren käsityön myssyn (02/06, malli 14) malli on edelleekin suosikkini. Se on joutuisa neuloa ja riemastuttavan konstailematon. Ei se nyt ehkä kaikkein kaunein mahdollinen ole, mutta käsittääkseni mahdottoman toimiva uusille tulokkaille.

Jälleen kerran päädyn ylistämään kiiltokuvia. Niillä saa minusta erityisen kivoja vauvakortteja niiden suloisten pastelliväristen korttien rinnalle. Niissä huokuu ihana vanhan ajan henki ja lapsuuden nostalgia.

This baby hat happened already in the spring. I’ve been so into this summer that, I just haven’t managed to post about it earlier. I have found the perfect pattern and the perfect yarn for these baby hats. The Baby Alpaca yarn is the best and the pattern is a classic. It’s geniously simple and good for knitting stripes. I just love to make baby cards with old nostalgic pictures. There can be something else than baby pink and blue, can’t there?

Intiaanikesäretki – L’Eté Indien Adventure

Olin 40- vuotis hääpäiväjuhlissa. Kortissani koitin tavoittaa 60- luvun lopun tunnelmaa. Tiedä siitä, mutta suloinen siitä tuli. Ihanat, helteiset intiaanikesäpäivät ovat takana. kuinka sitä koskaan onnistuisi kuvailemaan elokuisen kuutamouinnin suloja niille oikeutetulla tavalla?

Helletamineeksi kelpasi ”puolukkapoikapipo”, joka JC- pipo variaatio mallin syntyajoilta.

There was a 40 th wedding anniversary celebration in my family. I tryed to reach the feeling of the end of 60’s with my card. It was beautifull celebration and the Finnish nature gave it’s best. It was the hottest weekend of this summer. It included sweet reunions, flavoury summer food and swimming under the moon.

Hellehaalari hellelapselle – Seasonal Rompersuit

Olen vahvasti mekkojen kannalla mitä tulee pienien tyttöjen pukeutumiseen, mutta jostakin sain tällä kertaa päähäni, ettei mekko ole vastasyntyneelle kovinkaan käytännöllinen asuste ja tämän tuore isä paketin avaamisen jälkeen vahvisti. Nuttukaan ei innostanut tällä kertaa, mutta innostus löytyi vanhasta perhekuvasta, jossa Isoisäni on koko uimapuvussa kahden vanhimman lapsensa kanssa rannalla.

Mikä voisikaan olla hellelapselle sopivampi asuste kuin hellehaalari? Modassa 3/09 on vauvan hellehaalarin ohje, jota en kuitenkaan seurannut, vaan tein omalla mallilla. En voi käsittää silppukappalemaniaa. Pienet kappaleet toki valmistuvat nopeasti, mutta on siinä kursimista sekä paljon ihmisenalkua painavia saumoja. Kymmenen sauman sijaan selvisin viidellä saumalla, kun tein hihat pyöröneuleena, kädentiestä nostetuilla silmukoilla. Lankaa kuluu niin kovin vähän näitä pikkuvaatteita tehdessä; 3 1/2 mm:n puikoilla puikottelin pinkkiä lankaa 83 g. ja vihreää n. 30 g. Myssykin vaihtui hellehattuun, jonka koristelin Famun varastoista löytyneellä pitsillä. Hatusta tuli sen verran reilu, että se taitaa olla vasta ensi kesänä käyttökelpoinen. Kaavat löytyivät SK 01/09- lehdestä. Samaan settiin oli kaavat myös tossuille, mutta ohje oli niin epäselvä, ettei sillä tossut syntyneet, joten tossut neuloin Ravelryn kautta löytyneellä ohjeella.

Kortti ja kääre ovat myöskin omaa tuontantos. Pussi on ommeltu SK:n 11-12/07 olleen mallin mukaisesti. Näitä pusseja olen tehnyt aikaisemminkin ja aion tehdä jatkossakin. Malli on simppelin veikeä. Sen juuret ovat käsittääkseni Japanissa, jossa kyllä ymmäretään nerokkaan yksinkertaisuuden päälle.

We got new baby in the family. I think that there cannot be too many dresses in a little girl’s closet, but somehow the dress didn’t seem really practical to the newborn babygirl. I remebered the old family foto where my granddad is on the beach with his children and he is wearing swimmingsuit (as they used to do in those days), instead of speedos. I Started the romper with a pattern, but ended up by doing one by my self. There were too many seams for me in that pattern. I Tried to sew also the booties, but I had big problems with the pattern and I decided to make it easy and knitted The Mary Jane Booties. Also the wrap and the card are made by myself.