Japaninvaahtera- sukat – Japanese Maple Socks

 

Ne pienet asiat. Minulle ei ole yhdentekevää mistä neulon. Väriä ei kai pitäisi voida tuntea tai tuntumaa nähdä, mutta minä en voi erottaa niitä toisistaan. On ihanaa työntää katensä syvälle täpötäyteen lankakoriin ja vain nauttia tuosta tuntoaistia hellivästä ärsykevirrasta, mutta en minä niitä valitse kulkemaan käsieni lävitse, jos väri ei miellytä. Tarjolla olevat värikartat saavat minut usein harkitsemaan värjäämiseen perehtymistä. Se on äärimmäistä, samoin kun on äärimmäistä ryhtyä kasvattamaan karjaa, saadakseen täydellisen pihvin. Sitä kuitenkin tapahtuu ja omaan intohimooni, käsillätekemiseen nojaten voin todeta jopa ymmärtäväni sitä. Niin iso merkitys sillä on.

Olen toivottanut uudet pätkävärjätyt langat tervetulleiksi. Niitä on hauska neuloa. On jännittävää nähdä minkälaisiksi kuviot käsissäni muotoutuvat ja toisaalta juuri tuo saa epäröimään. Kerällä nuo langat näyttävät niin toisenlaisilta. Kuviotuvien lankojen rinnalle pitäisi olla saatavissa samoja sävyjä yksivärisinä kerinä. Novitan Nalle Four Seasons Kevät lanka puhutteli minua sävyillään siinä määrin, että halusin sen puikoille. Sävyjen suhteen en ole muuttanut mieltäni vieläkään, mutta kuinka se kuvioituu. Jousteena se näyttää suttuiselta ja neulottaessa se tuntui vilisevän. Kuvio on liian tiuha ja siinä on liikaa helyä ja palloa. Minä pitäydyn mieluummin selkeissä raidoissa. Tämä visuaalinen ongelma piinasi minua siinä määrin, että se hidasti prosessia. Sukanraakileet saivat lojua pussin pohjalla ja väistää houkuttelevampia projekteja, toivesukan statuksesta huolimatta. Lopulta ne valmistuivat ja valitettavasti tuntuu edelleen, että niissä on liikaa helyä ja palloa. Ei niitä ole ollut edes kovaa intoa esitellä.

Toivoja pitää sukistaan ja näin kylmään, pimeään aikaan niille on käyttöä. Sorkkasukkamallini toimii edelleen ja viehättää minua. Jospa sorkat voisi tehdä ensimmäisenä. Kaiken tuon suoran ja mutkattoman neulomisen jälkeen sorkkien neulominen tuntuu näpertämiseltä ja saa samanmoista hampaiden kirskuttelua osakseen kuin peukoloiden neulominen lapasten päätteeksi. Alan valua kohti ohuempia ja ohuempia lankoja. Minulle tuo Nallelanka on ohut ja yleensä olen kiertänyt ohuet kerät kaukaa. Mitäköhän on tapahtumassa? Mahtavatkohan ohuemmat langat olla viettelevämmän värisiä?

Small things, but huge difference. I cannot knit yarn, which feels wrong or isn’t visually right. It has to be both. This is my passion and I can understand those who want to grow cows to get the perfect beef. Wrong yarn was really the problem with these socks. As much as I enjoy the excitement of those multicolored yarns, it can also happen that it just doesn’t look good after it has gone through my fingers. The pattern is too tight and the ballance gets lost. Because of this, they were on hold several months. The new owner of these japanese maple Socks is happy and finds the socks very usefull. I just need to find nicer yarn and I have feeling that it’s going to be thiner than before. (I haven’t been much of a thin yarn person.)

Yksi kommentti artikkeliin ”Japaninvaahtera- sukat – Japanese Maple Socks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s