Liinavaatesammakot – The Linen Frogs

 

Linnen Frogs by Typy

Sammakoiden kuudes sukupolvi oli tarkoitus sulkea vaatekaappeihin raikastamaan tekstiilejä. Näin ei kuitenkaan tainnut käydä yhdellekään veitikalle. Olivat kuulemma liian suloisia kaappeihin suljettaviksi. Mainioita jämälanka ja orponappi kavereita ne kyllä ovat. On myös hämmästyttävää kuinka kuivattu laventeli saa voimaa villasta. Se tekee myös kuidusta pehmoisen ja kutsuvan. Sammakoista tuntui olevan vaikeaa päästää irti.

This is the sixth generation of knitted frogs. They turned out to be the comedy relief of the past Christmas. They are linen frogs because they are partly stuffed with dried lavender and they were supposed to stay in the closets to spread the nice lavender perfume to the textiles. But nobody have wanted to close them into a closet. They find them too cute.

Edelliset sukupolvet – Previous Generations: Pienet sammakot, Kurnu, Loikka, Samba keltakynsisammakko, Tico Tico ja kaveri, Siniverinen suomalainen/The Blue Blooded Finn

Lepolampi sormikkaat – The Winter Riviera Gloves

Seuraavastakin Ilun vyyhdestä syntyivät sormikkaat (Novita, nuorisoliite). Hyvin mieleiset sormikkaat, jotka ovat itseasiassa vuori turkooseille huoparukkasille, jotka vielä odottavat pääsyä päivävaloon. Ihanan langan hankkiminen kannattaa. Siitä on ihanaa neuloa ja siitä syntyy ihania neuleita. Tämä 100% villalanka oli hyvin riittoisaa ja sitä jäi vielä vajaa puolikerää. Se on vähän liikaa tilkkuun, mutta kyllä sille vielä hyvä tarkoitus löytyy.

Sormikkaat olivat osa Äidin joululahjaa. Annoin hänelle lahjakortin, joka piti sisällään Isokäsi- huoparukkaset, vuorisormikkaat sekä tumppujen tuunauksen eli koristelun toiveiden mukaan. Tällä hetkellä tämä neuloja siis koittaa toteuttaa toiveita.

I used the second Ilun Handu yarn skein. When the yarn is fantastic, the knitting is fantastic and the knitting result too. 100 grams of this 100% wool yarn was more than enough for this project. Actually I have almost half of it still waiting for knitting. These Gloves were part of my mother’s Christmas present. There is also going to be felted mittens decorated according her wishes. It’s so rewarding to se her so happy with her new gloves.

Serkkutytön raitasormikkaat – My Cousin’s Stripy Gloves

Olen ihastellut jo pitkään Ilun handun värikarttoja. Langat ovat kuitenkin vaikuttaneet turhan ohuilta ja se on ollut hyvä tekosyy välttää kiusausta. Nyt ihastus sai kuitenki vallan ostoskärryyn kertyi viisi vyyhteä. Nuo vyyhdet saapuivat viikkoa myöhemmin ihanassa vaaleanpunaisessa paketissa, silkkipaperiin käärittynä ja kortin saattelemana. Tästä nettiostoksesta jäi aivan ihana muisto. Jälleen pääsisin toteuttamaan sitä käsinvärjätyn langan jännitysnäytelmää.

Serkkutyttö haaveili alpakasta ja toivoi raidallista, joten ensimmäisen noista neljästä vyyhdestä neuloin sormikkaiksi (Novita, kevät 06, malli 13). Tavallista pienemmällä puikkokoolla varmistin napakan istuvuudeen kaposeen käteen. Lisäksi olen jostakin lukenut, että alpakkaa olisi hyvä neuloa pienemmillä puikoilla. 100 grammaa lankaa riitti mukavasti sormikkaisiin ja yhteen tilkkupeiton tilkkuun, joita olen reilun vuoden jämälangoista neulonut.

This time the hand dyed yarn was the inspiration. I’ve been having some excuses to avoid this tempting color pallet of Ilu. For once I let go, because Christmas was coming and some beautiful present were supposed to be knitted. I found five delicious skeins from Ilu’s Handu online shop. A Week later I received a pretty pink package with card and everything. This was a memorably shopping experience. And after that I got to start the exciting hand dyed yarn knitting suspension and my cousin got her stripy alpaca gloves. Just perfect!

Ms. Pink kämmekkäät – Ms. Pink Mittens

 

Ei ole helppoa olla teini. Ainakin ulkopuolelta katsottuna maailma näyttää todella mustalta ja kamalalta teinin silmin. Ja ainakaan ei voi pukeutua säähän sopivasti. Parempi on vaikka palella. Harvemmin ihmiselämän teini-ikä on ollut sitä ihmisen parasta aikaa. Voiko isosisko tehdä mitään sitä helpottaakseen? Arvelen sen olevan ainakin preesensissä aika vähäistä, ehkä imperfektissä sitten enemmän. Urheasti tämä neulova isosisko kuitenkin tarttui toimeen. Matkalla valkeni tehtävän mahdottomuus ja vauhti hyytyi. Synttärilahjasta tulikin joululahja ja nirkkoreuna muuttui jousteeksi.

Monissa asioissa kuitenkin onnistuin. Malli on uniikki, näitä ei ole toisia. Ne istuvat kapeaan, siroon käteen oikein hyvin ja onhan ne nyt ihanan vaaleanpunaiset kaikkine koukeroineen. Mitä muuta kuin silkkiä tällaiseen voisi käyttää? Oli tuohon silkkiin sekoitettu vähän villaakin eli Novitan Luxus Wind langan valitsin. Erityisen ylpeä olen kierretyin oikein silmukoin tehdyistä peukaloista.

Teenage is not exactly the most glorious time of one’s life. The world seems to be really awful and black. It even seems that almost all the comfort in life is not acceptable. The teen rather feels cold than uses warm clothes. As a big sister I wanted to try anyway. On the way I realized that I’m in the middle of the mission impossible. It took more time than planned. The Birthday present turned into a christmas present and trim edge to rib edge.

There were lots of good things too. The Mittens are unique, my pattern. They fit well to the very slim hand and they give nice hint of pink to the black teenage world. The yarn is silk-wool mix and is very suitable in this pink project. The thumb is the biggest reason to be proud. I really like the texture of it.

Talven Ihmemaa käsineet – Winter Wonderland Mittens

Huopahaaveet olivat kerta toisensa jälkeen tyssänneet. Paras saavuttamani lopputulos oli kelvollista tasoa ja sekaan mahtuu useampi henkiin elvytetty mörvelökin. (Aamuruskolapaset, Pyöräilykäsineet, Pikkusydämiä ja huopatöppösiä) Mikä saikaan minut palamaan neulehuovutuksen pariin? Tahdoin lämmittää lämmin sydämisen ystäväni palelevia ja kolottavia käsiä. Lämpöisintä mitä neulojan käsistä voi syntyä on huopa, joten urheasti tämä neuloja lähti tuulta päin.

 

 

Villa tuntui ihanan pehmoiselta soljuessaan puikoilta neuleeksi. Se nostatti lammashaaveita ja synnytti suloisen onnistumisen. Onnistumiset yleensä innostavat. Tällä kertaa innostuin valtavasti. Neulekehitys alkoi välittömästi. Oli päästävä tutustumaan lankalaatuihin ja niiden ominaisuuksiin. Lisää huopasenttejä syntyy ja täydellinen huopakäsinemalli on työn alla. Miksi huopaneulemallit ovat saman toisintoja? Ja miksi tietyt ominaisuudet ovat valikoituneet näihin malleihin?

Iloisen jälleennäkemisen huopaneuleiden kanssa kruunasi tietysti se, että käsineet olivat saajalleen mieleiset. Tämä tarina on viimeistä piirtoaan ja jokaista yksityskohtaansa myöten onnellinen. Lahjan luovutuksen yhteydessä sain nimittäin vielä kuulla, että käsineiden kanssa käytettävä talvitakki on luonnonvalkoinen.

This is a beautiful reunion story with felt. It’s been hard before. I’ve reached only fair results or failures. (Behind the links above you can find my previous felt projects in Finnish) This time it was different. The wool felt so soft and all the troubles just went away. New pattern was born and wollen winter dream came true. The Essence of wool just hit me hard and I’ve had sheep dreams. Ever since it’s been mainly felting and design work in progress.

Kimallusta talvipäiviin – The Winter Bling Bling

Pipojen neulominen on aina vaan niin mukavaa. Saumattoman, yhdenkappaleen neuleen lumo ei tunnu murenevan ollenkaan. Tanssinopettajilleni olen menneinä vuosina antanut kaikenlaista omin kätosin tehtyä. Tänä jouluna päädyin ensimmäistä kertaa antamaan pipoja. Jos tanssinopeille tehdään pipoja, niin eikö tämä tallainen helmin koristeltu ole omiaan? Vaikka heidän ammanttinsa tuo mukanaan kimallustakin, ei sitä voi liikaa olla arkisessa talvipäivässä. Sää puolsi ideaani hyvin. Juuri pipojen lahjoittamisen aikaan sää viileni ja lunta alkoi tulla.

Silkkisekoitelangat tekevät pipoista vielä mukavan pehmoiset, eikä villakaan silkkiin sekoitettuna kutita. Grumperinan Odessa on matava pipomalli. Ensimmäisen Odessan neuloin reilu kolme vuotta sitten ja samana vuonna tein vielä toisenkin.

Hats are my favorite projects. It’s one seamless peace. I’ve knitted this Odessa by Grumperina four times. It’s been a while since the last one. I really love this pattern. I enjoy doing the decoration at the same time with the actual knitting. These hats I gave to my dance teachers before Christmas. I just felt that this pattern is really a pattern for fabulous dance professionals and some extra bling bling is good for their everyday life too. Our climate has been standing for this intuition. It’s been cold and lot of snow. So my hats became the perfect Winter Wonderland accessory.

Treffit Tildan kanssa – I Met with Tilda

Omistan kaksi Tilda kirjaa. Olen omistanut jo vuoden. Olen verkosta katsellut Tilda tavikkeita, mutta tuntokokemusten puuttuessa mallit ovat jääneet vaille toteuttajaa. Muutama kuukausi sitten ajauduin askartelukauppaan, jossa oli tarjolla runsaasti Tilda materiaaleja. Joku sainoisi, että tuolloin peto pääsi irti tai mopo lähti käsistä. Onneksi sain tilanteen kuitenkin jonkulaiseen hallintaan, enkä lähtenyt kotiin päin koko kauppa tyhjennettynä. Itse asiassa mukaan lähti vain sarja koristenauhoja sekä vihko askartelupapereita.

 

 

 

Tosi toimiin oli kuitenkin päästävä. Ompelumallejakin oli päästävä testaamaan. Neulojan suhde ompeluun on kuitenkin ristiriitainen ja Tilda- kankaat turhan arvokkaita kokeiluun. Lisäksi Tilda konsepti on osattu tuotteistaa hienosti. Jopa niin hienosti, ettei ohjeissa lue tarkkoja kankaiden menekkejä, jolloin kankaita tulee helposti ostettua reilusti. Niinpä päädyin tildaamaan kierrätysmateriaaleista. Ohjeet ovat selkeät ja pikkuisten yksityiskohtien ompeluun on mainioita vinkit. Vielä, kun niitä malttaisi noudattaa. Ehkä seuraavalla kerralla maltan olla orjallisempi.

Lumiukko syntyi vanhasta kokkitakista sekä vuosia sitten varastoimistani verhokankaista. Samoista kankaista syntyi puolentusinaa pikkusydäntä, joista ison osan käytin kranssiin ja ylijääneisiin lisäsin ripustuslenkit sekä ripauksen laventelia.

Joulukorttini olivatkin sitten paljon löysäranteisempaa tildausta, vain materiaaleista suuri osa on Tildaa. Kaikki muu on tämän neulojan luovuuden lähteestä ammennettua. Tällä kertaa minua inspiroi jouluvalmistelut ja erityisesti piparien leipominen. Arvelen myös Uppo-Nallen, alunperin aivan muuta kuin jouluisella lorulla on osuutta asiaan.

”Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa,
omenalta, mansikalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkojen mäiskeeltä,
talvelta, kesältä
pikkulinujen pesältä?”
(E. Karjalainen, Uppo-Nalle ja Nukku-Ukko)

Tildassa riittää tekemistä, mutta on riemukasta ja ihanaa. Voi sitä suloisen ja niin tärkeän turhuuden määrää. Onneksi kaikille Tilda treffeillä syntyneille ihanuuksille löytyi koti. Kranssi pitää pahan loitolla pienen ja suloisen kalliolaskodin ovessa. Pakkasukko sai toimia lahjaglögipullon etikettinä ja pienillä sydämillä oli ilo levittää riemua joulun lähestyessä.

I own two Tilda books. I’ve owned them for sometime now. They have inspired me, but I haven’t actually done any Tilda until last November. The problem has been the materials. I’d seen only in the web and obviously, without tactility. In November I went to a crafting shop where they had large variety of Tilda materials. I almost lost it. It was so sweet and pretty and everything was taken care of. This Tilda is really good product. After all I bought booklet of decorative papers and set of beautiful ribbons, but I just needed to get to test those sewing patterns. Once I was reasonable and decided to recycle the fabrics to see how this Tilda thing works in action. It worked, even with old chef’s jacket and curtain fabrics. It would have worked even better if I have had to follow the directions precisely. I did the solo again and learnt a lesson.

With the cards, I just used Tilda materials and improvised the rest. And I’m really happy with the outcome. My inspiration was also the christmas time in kitchen.