Kalastajan tytär- saunahattu – The Fisherman’s Daughter Sauna Hat

Seikkailuni huovan ihmemaassa jatkuvat. Käsineet eivät näin kevään edetessä tunnu kovikaan ajankohtaisilta ja pitkän, kunnollisen talven jälkeen ajatus huopahatustakin tuntuu turhan tuhdilta. Äidin synttärit lähestyivät ja muistin hänen haaveilleen saunahatusta. Se vasta tuhdilta kuullostaakin, mutta erityisen otolliselta huopaprojektilta.

Yhden huopahatun olen aikaisemmin tehnyt, vieläpä tällä samalla mallilla. Se oli täydellinen fiasko. Omien oppieni mukaan ryhdyin siekailematta toimeen ja Huopasen tämän hetkisestä värikartasta löytyi äitivärikin eli turkoosi. Malli on Novitasta (syksy 2006, malli 22). Paksut puikot ja lanka nopeuttavat aina prosessia ja hattu oli valmis tuota pikaa.

Olen havainnut, että Huopanen huopuu helposti umpeen, joten päädyin harsimaan tähän laakeaankin neulekappaleeseen muovipussin sisälle. Hyvin se huopui ja jälleen valitsin tuon elävämmän nurjan puolen oikeaksi puoleksi. Hatun yksinkertainen, mutta veikeä malli on herättänyt ihastusta.

Jälleen kerran tein sen mitä ei todellaakaan pitäisi tehdä. Viime hetkillä päätin tutustua uuteen tekniikkaan. Hankin huovutusneulan ja alustan. Kuivaneulahuovutus tuli taloon. Se on ihanaa! Koristelija on nyt irti. Heti ensiyrittämällä hahtuvaiset taipuivat tahtooni ja sain veikeät kalat polskuttelemaan auringon ja pilvenhattaroiden alle. Nämä polskivat kalat kätkevät sisäänsä myös lämpöisiä muistoja aiemmin keväällä kuolleesta Kalastaja-Ukista, äitini isästä. Mikä muu tämä hattu voisi olla nimeltään kuin Kalastajan tytär?

My adventures in felted wonder land continues. I know, the spring isn’t exactly the season for felt. The wise men have figured out that it’s healthy to use hat in the sauna. My mother’s birthday was coming and she has been talking about these hats. Perfect solution; she get her hat and I get to felt.

The last encounter with this pattern was disaster, but I decided to be brave. Everything went well, it was quick to knit, it felted beautifully and the size was as expected. Then I did, what sticks strongly on dont’s list. I had little time and I decided to try out a new technique. I bought a dry felting needle, a felting base and some wool. It worked like a dream. I really love dry felting and at least, with the proper equipment it’s easy and fun. The Fishes swimming under the sun and little clouds was my plan and the result. And these fishes carry the beautiful memory in them. My recently lost granddad, my mother’s dad was the great fisherman, so The fisherman’s Daughter is the one and only name for this hat.

Mainokset

Ihka ensimmäinen tunikani – My First Ever Tunic

Itselle tulee neulottua vähän. Vuonna 2008 päätin, että neulon ensisijaisesti itselleni ja se johti suureen patoon. Sinä vuonna valmistui paljon muita vähemmän neuleita. Pyhä päätökseni johti kuitenkin yhden suuremman neuleen valmistumiseen. Tein sen Pirpana-Siskon rippijuhliin. Pyrkimykseni oli neuloa juhlavampi tunika, joka kävisi talvellakin teatterivaatteesta.

Tämän neuleen alku ei ollut tavanomainen ja poikkeamat vain jatkuivat prosessin edetessä. Harmaa harvemmin kuuluu väriskaalaani, mutta tämä Novitan Tennesee teki vaikutuksen. Se on kaunis ja värikylläinen harmaa, sitä voisi kutsua vaikka helmen harmaaksi. Malli on Filantista (summer 2007, malli 05), lisäsin siihen vain koristereunat helmaan ja hihansuihin. Näinkään tarkka ohjeen seuraaminen ei ole liiemmin kuulunut tapoihini. Yleensä olen myös ilolla ja ylpeydellä esittelemässä aikaansaannoksiani ja tässä sitä nyt ollaan vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Kaikista näistä kummallisuuksista huolimatta olen onnellinen tunikan omistaja-neuloja. Vaatekappale on toiminut toiveideni mukaan ja ollut monenlaisessa menossa mukana. Tunikan pääntie on melkoisen avara ja tarjoaa hyvän syyn erilaisten rintakorujen käyttöön. Tuon kuvassa olevan naamion olen saanut yli 20 vuotta sitten ystävältäni Italian tuliaisena. Mahtaakohan hän enää itsekään muistaa minulle tuollaisen tuoneensa?

This knitting project is against all my normal knitting behavior. And this was finished about two years ago for my little sister’s special occasion. That was the poor knitting year 2008, when I promised to knit just for me. This promise caused a major block. And strange things just kept happening. I chose gray yarn. I have to admit that it’s beautiful one, but not normal color in my palette. I also followed the pattern from Filanti (summer 2007, model 05). I just added the decorations to the hem and sleeves. Despite of all these strange things this tunic turned out to be good and I’ve used it a lot.


Pienten poikien pipot – Hats for baby boys

Vielä kolmenkin Etana- pipon jälkeen minua viehättää ajatus kotiloiden neulomisesta pikkuruisina tervetuliaislahjoina. Tuttavapiirin on siis syntynyt tänä keväänä jo kaksi pientä miestä. Toisen pienen miehen isosiskokin on kuulemma mieltynyt veljensä pipoon ja toiselta pieneltä mieheltä tuli kiitospostia oikein kuvien kanssa. Nämä kiitokset todella lämmittävät mieltä, sillä näiden tuoreiden tulokkaiden kanssa on taatusti muutakin puuhaa kuin rustailla kiitosviestejä. Tähän malliin nuo liukuvärjättyjen kerien rippeet ovat omiaan. Raidallinen pipo on neulottu Novitan Purosta ja vihreä Novitan Huopasesta. Pipot ovat siis pehmoista 100% villaa.

Pipojen kaveriksi oli vielä välttämätöntä saada tehdä kortit. Minä en taida saada tarpeeksi tuollaisesta killottetun suloisesta postikorttien vauvamaailmasta.

I cannot help it, but I like the idea of knitting these Snail Hats (unfortunately there is only adults size pattern in English) to babies. This hat is the perfect project for the left over yarns and these projects one just cannot have too many. I used Finnish superstore yarns for both of these hats. They are 100% wool. I’ve received two really sweet thank you notes. The other one had even the picture of him self with hat with it. I’m so happy with these notes, because in these families there is definitely something else to do.

And I just love the visual world of baby cards, so I can’t resist them. Luckily there are more babies to come.

Parane pian, sinua tarvitaan – Just Get Well

Parane pian – kortteja pitäisi pyrkiä tekemään ja käyttämään paljon enemmän. Tässä tapauksessa kortin saajan paraneminen oli varsin tärkeää. Hän on korvaamaton työkaveri.

Get Well Soon cards should be done and send much more. Just think how big difference it would make to get one while being sick. In this case it was crucial to make and send one. The receiver is my very good colleague.

Niin nättiä – Just Pretty

UFO ei kuitenkaan jäänyt UFOksi. Huovutin nämä tossut ensimmäisen kerran jouluksi 2007. Niistä oli tarkoitus tehdä täydelliset prinsessatossut Pirpana-Siskolle. Ihastuin tähän sujautettavaan malliin. Suosituslanka Eskimon käyttämisestä ja ohjeen orjallisesta noudattamisesta huolimatta lopputulos ei vastannut odotuksia. Sauma ei huopunut hyvin ja tossuista tuli liian pienet. Näiden vastoinkäymisten jälkeen ei huvittanut tehdä tossuille mitään, niinpä ne päätyivät uinumaan kaapin pohjalle.

Äitini uuden kodin lattiat ovat kiveä ja sisätossuille ilmaantuikin suuri tilaus. Vaikka tohvelit eivät minulle ja siskolle mahdukaan, niin vierailee äitini luona myös sirojalkaisia naisia. Huovutin tossut vielä toiseen kertaan ja nättiä vaaleanpunaista olemusta päädyin korostamaan paljetein koristelluilla tildasydämmillä. Tämä on järjestyksessään toinen pettymyksen tuottanut Garnstudion malli. Entistä vakaammin suosin saumattomia tossuratkaisuja, vaikka täydellinen kannasta avoin tossumalli odottaakin vielä löytäjäänsä. Toinenkaan huovutuskierros ei siis tuottanut toivottua tulosta. Onneksi nuo suloiset sydämet peittävät saumakohdan.

These slippers weren’t UFO’s after all. They were supposed to be the perfect princess slippers to my little sister in Christmas 2007. I followed the pattern and I use recommended  Garnstudio Eskimo yarn, but the the felting didn’t happen as hoped. The seam wasn’t good looking and they are smaller than expected. So they ended up hibernating. My mother’s stone floors woke them up. The slippers are too small for her girls, but she gets visitors with smaller feet. And with some help from Tilda I managed to cover the seams and they turned out just pretty.