Ihanalle ihanat – Cute for the Cute One

Nuoret neidit ovat valloittavia nuppusia. Näillä nuppusilla täytyy olla suloisen makeita ihanuuksia. Se on heidän etuoikeutensa. Vaaleanpunaisen tyllin, pitsin, kristallin ja kimalluksen pitäisi kuulua jokaisen nuoren naisen tärkeisiin hetkiin. Glam korvisten saajalla  oli synttärijuhlat tulossa, joten ihanat asusteet olivat paikallaan. Ilokseni sain huomata, että olivat mieluiset. Ne päätyivät paketista suoraan korviin. Toivottavasti tämä Nuppunen ymmärtää saaneensa aivan upean äidin, joka taikoo ei vain mahtavia juhlia, vaan upeaa, turvallista arkea.

The cute young lady had a birthday party, that her mother arranged. This mother is such a magician, not only wonderful parties, but fabulous and safe everyday life. I’m sure this young lady understands to appreciate it. Her mother is special. I think all young ladies need pink bling bling and sparkles.  They didn’t expected me to bring anything when I went to help the mother with the birthday party. I just wanted to give her the hint of glam and she seemed to be happy with these earrings. She put them on right after unwrapping them.

Terveisiä parvekkeelta – Greetings from the Balcony

Ensimmäinen puutarhaviikko takana ja täällä kukoistaa. Olemme päässeet herkullisten mansikoiden makuun. Kaksi mansikkaa on poimittu parempiin suihin ja seitsemän uuden posket punoittavat jo lupaavasti. Hellepäiviä seurannut sade  villiinnytti parvekkeemme vihreän kansan täydellisesti. Lähes kaikkien koko on kaksinkertaistunut. Verbenaa täytyy kiiresti ryhtyä latvomaan ja nautimme jo ensimmäiset lehdet mustekala-fetajuustosalaatin ryydittäjinä.

Upeasti kukkinut, väiaikaisasukki liljamme jatkaa lopulliseen kotiinsa vielä tänään.

I have been witnessing the miracle of growth. After hot and sunny days came the rain and a crazy jungle appeared. Almost everything is twice the size it was a week ago and we have got to taste the first two strawberries. The flowering lily is almost done and today it’ll move to it’s final destination.

Parhain veli maailmassa – My Very Best Brother

Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa ketään. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, että eräissä suhteissa ihmisten välinen side on kuin luonnon määrämä. Emme olleet veljeni kanssa parhaita ystäviä. Emme ole juurikaan jakaneet ystäviä tai kiinnostuksen kohteita. Olemme olleet sisarruksia. Hän on jakanut minun kanssani kaiken sen, mitä perheessämme on tapahtunut. Lapsena, minä kolme vuotta vanhempana isosiskona, hyödynsin kaikki mahdollisuudet höynäyttää ja hyväksikäyttää pientä sinisilmäistä herranterttuveljeäni. Hän söi muurahaisia, koska käskin. Hän huusi äidille kirosanoja postiluukusta, koska käskin. Hän kärsi rangaistuksia, jotka minun olisi oikeasti pitänyt kärsiä. Koitti se luonnollinen hetki, jona voimasuhteet keikahtivat. Ensin hän oli saman kokoinen kuin minä, sitten hän oli päätä pidempi. Sain katsoa pientä veljeäni ylös päin. Isosiskollisen höynäytyksen aika oli ohi ja osat vaihtuivat. Minusta tuli enemmän se herranterttu. Teini-ikäisinä emme ymmärtäneet toisiamme, emmekä toistemme puuhia, joten kumpikin on tehnyt tahollaan molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Ei se yhdentekevää ollut mitä toinen teki, vaan kovin erilaista ja omasta näkökulmasta vaikeasti lähetyttävääkin. Koska olen välittänyt, olen ollut toisinaan paikalla, kun veljelläni on ollut meneillään jotakin pientä suurta ja on hänkin osoittanut kiinnostustaan minun tekemisiäni kohtaan, eivät ne hänen silmissään ole tuntuneet olevan yhdentekeviä.

Lossi T

Veljeni juhli synttäreitään menneenä viikonloppuna keikallaan. Täytyyhän sitä veljen synttäreitä juhlia. Oli siis syytä mennä paikalle, vaikka tunsin olevani jäävi hänen musiikkinsa suhteen. Erehdyin. Muutamassa vuodessa hänestä on tullut taiteilija, joka vetää tinkimättömästi omaa linjaansa. Hänen egotrippinsä (= taiteilijan teini-ikä) on selvästi ohi. Hän valloitti minut. Hän herätti suuria tunteita. Unohdin, että olin isosiskona juhlimassa pikkuveljen synttäriä. Unohdin, että minun pitäisi kannustaa ja olla hänen puolellaan, koska hän on perhettä. Hän lunasti minut puolelleen, eivätkä ylisanat tahdo riittää. Biisejä on täytynyt kuunnella keikan jälkeen kotonakin. Uudelle keikalle on päästävä. Olen hänestä valtavan ylpeä.

Onneksi on ollut tämä kohtalotoveri, joka nostattaa ne kaikkein primitiivisimmät laumanpuolustamistunteet esille. Niissä ei ole mitään järkeä tai logiikkaa, mutta veljeni ahdinko tai murhe saa minut nousemaan välittömästi puolustusasemiin. Tämä siro nainen nostaa nyrkkinsä pystyyn ja asettuu kaikella tahdonvoimallaan puolustuskannalle. Noina hetkinä isosisko haluaisi olla kaikkivoipainen ja korjata kaiken. Kun taas veljellä on kaikki hyvin ja onni syvin, on siskonkin helppo olla onnellinen.

Sillä ei ole mitään väliä kuinka tai missä hän on onnellinen. Kunhan vaan on onnellinen.

My Brother impressed and overwhelmed me last weekend on his birthday geek. I went there because it was his birthday and I wanted to see what’s up. In just few years he has become the true artist, rapper to respect, with genuine style. And I cannot be anything else but proud of him and first of all happy for him. That was his state of mind business and it was good!

Pursuava kevät- toppi – Bursting Spring Top

Kolme vuotta sitten löysin värejä tursuavan toppimallin jostakin edeltäneiden kesien käsityölehdestä. Mallissa oli värikkäät reunukset helmassa ja pääntiellä. Se oli kauttaaltaan yksinkertaista reikäneulosta ja koristeena keskellä edessä oli kukka, joka päässäni muotoutui omenaksi. Tuollainen ”omenatoppi” oli saatava. Toppiin kuului myös hauska hattu, johon raitaisten reunusten ylijäämälangat oli hyödynnetty. Halusin tuota toppia niin kovasti, että hankin suosituslangat suosikkilankakaupastani Vihreästä vyyhdistä. Täyspuuvillalanka Onlinen Bingo onkin mainio tuttavuus. Sitä on ihana neuloa ja kierteet eivät lähteneet purkautumaan. Kahtena keväänä neuloin ja purin ja neuloin ja purin tuota toppia. Sillä ohjeella en vaan saanut syntymään sitä mitä piti. Vasta vuosi sitten keväällä luovutin ja etsin uuden mallin. Piti vähän soveltaa ja toppi jäi jälleen kesken, kun syksy alkoi hiipiä nurkkiin. Jo viime syksynä arvelin tämän neuleen UFO:utuvan täysin.

Kevät toi mukanaan valtavan määrän energiaa ja harvinainen itselle neulottu vaatekappale valmistui. Suuren käsityön 3/2006, malli 2 menetti palmikkonsa ja tilalle tulivat ne herkulliset värit. Sen tekeminen oli hauskaa ja joutuisaa. Liivi on täydellinen. Se pursuaa kevään energiaa ja istuu kuin valettu. Käsien- ja päänteistäkin tuli kauniin huolitellut. Oli pakko hyppiä pikkuisia hyppyjä salongin lattialla, ensimmäisen sovituksen aikana. Siitä ei tullut ”omenatoppia” vaan parempi, Pursuava kevät- toppi.

This top was destined to be UFO, like I wrote last Autumn. Four years ago, I thought that I had found the perfect top pattern. It was simple lace with stripy edges. There was even a hat pattern for the left over yarns. I bought the recommended yarn and I followed the pattern. I knitted and undid and knitted and undid in two springs. I wasn’t happy with the situation and finally last spring I gave up and searched another pattern. It needed some adjustments and other projects ran over it, but this spring brought loads of new energy and I decided to make this perfect spring top happen. The knitting was quick, it was fun and all the adjustments were worth it. It’s perfect! It fits perfectly and I love the pattern and the bursting colors. I needed to skip a little in our living room while fitting it the first time.

Neuloja puutarhassa – The Knitter Goes to the Garden

Alan päästä perille eräästä suurest salaisuudesta. Elämässä niin monessa asiassa on lopulta kyse mielentilasta. Arvelen onnen olevan mitä suurimmissa määrin  mielentila, johon tutkimustenkin mukaan voin 40 % vaikuttaa itse. Monet pitävät puutarhanhoitoa onnellisuuden lähteenä. Se on helppo käsittää, sillä onhan se kiistatta konstailematonta ja tapahtuu perusaasioiden äärellä. Sitä ei voi kiirehtiä, mutta odottavan palkinto on aina odottamisen arvoinen. Myös puutarha on osittain mielentilakysymys. Pieni ihminen ei tarvitse suuria tiluksia ja vaikuttavaa punaista tupaa voidakseen olla puutarhuri. Oman kesäparatiisin voi loihtia myös lähiötalon parvekkeelle. Minun paratiisini osoittautui täydelliseksi. Parvekkeellamme on nyt herttaisia pieniä hyötykasvien alkuja. Yhtään koristekasvia ei ole, sillä nämä hyötykasvit valloittivat minut rehellisellä olemuksellaan. Yrttien lisäksi meillä elätellään toiveita (kirsikka)tomaateista sekä mansikoista, joiden taimet kurkistelevat ylähyllyltä ja amppelista. Ja kesähetken voi kruunata vaikkapa salaattimascarpone- juusto salaatilla. Ihanaa vihreää kaikille aisteille. Tämä pikkuruinen kesäkeidas tyydyttää minun kaukokaipuuni. Kesäaikaan ei liene tarvetta valtakunnan rajoja ylittää.

So many things in life are state of mind questions. I’ve heard they say happiness is. Last weekend I realized that garden is too. One doesn’t need big farm to be able to experience the garden. Tiny balcony is enough, if the attitude is right. Our little balcony is kitchen garden now, we hope to enjoy our garden not only in the balcony, but in the kitchen too. There are tomatoes, herbs and strawberries. It feels like paradise. There it’s possible even taste the green, the salad mascarpone cheese salad for ex. It was delicious!

Armas aika – Darling Spring

Miten hartaasti olen näitä päiviä odottanut. Talvi oli niin pitkä, kylmä ja luminen. Arvelin, etteivät hanget ympäriltämme vaju ensinkään. Hämmästyttävän nopeasti lumi lopulta katosi. Kevät kuitenkin oli myöhässä ja varovaisesti aloin iloita ensimmäisistä silmuista ja leskenlehdistä. Millään en meinannut uskoa sinivuokkojen ilmaantuneen, jo lähes kaksi viikkoa sitten. Vain muutamassa päivässä tämä ihana vehreys kietoutui ympärillemme. Kaikkialta löytyy pieniä kevätihmeitä, jopa korvasieni tahtoi tulla nähdyksi. Pyhäpäivänä seurueellemme oli tehty upea kakku, jota ainakin minä nautin myös kevään kunniaksi.

Finally, after exhausting waiting the spring surprised us. The arrival was intense and total. There was no need to be patient with little promises and signs. They all were here, my little spring treasures. This sweet scale of greens overwhelms me. The world is literally green now. I can see the growing happening. I saw the first false morel as well. For the holidays we got treated with the amazing cake and I had extra piece, just because it’s spring, my absolute favorite time of the year.

Kevätkarnevaali – The Spring Carnival

Mielelläni juhlistan pyhiä jollakin suloisella, käsintehdyllä koristeella. Innostus ei ilmaannu hallitusti, hyvissä ajoin ennen tuota pyhää, vaan ensimmäisenä pyhän tarjoamana kiireettömänä aamuna. En voi vastustaa sitä. Tuo juhlapyhä täynnä perinteitä vaan ansaitsee tulla koristelluksi. Yleensä olen törmännyt johonkin yltiösuloiseen ideaan, joka seireenin lailla kutsuu minua tuolloin. Minähän vastaan kutsuun. Noina päivinä on tarjolla niin paljon muutakin ihanaa nautittavaa, että neuleprojektit tahtovat jäädä kesken, odottamaan seuraavaa vuotta.

Berit-Pupu teki poikkeuksen. Idea oli niin valloittava, että se oli pakko saada valmiiksi. Vaikka Berit onkin pääsiäsipupu, ilmentää se minusta mainiosti kevään olemusta yleisemminkin. Alkuperäisidea on Zoe Halsteadin Felted and Knitted Toys kirjasta, mutta pupun mallia seurailin löysästi Fiona McTaguen Neulo itse pehmeät lelut kirjasta. Pikkupupujen korvat tein kuivaneulahuovutuksella, johon ihastuin saunahattua tehdessäni. Kuivaneulahuovutusjälki teki vaikutuksen ja nimettiin ”tupsuhapsuhuovaksi”. Puput ovat villaa ja liivimekko on puuvillaa. Lelujen tekeminen tahtoo olla neulesilpun kokoon kurismista, vaikka kuinka koitan tehdä osia suljettuna neuleena ja neuloa kiinni toisiinsa. Täydellisen lelumallin kehitystyö siis jatkuu edelleen.

Silmut ja hiirenkorvat ovat täällä. Maailma avautuu eteen tuoreen vihreänä ja täynnä elinvoimaa. Voin syödä illalliseni parvekkeella ja kevätkarnevaaliseurueeni on paikalla. Elämä ei tästä parane.

The holidays inspire me. It doesn’t happen by the book. I don’t get inspired several weeks beforehand, but on that moment when the family is gathered together and the traditions cherished. I just have to start the sweetest and cutest seasonal project I know. Normally there are so many things to experience and enjoy that the projects won’t be finished during that holiday, maybe the next one. So Berit the Bunny is an exception. It’s easy to realize that this is a Easter project and it didn’t finnish on Easter, but got finished the same spring. I find the idea so enchanting, I just needed to finish it. The original idea is from Zoe Halstead’s Felted and Knitted Toys, but I loosely followed the bunny pattern from Fiona McTague’s Knitted Toys. Knitting toys is mainly sewing small knitted peaces together and I just hate it. I want to invent the perfect seamless one part knitted toy pattern, so the work keeps being in progress.

The darling buds of May are here. Everything is fresh green and growing very intensively. My spring carnival crew is ready and I can eat my dinner in the balcony. What else one can ask for. Life is good, actually it’s perfect!