Äiti – My Mother

Viime viikolla luin useita omasta äidistä kirjoitettuja postauksia (esim. tämä Perjantaikokin). Ne sattuivat olemaan uljaita kertomuksia vahvasta ja tinkimättömästä naisesta. Yksinhuoltajasta, joka ei taipunut tai menettänyt toivoaan niukkuudenkaan edessä, vaan taikoi eteen onnellisen lapsuuden, olosuhteista huolimatta.

Oma lapsuuteni ei ole ollut niukka ja vaikka normaali monesti määräytyy juuri kotiolosuhteiden myötä, ei se ollut kovin normaalikaan. En minä 80- luvun Suomeen palannut lapsi ymmärtänyt mitä poikkeuksellista on syödä tuoreena grillattua hummeria eteläisen pallonpuoliskon tumman tähtitaivaan alla tai ajelussa, jolle Ukki meidät vei Tansanian suuriin luonnonpuistoihin. Lapsuuteni painajainen olivat koko päivän kestävät veneretket koskemattomalle paratiisirannalle, polttavan auringon alla. Jos äiti oli mukana, oli myös riittävästi juotavaa ja aurinkosuojaa. Silloin painajainen muuttui unelmaksi ja punoutui onnellisen lapsuuden verkkoon.

Olen edelleen kova antamaan lahjoja ja muistamaan tärkeitäni. Se oli minulle tärkeää jo lapsena. Äiti teki ruuat itse, vaikka ei mikään ruuanlaittaja olekaan. Luonnollisesti leivonnaiset olivat myös kotona leivottuja. Eräitä lapsuuteni kohokohtia olivat päivät, jolloin äiti teki munkkeja. Me lapset saimme syödä useita, vielä lämpimiä munkkeja, mutta vielä hienompaa kuin munkkiähky, oli saada tarjota munkit myös kaikille pihan lapsille. Minun äiti antoi tehdä niin. Äiti jaksoi käydä yhdeksän vuotiaan tyttärensä kanssa läpi kaikki 48 uutta värikynää ja kääntää värien nimet minulle suomeksi. Nukkeni saivat upeat juhla-asut, kun äitini keksi tehdä isän hylkäämistä silkkisolmioista nukenvaatteita. Minä suunnittelin ja äiti toteutti. Kotonani ei puhuttu lasten kuullen rahasta. Käsitykseni asiasta rajoittui viiden markan viikkorahan sinnikääseen säästämiseen jonkin lelun toivossa sekä isäni lausahdukseen ilon hinnattomuudesta. Minun ei tarvinnut lapsena kantaa huolta rahasta. Minä sain olla lapsi ja kantaa huolta lasten asioista. Tästä olen erityisen kiitollinen äidilleni.

Äidille on aina riittänyt meidän lasten onni, sillä ei ole ollut merkitystä millä tavalla se on saavutettu. Hän osaa antaa tilaa ja olla läsnä samaan aikaan. Hän kantaa valtavaa huolta poikasistaan ja riemuitsee kuin heikkopäinen meidän ilostamme.

This post is ti my mother and that’s why it’s in Finnish and I don’t translate it. (Äiti is mother in Finnish).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s