Parhain veli maailmassa – My Very Best Brother

Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa ketään. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, että eräissä suhteissa ihmisten välinen side on kuin luonnon määrämä. Emme olleet veljeni kanssa parhaita ystäviä. Emme ole juurikaan jakaneet ystäviä tai kiinnostuksen kohteita. Olemme olleet sisarruksia. Hän on jakanut minun kanssani kaiken sen, mitä perheessämme on tapahtunut. Lapsena, minä kolme vuotta vanhempana isosiskona, hyödynsin kaikki mahdollisuudet höynäyttää ja hyväksikäyttää pientä sinisilmäistä herranterttuveljeäni. Hän söi muurahaisia, koska käskin. Hän huusi äidille kirosanoja postiluukusta, koska käskin. Hän kärsi rangaistuksia, jotka minun olisi oikeasti pitänyt kärsiä. Koitti se luonnollinen hetki, jona voimasuhteet keikahtivat. Ensin hän oli saman kokoinen kuin minä, sitten hän oli päätä pidempi. Sain katsoa pientä veljeäni ylös päin. Isosiskollisen höynäytyksen aika oli ohi ja osat vaihtuivat. Minusta tuli enemmän se herranterttu. Teini-ikäisinä emme ymmärtäneet toisiamme, emmekä toistemme puuhia, joten kumpikin on tehnyt tahollaan molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Ei se yhdentekevää ollut mitä toinen teki, vaan kovin erilaista ja omasta näkökulmasta vaikeasti lähetyttävääkin. Koska olen välittänyt, olen ollut toisinaan paikalla, kun veljelläni on ollut meneillään jotakin pientä suurta ja on hänkin osoittanut kiinnostustaan minun tekemisiäni kohtaan, eivät ne hänen silmissään ole tuntuneet olevan yhdentekeviä.

Lossi T

Veljeni juhli synttäreitään menneenä viikonloppuna keikallaan. Täytyyhän sitä veljen synttäreitä juhlia. Oli siis syytä mennä paikalle, vaikka tunsin olevani jäävi hänen musiikkinsa suhteen. Erehdyin. Muutamassa vuodessa hänestä on tullut taiteilija, joka vetää tinkimättömästi omaa linjaansa. Hänen egotrippinsä (= taiteilijan teini-ikä) on selvästi ohi. Hän valloitti minut. Hän herätti suuria tunteita. Unohdin, että olin isosiskona juhlimassa pikkuveljen synttäriä. Unohdin, että minun pitäisi kannustaa ja olla hänen puolellaan, koska hän on perhettä. Hän lunasti minut puolelleen, eivätkä ylisanat tahdo riittää. Biisejä on täytynyt kuunnella keikan jälkeen kotonakin. Uudelle keikalle on päästävä. Olen hänestä valtavan ylpeä.

Onneksi on ollut tämä kohtalotoveri, joka nostattaa ne kaikkein primitiivisimmät laumanpuolustamistunteet esille. Niissä ei ole mitään järkeä tai logiikkaa, mutta veljeni ahdinko tai murhe saa minut nousemaan välittömästi puolustusasemiin. Tämä siro nainen nostaa nyrkkinsä pystyyn ja asettuu kaikella tahdonvoimallaan puolustuskannalle. Noina hetkinä isosisko haluaisi olla kaikkivoipainen ja korjata kaiken. Kun taas veljellä on kaikki hyvin ja onni syvin, on siskonkin helppo olla onnellinen.

Sillä ei ole mitään väliä kuinka tai missä hän on onnellinen. Kunhan vaan on onnellinen.

My Brother impressed and overwhelmed me last weekend on his birthday geek. I went there because it was his birthday and I wanted to see what’s up. In just few years he has become the true artist, rapper to respect, with genuine style. And I cannot be anything else but proud of him and first of all happy for him. That was his state of mind business and it was good!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s