Aviomiessukat – Mr. Hubby Socks

Mitä muutakaan sitä tuoreelle aviomiehelleen neuloisi kuin aikaisemmassa elämässä hyväksi todetut pitkävartiset, raidalliset sukat. Raikkaat vihreät kuuluvat hänen lempiväreihinsä, joten lankavalinta oli ilmeinen, kun vihreää raitaa Novitan 7 Veljeksen värikartalta viime syksynä löytyi. Sukat on toteutettu kärjestä alkaen fiilispohjaisen neulonnankaavalla, josta tällä kertaa seurasi tiimalasikantapää 1 o. & 1 n. jouste. Minä oli näistä sukista valtavan innoissani, mutta ensimmäisen sovituksen yhteydessä sain kuulla sukkien näyttävän ydinjätteeltä!? Täällä on selvästi katsottu liikaa Simpsoneita teini-ikäisenä ja kantaa on sittemmin tarkistettu.

What else knitter could knit to the brand new husband, but socks? Long stripy socks has been a hit in this family. I even managen to find fresh green stripy yarn. With this kind of socks I knit with the flow and make pattern decisions on the go. Against all the expectations my hubby said that these socks reminds him of nuclear waste!? I think someone has watched too many episodes of  The Simpsons when he was teenager. Afterwards he took it back and was very pleased with his socks.

Mainokset

Kevään ensisäteet – This Spring’s First Sunbeams

 

Oodi keväälle! Vihdoinkin kirkkaat kevättalven päivät ovat täällä ja silmiä kipristää.

Yesterday we had such a gorgeous weather. The sun came out properly the first time this spring and we were able to feel the heath as well. I’m just loving this and I cannot have enough of it.

Paras voitti – The Best won

Kiira Korven pronssimitali ei ole huono. Odotukset pääsivät vain nousemaan niin korkeiksi ja Kiiralla olisi ollut 1000 taalan paikka olla mestari. Parhaiten luistellut voitti ja vielä upealla tavalla, kotikisoissa.

Kiira Korpi’s bronze medal isn’t bad. But it’s not gold. It was so close and the opportunity was there closer than ever. I think the best won and she did it with class. Ine cannot be anything but happy for Sarah Meier.

Viides syntymäpäivä – 5 Th. Birthday

Viidessä vuodessa terapia on muuttunut torpaksi. Käsin tekemisestä on tullut utelias mielentila, joka ei tahdo pidättäytyä vain vanhassa, vaan kokeilla kaikkea uutta. Kaikista kokeiluista ei tule aluevaltauksia ja hyvä niin, sillä suurin tätä tekemisen nautintoa hidastava tekijä on aika. Silloin, kun aikapula harmittaa koitan muistaa, että näin vuosina on saatu paljon aikaiseksi: kolmatta sataa neuletta, kymmeniä ompelukokeiluja, vähän varovaista virkkausta, satoja kortteja sekä lukuisia blogiartikkeleita.

Vähenevässä määrin raportoin tekemisen teknisiä asioista, sen sijaan pyrin painottamaan elämäntapani suloja sekä minua ympäröivää kauneutta. En haluaisi olla käsityönörtti, jota voi ymmärtää vain toinen samanlainen, vaan haluaisin vuorovaikuttaa myös ihastelijoiden kanssa. Heidän kanssaan, jotka eivät itse tee, mutta tahtovat katsella ja tutustua tähän maailmaan, ehkä kokeillakin itsetekemistä. Tällä tavoin minä koitan parantaa maailmaa, tehdä siitä kauniimpaa, toteuttaa kestävänkehityksen arvoja ja nauttia elämästä.

Tänne synttäreille kokoamani kuvat ovat tuttuja vuosien varrelta.  Ajatella, blogia aloittaessani minulla ei ollut edes kameraa. Lainailin sellaista äidiltä. Vasta puoli vuotta myöhemmin hankin oman kameran, jota käytinkin lähinnä blogijuttuihin ensimmäiset pari vuotta. Tuota pokkarikameraa on sittemmin venytelty vaikka mihin. Ilmeisesti sivusta seuraava Mielitietty näki sen menevän liiallisuuksiin ja viime kesänä sain lahjaksi järjestelmäkameran. Ja niin valokuvauksestakin tuli osa Punaisen sydämen torpan toimintaa.

Ei taida olla erityisemmin trendikästä järjestää arvontoja, mutta onhan noille trendeille viis veisattu aikaisemminkin. Blogin alkuaikoina järjestin arvontoja puolen vuoden välein, mutta viimeisimmästä arvonnasta on kulunut useampi vuosi. Osallistuminen on helppoa. Kommetoimalla voit jättää yhteystietosi ja kertoa kuinka kauan olet blogiani seurannut. Palkinnon toimittamiseksi haluan myös tietää oletko ihastelija vai tekijä eli toivotko voittavasi tekemispaketin vai valmiin tuotteen. Olisi aivan mahtavaa, jos sinulta liikenisi vielä hetki ja antaisit peukkua suosikkipostauksellesi. Kuten suuriin juhliin kuuluu, paketitkin ovat suurempia. Päätin jatkaa arvontaa tämän kuun loppuun eli ma 28.2. klo 23:59 saakka.

Juhlat eivät ole juhlia ilman vieraita, joten kaunis kiitos ajastanne lukijani.

Edit 6.3.2011: Arvonta ratkesi ja Onnetar valitsi Katrin voittajaksi. Onnea!

In five years, therapy has changed to torppa. Therapeutic crafting has become a curious state of mind, which does not want to stick into the old, but to try out everything new. All experiments haven’t been territorial conquests, and rightly so, since the majority the major challenge is the limited time factor. When the shortage of time annoys me I’ll try to remember that great deal has been done here: two hundred knits, some sewing experiments, a bit cautious crocheting, hundreds of cards, as well as numerous articles on the blog.

Decreasingly reporting the technical issues, instead I try to emphasize this chosen lifestyle and the surrounding beauty. I do not want to be a crating nerd that can be understood only by another one. I’d like to think that some of my readers are admirers, who do not actually do, but want to watch and explore this world, might even get inspired to try to do something themselves. This is my way to try to make this world better, make it more beautiful, to take care of our planet and enjoy life.

For this birthday party I’ve gathered photos through the years. Imagine, in the beginning of this blog, I did not even have a camera. Only half a year later I bought a camera, which was mainly used in blogging for first couple of years. After that my tiny pocket camera has been stretching it’s limits heavily. Apparently, the Special Someone saw it go too far, and last summer I got an SLR. And so photography became part of my blog’s activity.

It does not seem to be trendy, to organize lotteries, but I’ll do it anyway. Joining the lottery is easy. By commenting you can leave your contacts and tell me how long you’ve followed my blog. To be able to deliver a pleasant prize, I’d like to know are you admirer or crafter? It would be totally awesome if you had the time to give your rating to your favorite post. As in all big parties, the prizes are bigger too. I decided to stretch the celebrations a bit and the lottery will be finished in the end of this month.

There is nothing to celebrate without guests, so thank you my readers of your time.

Edit 6.3.2011: The lottery is over. Katri won. Congrats!


 

Herkkuja – Treats

Näiden korujen kohdalla sain inspiraation parhaasta mahdollisesta lähteestä eli korujen käyttäjistä. Materiaalien valinta on helppoa ja korut ottavat muodon suorastaan itsestään, kun tiedän kuka korua tulee kantamaan. Yläkulmassa pienet, herkät (No. 9) Vanamo- korvikset, oikealla hersyvän runsas (No. 10) Etelänhetelmä- riipus ja vasemalla alhaalla Linnunradan kukat, jotka toivottavasti lennättävät käyttäjänsä kohti ääretöntä ja sen yli.

In the case of these jewelries  I was inspired by the best source, the jewelry-users to be. The choice of materials is easy and jewelry takes it  shape almost by itself, when I know who will carry the piece of jewelry. On the top left corner small, fragile (No. 9) Twinflower-earrings, on the right  (No. 10) Treat of the South pendant and on the left bottom Milky way’s flowers, which will hopefully be flying their owner to the infinity and beyond.

Tallilla – At the Stables

Nuoren naisen ja hepan yhteistoiminta on upeaa katseltavaa. Pikkusiskoni aktiivisen tallielämän ansiosta minä saan neuloa nitkutella milloin mitäkin ratsastusasustetta. Pitkät villasukat taitavat olla se kaikkein suosituin asuste. Ne ovat kovassa käytössä ja arvelen, ettei niitä voi olla liikaa. Viimeksi lahjaa miettiessäni kyselin kuitenkin vaihtoehtoa sukille. Sisko toivoi kaulaliinaa. En minä oikein innostunut siitäkään ja ryhdyin soveltamaan toivetta trendivirtausten insipiroimana. Huivista tuli kauluri, jonka kävin viime viikonloppuna kuvaamassa tositoimissa. Tallihommissa taitaa olla ihan hyvä asia, etteivät huivin päät roiku tiellä. Novita Puron värikartasta löytyi Kaarna, joka oli myötäilee hyvin Hullunkurisen perheemme kookkaimman perheenjäsenemme ”Depan” värejä. Kyllä Depa vaan on upea heppa!

Paksuilla pyöröpuikoilla korkea tuubi. Valitsin silmukkamäärän siten, ettei tuubia kiepautettaisi kaksin kerroin, mutta käytössä tuubi on venynyt ja kiepautetaan tätänykyä kahteen kertaan kaulalle. Kaulurin tekeminen oli helppoa, kivaa ja yllättävän joutuisaa. Aikeissa on tehdä samanlainen, mutta vihreissä sävyissä itselle. Langan menekin arvioin aivan päin seiniä. Sitä taisi kulua 150 grammaa ja olin varannut 400g.

The co-operation between a young girl and a horse is something very beautiful to watch. My sister active life at stables keeps me knitting. Long wollen socks etc. are always wanted accessories. lats time I wanted to knit her something else than sock. She told me scarf would be nice. Well, how exciting is that? So I applied her wish a bit and ended up with a tall loop, which goes nicely with Our family’s largest member Depa the horse. Isn’t she gorgeous?

I managed to find the perfect yarn in our local store. I planned it to be used as a tube, but in use it has stretched  and is in fact looped. I think it’s quite handy at the stables, you don’t have loose ends bothering your work. I bought way too much yarn and I have now 250 grams left over yarn.