Mansikkaa – Some Strawberry

Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoon ja viime lauantaina, kun se näyttätyi jouduin olemaan koko päivän sisällä. Tienoo on kirkas, kiitos lumen, mutta valot ja varjot puuttuvat. Väri on kyllästyttävän tasainen. Kotiini ilmestyi monta laatikkoa tuoreita mansikoita. Yllättävän punaiset posket kutsuivat maistamaan luonnon määräämällä tavalla. Tilanne tuntui hullulta. Ulkona tuiskutti ja kesä on lähinnä kaukainen kangastus. Haukkasin. Se ihana hersyvä mehukkuus levisi suuhuni. Eihän se kesämansikka ollut, mutta kyllä se kesän nostatti kielelle ja toimi hämmästyttävänä piristysruiskeena. Sellainen pikkuinen punaposki, ajatella! Arvelin, että samahan se on nauttia noista lampun alla ja lentorahtina kuskatuista marjoista, vaikka se aikalailla sotiikin kestävänkehityksen periaatteita vastaan. Minä en niitä hankkinut, ne olivat Mielitietyn töiden ylijäämää. Ja kysyn vain, kumpi on ekologisempaa piristyä talvimansikasta vai tehdä lentomatka aurinkoon?

Tuo veikeä otus saapui postissa ystävältäni Belgiasta. Alunperin se oli avaimenperä. Minusta se on kuitenkin niin mainio, että kiinnitin siihen neulan ja sain rintaneulon, joka sai ansaittua huomiota ekaluokkalaisilta töissä.

Mansikkakuvat ovat viime kesältä. Vilma Pimenoff otti kesällä tekemistäni koruita kuvia. Mansikka- kaulanauhan yksityiskohdalla on tietysti oikeus olla mukana, kun mansikoista puhutaan. Tuon maistamani mansikan innoittaman katselin myös viime kesäisen parvekepuutarhamme valokuvia kaihoten. Näiden kinosten keskellä parvekepuutarha tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Onneksi on kuvia muistojen verestykseen.

Satuinpa kirja- alen mansikkapaikalle. Kuin tilauksesta löytyi suloinen Erika Knightin kirjan Pehmoisia neuleita pienokaiselle. Kirja on ylistys luonnonkuiduille ja sieltä löytyy runsaasti ideoita Jediprinsessan vaatettamiseen ja viihdyttämiseen.

I had a sudden date with a strawberry earlier this week. These strawberries were like a mini sunshine. The sun is a rare treat around here in this time of the year. The last sunshine was here a week ago, I missed because I had to work inside. About that strawberry. I took a bite. It was juicy and refreshing treat. It wasn’t the same as in the summer, but boy it was good. Definitely worth it! It’s not ecological to fly those berries over here or make them grow in the greenhouse, but a flight to the sunshine isn’t ecological either.

That funny creature were in my mailbox one day. It’s from my friend from Belgium. Originally it was a key chain, but I figured it deserves more attention and  I turned it into a brooch and I’m telling you, it got lot of attention at work from the first graders.

Now it’s easy to remember why I wanted to make Fruit of Spring collection year ago. Vilma Pimenoff the photographer took some sweet pictures of my collection. Here’s one detail of the Strawberry necklace. In the middle of snow it’s hard to remember that last summer we had garden on our balcony. Luckily I have photos to refresh my memory. I bumped  into that Erika Knight’s book in the book sale. Now I have more good ideas how to treat my goddaughter.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s