Viikonloppu – The Weekend

Erityisolosuhteista, joksi tätä meneillään olevaa talvea kutsuisin, tahtoo seurata myös erityisiä visuaalisia elämyksiä. Ulkona liikkuminen on ihanaa ja lumi tuo mukanaan ihanan rahoittavan hiljaisuuden. Voisihan se aurinko tietysti vähän enemmän paistaa, mutta eivätköhän ne kirkkaat kevätpäivätkin pian koita. Ainakin mieleeni ne ovat jo nousseet. Kaipaan kirkkaita värejä, erityisesti vihreää. Ostin kotiin kimpun keltaisia ja pinkkejä tulppaaneja. Ja virtaa tuntuu riittävän.

Teille on saattanut käydä selväksi, etten ole ollut mikään virkkaaja. Virkkauspäätöksestä on seurannut itkua ja hampaiden kiristelyä sekä periksiantamattomuusharjoituksia. Ei siis mitään erityisemmin mukavaa. Olen kuitenkin aina pitänyt virkkauspintoja kauniina ja tästä taitaa juontaa se, että aina aika-ajoin päädyn tekemään kokeiluja. Niinpä tämä valloillaan oleva isöäidin neliöiden virkkaus sai minutkin innostumaan. Joskus teini-ikäisenä virkkasin kymmenkunta noita neliöitä ja elävästi muistan äitini kommentoineen, kuinka minä jotakin noin muinaishistoriallista halusin tehdä. Siihenhän se innostus sitten lopahti eikä muistini tarina kerro mitä noille neliöille tapahtui. Tällä kertaa innostuin kovasti. Neliöitä syntyi useita jo tässä kokeiluvaiheessa ja niiden mukana tietysti iso määrä erilaisia sovellusideoita. Saahan nähdä mistä kaikesta tulee totta.

In special circumstances, as I’d say this current winter is, is also followed by special visual experiences. Outside activities are wonderful and the snow comes with calmingly beautiful silence. Well, the sun could shine a little bit more, but sure the sunny spring days are here soon. At least in my mind they have already here. I miss the bright colors, especially green. I bought my home a bouquet of yellow and pink tulips. And there is just so much more energy.

You may have understod, I’m not much of a crocheter. Every crochet decision have lead to lot of frustration. Not nice. However, I have always liked crocheted surfaces. So from time to time I give it a go. So this trend of granny squares got me all excited. And at the moment one could do almost anything with these squares. Time will show the reality.

Mainokset

Sydämellisesti tervetuloa! – Whole Heartedly welcome!

 

Tämä on Punaisen sydämen torppa. Samalta täällä näyttää kuin ennenkin, mutta mielipiteesi kertominen on paljon helpompaa. Toivottavasti käytät tilaisuuden hyväksesi. Myöhemmin tällä viikolla täällä juhlitaan synttäreitä.

This is Punaisen sydämen torppa (Red Heart’s Cottage). It looks the same doesn’t it? But telling your opinion is much easier. I really hope you’ll benefit that possibility. Later this week there will be the fifth birthday party.

Luomakunnan suurin sydän – The Biggest Heart of the Universe

Ei tämä mikään kilpailu ole. Ajatus vain, joka muistui mieleeni, kun suunnittelin ystävälleni korulahjaa. Olemme olleet ystäviä 18 vuotta. Olemme jakaneet runsaasti iloja ja suruja. Viimeksi kulunut vuosi on ollut pullollaan suuria asioista. Ammatinsakin ansioista ystävälläni on ollut suuri rooli niin Ukkini uurnanlaskussa, kuin häissämme ja viimeisimpänä kummitytön ristiäisissä. On ihanaa, että elämässäni on tällainen, lyhyesti luonnehdittuna suurisydän.

Minä en paljon toteemieläimistä tiedä, mutta huomaamattani mieltymyksiini on astellut kirahvi. Helposti tartun kirahvi kuoseihin. Omistan kolme vaatekappaletta, jossa kirahvit marssivat. Aina vaan jaksan ihastella luonto-ohjelmien kömpeloitä, mutta siroja ja sympaattisia kirahveja ja voi mitkä silmäripset niillä onkaan. Olen kuullut sanottavan, että tällä eläimellä on luomakunnan suurin sydän. Loogiseltahan se kuullostaa, kun kaula on pitkä ja näin ollen pumpun pitää olla vahva, jotta aivot saisivat verta. Onhan se sydänkin vain lihas, mutta eikö tuossa ajatuksessa luomakunnan suurimmasta sydämestä ole jotakin kovin viehättävää?

Syksyllä löysin Etsystä kirahvirippuksia ja niitähän oli sitten tilattava useampi pari. Tällä hetkellä kirahvit muodostavat kolmen eläimen lauman, joista yksi on ystäväni helminauhassa ja kaksi minulla korvakoruina. Huomaamattani helminauhassa on jotakin, joka muistuttaa katollisen kirkon rukousnauhoja. Varmasti se sisältääkin rukouksen ystävän onnellisuudesta sekä tämän kallisarvoisen ystävyyden jatkumisesta läpi elämän.

This is not a competition. Just a humble taught that came across my mind when I thaught my dear friend. Our friendship goes back 18 years. Back then we were school girls, teenagers. We have shared lot of joy and sorrow. The past year have been full of big things. The death of my grandfather, our wedding and getting to know the tiny goddaughter. She has had a special role in all this also because of her profession. I cannot be anything but happy to have this very special person in my life, sortly I’d discribed her the big heart.

Somehow giraffess have sneaked into my life. I find their shape beautifull. Their shape is gracefull, but at the same time they are bit clumsy. And boy what eyelashes they have! In my garderobe I have giraffe shape patterns and somehow I tend to choose giraffes, if it’s possible. They say that it has the biggest heart in the universe. That is quite logical when you think of it. The neck is long and the pump needs to be strong to be able to pump some blood up to a brain. But isn’t this thaught of the biggest hart in the universe somehow inriguing?

So it was clear that I ordered those giraffe pedants when I bumped into them in Etsy.  Afterwards I realized  that this necklace reminds of a rosary, but I cannot denie that it includes the prayer of life long friendship and full happiness to my friend.


Mansikkaa – Some Strawberry

Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoon ja viime lauantaina, kun se näyttätyi jouduin olemaan koko päivän sisällä. Tienoo on kirkas, kiitos lumen, mutta valot ja varjot puuttuvat. Väri on kyllästyttävän tasainen. Kotiini ilmestyi monta laatikkoa tuoreita mansikoita. Yllättävän punaiset posket kutsuivat maistamaan luonnon määräämällä tavalla. Tilanne tuntui hullulta. Ulkona tuiskutti ja kesä on lähinnä kaukainen kangastus. Haukkasin. Se ihana hersyvä mehukkuus levisi suuhuni. Eihän se kesämansikka ollut, mutta kyllä se kesän nostatti kielelle ja toimi hämmästyttävänä piristysruiskeena. Sellainen pikkuinen punaposki, ajatella! Arvelin, että samahan se on nauttia noista lampun alla ja lentorahtina kuskatuista marjoista, vaikka se aikalailla sotiikin kestävänkehityksen periaatteita vastaan. Minä en niitä hankkinut, ne olivat Mielitietyn töiden ylijäämää. Ja kysyn vain, kumpi on ekologisempaa piristyä talvimansikasta vai tehdä lentomatka aurinkoon?

Tuo veikeä otus saapui postissa ystävältäni Belgiasta. Alunperin se oli avaimenperä. Minusta se on kuitenkin niin mainio, että kiinnitin siihen neulan ja sain rintaneulon, joka sai ansaittua huomiota ekaluokkalaisilta töissä.

Mansikkakuvat ovat viime kesältä. Vilma Pimenoff otti kesällä tekemistäni koruita kuvia. Mansikka- kaulanauhan yksityiskohdalla on tietysti oikeus olla mukana, kun mansikoista puhutaan. Tuon maistamani mansikan innoittaman katselin myös viime kesäisen parvekepuutarhamme valokuvia kaihoten. Näiden kinosten keskellä parvekepuutarha tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Onneksi on kuvia muistojen verestykseen.

Satuinpa kirja- alen mansikkapaikalle. Kuin tilauksesta löytyi suloinen Erika Knightin kirjan Pehmoisia neuleita pienokaiselle. Kirja on ylistys luonnonkuiduille ja sieltä löytyy runsaasti ideoita Jediprinsessan vaatettamiseen ja viihdyttämiseen.

I had a sudden date with a strawberry earlier this week. These strawberries were like a mini sunshine. The sun is a rare treat around here in this time of the year. The last sunshine was here a week ago, I missed because I had to work inside. About that strawberry. I took a bite. It was juicy and refreshing treat. It wasn’t the same as in the summer, but boy it was good. Definitely worth it! It’s not ecological to fly those berries over here or make them grow in the greenhouse, but a flight to the sunshine isn’t ecological either.

That funny creature were in my mailbox one day. It’s from my friend from Belgium. Originally it was a key chain, but I figured it deserves more attention and  I turned it into a brooch and I’m telling you, it got lot of attention at work from the first graders.

Now it’s easy to remember why I wanted to make Fruit of Spring collection year ago. Vilma Pimenoff the photographer took some sweet pictures of my collection. Here’s one detail of the Strawberry necklace. In the middle of snow it’s hard to remember that last summer we had garden on our balcony. Luckily I have photos to refresh my memory. I bumped  into that Erika Knight’s book in the book sale. Now I have more good ideas how to treat my goddaughter.

Petite Anglaise

Petite Anglaise

Päähenkilön elämä on blogin viemää. Fakta ja fiktio sekoittuu. Kirjaa ei voi jättää kesken. Sen pöyristyttävän naivi tarina pitää otteessaan ja saa blogiakirjoittaneen lukijan ihmettelemään lähes ääneen päähenkilön edesottamuksia. Lopuksi totesin, että onneksi kirja on fiktiota todellisesta blogista. Täytyihän se Petite Anglaise blogi googlata ja ainakin tämä lukija joutui hämmennyksen valtaan. Kuinka peittelemättömiä asiat todella ovat tuossa blogissa? Ja kuinka paljon noilla paljastavilla tunnustuksilla on lukijoita?

Vuoden Ranskassa eläneenä, tuo kulttuurieroilla mässäily jäi aika vähäiseksi ja suhteellisen itsestään selväksi. Se minkä kirjoittaja tahtoi olevan pääroolissa, tuntuu olevan sivuroolissa ja se minkä piti olla vain väline, saakin suurimman huomion. Pariisi jää tässä tarinassa eittämättä kybertodellisuuden varjoon ja suorastaan järkyttävän selväksi käy kuinka rajallinen otus ihminen kybertodellisuudessa onkaan. Tätä päiväillessäni kuitenkin totean tahtovani lukea sen toisen osan Frech Kissing, jota ei käsittääkseni ole vielä käännetty suomeksi.

Gone with the blog. That’s what she is. At the same time I couldn’t stop reading and wondered how naive the protagonist can be and what she wouldn’t write on her blog? Well she uses nick names, but still. This book is like a computer game of  her own life. That is why it is so intriguing. After I finished reading it, I was happy it was fiction. Well of course I googled Petite Anglaise and realized that it’s not fiction!? Paris and French culture are left on the side or they are her excuses to blog. I cannot stop wondering how limited creature man is and how much of this cyber reality he can handle. And after all this worry and confusion I need to read the sequel French Kissing.

Pikkuprinsessa – The Little Princess

Eilen oli ristiäiset. Minusta tuli Jediprinsessan kummitäti. Tämä on minun ensimmäinen kummilapsi, ihanainen pieni prinsessa. Hän sulatti sydämeni täysin ensitapaamisellamme. Tällä valloittavalla untuvikolla on hyvin erityinen paikka sydämessäni.

Tässä on saanut tehdä todellisia itsekuriharjoituksia. Nyt on nimittäin pienille nutuille ja tossuille erityinen pitäjä. Ahneus tahtoo iskeä tälle näpertäjälle. Mitä kaikkea ihanaa hänelle saankaan tehdä? Olen päättänyt kuitenkin ensisijaisesti olla läsnä ja toissijaisesti antaa pikkupaketteja. Muutamia ideoita on tietysti päästävä toteuttamaan. Onneksi kullannuppu on vielä pieni ja neuleetkin valmistuvat nopsasti. Olisiko vauvaihmisillä suosituksia hyvistä ja toimivista neuleista?

Jo ennen Jediprinsessan syntymää neuloin hänelle unipussin. Vaikka olenkin innoissani mahdollisuudesta käyttää pikkuprinsessavärejä, valitsin pussiin reippaan ja herkullisen värin. Normaalisti en käytä tekokuituja, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen, jotta pussi olisi helppo myös pestä. Novitan villa-polyamidi Tempo tuli valituksi herkullisen värinsä vuoksi. Neuletuntuma ei ollut yhtä nautinnollinen kuin 100 %:lla villalla. Kyllä neulojan näpit ovat oppineet ymmärtämään hyvän päälle.

Malli on Garnstudion. Valitsin koon, joka olisi hyvä talviprinsessalle tänä ensimmäisenä talvena. Alkuunhan pienokainen hukkuu siihen, mutta onneksi neiti on kasvanut hyvin ja pussikin on päivä päivältä sopivampi. Hihojen mitoitus vaikuttaa erikoiselta. Ne ovat aivan liian pitkät. Villaiset lahjat ovat tänä talvena saaneet suuren suosion, kun lunta on riittänyt ja pakkaset ovat paukkuneet.

She is my goddaughter, the Jedi Princess. Isn’t she the sweetest? She melted my heart right away and I need to be very strict to my self with all those super cute baby knitting projects. Of course I have some musts in my to list, but if you have good suggestions, you’re more than welcome to share them with me. i really do want knit only the best for her.

For her mother’s baby shower, I knitted that baby tote by following Garnstudio’s pattern. I wanted to give something warm on small enough to fit in this first winter. I hear it’s good and warm. Only those sleeves are way too long. In this winter all these warm and woolen presents have been very well appreciated. Here in Espoo, Finland we have had the winter of winters.

Kyyhkyläiset – Love Birds

On asioita, joista ei voi olla kuin onnellinen. Valtavan onnellinen. Viime kesänä kaksi ihmistä löysivät toisensa. Se on onnellista. Koko viime syksyn olin valtavan onnellinen heistä. Tietysti oman häähumun keskellä on helppoa olla onnellinen tuollaisesta onnesta. Kahden sormikasparin voimin halusin heidän onneaan jakaa. Jakamista tämä onnentäyteinen projekti todellakin sisälsi, sillä Ystävän kanssa yhdessä päätimme nämä sormikkaat toteuttaa. Oli valtavan hauskaa neuloa rinnakkain. Muutaman vuoden uinunut Nuttusten käsityökerho täytyy tänä vuonna ehdottomasti elvyttää. On tuossa yhdessä tekemisessä niin suurta voimaa.

Kummallista on miten hyviä asioita jaksaa toistaa, vaikka muuten onkin kovin vaihtelunhaluinen. Raitaiset sormikkaat on aina kiva neuloa ja joka kerta lopputulos on vastannut odotuksia. Sormikkaiden luotto-ohjeeni on Novitan nuorisoliitteestä ja näiden sormikkaiden lankana Novitan 7 Veljestä.

There are things that just make you so happy. Very happy. Last summer they met. I’m so happy for them. I kept being happy the whole autumn. Well, it was easy in the middle of my own wedding fuzz. And it just keeps going on. So these two definitely needed common present. Somehow holding hands led to gloves and we started our little knit along project with the Friend. It was so much fun and some more happiness. That knit along thing needs to be done more. It’s one of my new year’s goals 🙂

With stripy gloves I cannot go wrong. It’s always fun and I’m pleased with the result. The pattern and yarn is from Finnish Yarn manufacturer.