Loman pääasioista – Head of my Winter Holiday

Totesin tämän neulojan omien pipojen olen toistakymmentä vuotta vanhoja. Klassinen tilanne. Suutari on ilman kenkiä. Pipojen neulominen on mielipuuhaani, mutta siitäkin huolimatta pipotilanteeni oli huono. Yksi pään lämmike on ollut kesken monta vuotta. Hullua, kun kyse on pannasta, pikkuruisesta ja nopeasti valmistuvasta neuleesta, mutta napin ompelemiseenhan se tyssäsikin. Nyt on nappi paikallaan ja kevättalven kelit kiikarissa.

Toinen pipo puolestaan rikkoo monia periaatteiksi muodostuneita neuleteesejäni. Ensinnäkin se on beessi. Sen saa anteeksi kimaltelemalla kilvan kevätauringon kanssa. Toiseksi; se on jotakin käsittämätöntä tekokuitusöpötystä. Lanka on ihanan paksu ja kimaltava, joten neulojan onnettomat pääasiat olivat paljon paremalla tolalla muutaman tunnin neulomisen jälkeen. Juuri nyt tuo kimaltava muhkeus miellyttää kovasti. Ei se kyllä mitään tuimia tuulia pidä loitolla, mutta siitä en nyt välitä. Katse on jo keväässä.

Ihanat alpakkalapaset eivät ole omaa tuotantoa, vaan Typy sai lahjan toiselta neulojalta. Taisi tuo toinen neuloja tietää, mitä Typy  halajaa. Jos luulette ettei itse neulova ilahdu toisen neuleista olette niin väärässä. Täällä ainakin arvostetaan mitä suurimmissa määrin toisen vaivannäköä ja kaikkia huolella mietittyjä yksityiskohtia. Metri metriltä tuo lanka on punottu muotoonsa minua varten. Onhan se söpöä.

Pääasioihin luonnollisesti lukeutuu Kummityttö, joka lähti hiihtolomalle muutama päivä sitten. Täytyyhän hiihtolomalaisella hiihtopipo olla. Kun suuntana on Japani, malli on tietysti Ravelrystä löytyvä Totoro. Alpakasta syntyy lämpöinen myssy. Tämä myssy vaati harjoittelukierroksen eli ensimmäisellä kerralla tuli minimyssy. Toisella kerralla valitsin suuremmat puikot ja koon. Silti myssyä joutui venyttelemään. Kummitäti teki kinttanan. Jotenkin en päässyt sinuiksi tuon ohjeen kanssa. Kyse ei ollut edes kielimuurista, sillä tarjolla on myös suomenkielinen versio. En taida tehdä uudelleen ja toivottavasti jatkossa syntyy sopivampia Jediprinsessan varusteita.

IN ENGLISH

In the beginning of my holiday I realized that my own hats are more than 10 years old and I really need to do something on it. So I finished on UFO. It was just missing a button, but all these years that button was too much trouble. Normally i don’t use artificial fibers but that junky sparkle made an exception. It doesn’t block the wind, but the spring is coming. I’m planning to do two more hats just for me before this winter is over…

Those sweet mittens aren’t my knittings. My dear friend knitted them for me. They are alpaca and just perfect. My friend really knew what kind of mittens I’d like to have. If you think a knitter doesn’t like to get knitted things you are wrong. They are well appreciated!

That Top Down Bonnet with Anime Character was the obvious choice for my god daughter for her first skiing trip. Since her family is heading to Japan. Me and this pattern didn’t get along that well. I knitted this hat twice and still that hat was bit tight and I really tried to follow that pattern… Well, it was a cute thought.

Mainokset

Eat Pray Love

Elokuvat ja neuleet ovat mitä parasta pakkaspäivän täytettä. Viime aikoina elokuvia on tullut katsottua lähinnä DVD ensi-iltoina. On ollut vaikeaa perustella itselleen elokuviin menoa, kun neulomukset odottavat kotona. En erityisemmin pidä kirjojen filmatisoimisesta. Formaattimetamorfoosi onnistuu harvoin. Siitä kärsi Eat Pray Love- elokuvakin.

Elokuvassa oli kuitenkin klassisen kerronnan ystävää miellyttävä rakenne. Elokuvan premissi oli selkeä ja suloiset miljööt tarjosivat eskapistista herkkua. Onkohan itämaiset uskonnot, gurut ja meditaatiot ainoa tapa löytää sisäinen rauha ja tasapaino? Tähän tematiikkaan liittyvät ajatukset olivat elokuvassa jokseenkin yksiulotteisia. Omasta kontekstistani johtuen gastrominset sivujuonet viehättävät minua. Ja tässä elokuvassa todella oli gastronomista herkkua.

IN ENGLISH

This cold weather is well benefitted with films and knitting. I go too rarely to the cinema, because at home I can knit while I watch a film. Generally I don’t like films based on novels. And this time too it was a handicap. Luckily there was the classical story format with beginning, middle and end . The spiritual statements were rather one dimensional, but sets and sceneries were great. And those delicious meals and foods.

Tupatossut – House warming, Feet Warming or What Was It?

Näillä paukkupakkasilla on joutunut tyytymään sisäpuuhailuun. Sitkeästi päivä toisensa jälkeen annan mahdollisuuden tuolle houkuttelevalle kirkkaudelle. Ja joka päivä se nipistelee sormenpäissä ja saa haaveilemaan keväästä. En voi kieltää, etteikö auriko jo lämmitä, mutta pakkasta on vaan liikaa.

Huopatossut tupaantuliaislahjana tuntuvat varsin järkeenkäyvältä, ihanalta lahjalta. Tänä talvena lisälämpö on tainnut olla tervetullutta melkein kaikille näiden leveyspiirien varpaille.

Ensimmäistä kertaa tein palatossuja ja suinpäin syöksyin niitä huovuttamaan. Malli, jonka myötä innostuin näistä tossuista, löytyi Novita lehdestä, mutta tuskinpa on heidän originaali-ideansa. Ohje oli vain yhdelle koolle, joten Typyhän ryhtyi soveltamaan. Paljon oli tuuria matkassa, vaikka ei valistuneiden veikkauksien arvoakaan sovi väheksyä. Tossuista tuli oikein passelit tupaansa lämmittäneelle pariskunnalle.

Miellyin kovasti tähän ruutumalliin. Ruutujen neulominen aina oikealla neuleella on niin huoletonta ja joutuisaa. Neulontavaiheessa ehdin jo innostua työn joutuisuudesta, mutta takkiin tuli yhdistelyvaiheessa. Yllättävän aikaavievää puhaa, vaikka pistojen ei tarvitsekaan olla tasalaatuisia, kun huopuvat kuitenkin piiloon.

Novitaa ei liene syytä kehua. Kuinka tuollainen kypsä toimija voi edelleen sairastaa lasten tauteja? Ja valitettavan vähän niistä tunnutaan oppivan. Tiedän, että valinnoillani vaikuttavan kuluttajana käytökseni ei ole sitä johdonmukaisinta. Toisinaan olen valmis rähisemään ja antamaan anteeksi ja toisinaan boikotoin uhmakkaasti. Ilokseni olen todennut, että käyttämäni Novita Huopasen värikartta on laajentunut ja monimuotoistunut. Samalla kertaa sain kuitenkin pettymyksekseni todeta luonnonkuitulankojen valikoiman vähentyneen tämän kevään lankamallistosta. Usko ja tue tässä nyt sitten kotimaista? Ja onko nyt sitten parempi, että kotimainen kulttuuri kuolee ja muuttuu globaaliksi? Ihan kaikkea en kuitenkaan haluaisi tehdä itse. Lampaiden kasvattaminen espoolaiskaksiossa, ei taida olla hyvä vaihtoehto.

IN ENGLISH

My collection of unexpected housewarming gifts keeps expanding. This winter has been proper one. Lot of snow and freezing temperatures. Every warming piece you can get is welcomed. So our friend got felted slippers. I like this square idea. I got exited on it. Until I started to unite the squares. It took quite a lot of time. luckily those stitches faded in felting.

In Finland the amount of yarn suppliers is limited and all the international options are tempting. Our suppliers need to learn a lot and the variety is a challenge too. But if we don’t believe in them, who will? How many changes we should give?

Tapaaminen Guido Brunettin kanssa – I Met with Guido Brunetti

Huomioistani käsitöiden ohelle kilpailee kirjallisuus. Viime aikoina se on ollut dekkaripainotteista. Donna Leonin Komisario Guido Brunetti lukeutuu suosikkihahmoihini. Hänen mukanaan pääsee sukeltamaan venetsialaiseen elämänmenoon. Nämä dekkarit kannattaa lukea kronologisessa järjestyksessä, jotta Brunettin perheen tarina pääsee avautumaan. Minusta murhan rinnastaminen iloiseen, italialaiseen elämänmenoon toimii hyvin, mutta en olekaan raakojen ja naturalististen dekkarien ystävä. Mitä pidemmälle dekkarisarjassa on päästy, sitä mieluisampaa on aina palata noiden tuttujen hahmojen luokse. Myös rikokset ovat muuttuneet moniulotteisemmiksi ja italialaista yhteiskuntaa peilaaviksi. Monia murhia nähneen rikoskomisaarion inhimillisyys syventää henkilöhahmoa ja on lohdullista. Ja tietysti on hauska kurkistaa italialaisen keittiön antimiin. Unelmien tyttö on Leonin 17 dekkari. Se ei ole mielestäni Leonin vahvimpia dekkareita, mutta onhan murhattu lapsi aiheenakin vaikea.

Besides knitting I like to read. The problem is that I cannot do it simultaneously. I’ve read all Leon’s books that have been translated into Finnish. I love the enchanting Italian way of life. Mr. Brunetti is such a humain character, even though he works among murders. Along the way I’ve gotten to know the Family Brunetti. I’ve gotten to peak in their kitchen and admire the beautiful Venice. The crimes aren’t anymore straightforward murders. They are spiced up with the issues of  Italian society and the question of guilt is getting more dimensional. This book wasn’t the brightest star, but can a murder of child be?

Menestystarina – A Succes Story

Päivälleen 20 vuotta sitten minulle syntyi Pikkusisko. Perheessämme odotettiin niin vahvasti pikkuveljeä, etten uskonut ensikuulemalta siskon syntyneen. Niin vain oli. Sellainen suloinen, pikkuinen rääpäle laskettiin isosiskon syliin. Rääpäleestä kasvoi aika vauhdilla palleroinen, prinsessa, joka tahtoi viikonloppuaamuisin siskon viereen köllimään ja vain sisko kelpasi löllöjätskin sekoittajaksi. Samainen sisko oli Pikkusiskon mielestä myös ankara, kun pikkuprinsessa ei aina saanut tehdä mielensä mukaan. Tälle prinsessalle Mummin pitsiverhot oli ehdoton varuste. Täytyihän prinsessalla kunnon huntu olla! Hän oli ehkä niukin naukin koululainen, kun tahtoi koko pikkuleidin voimalla teretsi (=strech) saappaat. Ja vain vähän tuota myöhemmin tyttö tuli murheen murtamana ja sydämensä särkeneenä kotiin. Hoitoponi oli purrut häntä. Ja sehän nyt oli totaalisen paljon kamalampaa, kuin ”rakkaudesta potkiva hevonen”.

Sittemmin olemme jakaneet sydäsuruja. Nauttineet Hullunkurisen perheen juhlista. Hän on ollut morsiusneitoni. Ja minä olen ollut siskoke myös hänen ystävilleen. Kaksi viikkoa sitten säikähdinkin oikein kunnolla, kun sisko oli viety sairaalaan hevosen selästä putoamisen seurauksena. Onneksi selvisimme juntturaan menneillä lihaksilla ja säikähdyksellä. Tuo säikähdys nostatti minussa todelliset suojelemisen ja puolustamisen tunteet. En arvannut sellaisia olevan olemassakaan. Minun siskolle vain paras on kyllin hyvää. Tuon kokemuksen seurauksena teimme yksimielisen sopimuksen, että pyrimme välttämään sairaalaan polille joutumista.

Hänelle neulominen on erityisen mieleistä ja inspiroiduin neulomaan pipon, hänen mieltymyksiään myötäillen. Pyrin tuomaan pipoon muinaisuskontojen ja kulttuurien fiilistä Pikkusiskon kiinnostuksen kohteiden mukaan, siitä myös nimi Pohjanakka pipolle. Lankana ehdoton suosikkilankani Onlinen Kim ja ihanaahan sitä on ebenpuupuikoilla nitkutella. Pipo valmistui jo syksyllä, enkä raaskinut odottaa synttäriin asti, joten sisko sai lahjan, koska on niin ihana sisko. Varsinaiset synttäriyllätykset paljastuvat vasta huomenna, kun Hullunkurinen perhe kokoontuu juhlimaan synttärisankaria.

Today my little sister turns 20. Where this time went? Just few years a go she was strong willing, kid with princess games and not so long ago she made her first contacts with horses, her true love. She and her interest in ancient religions and culture inspired me to knit her this beanie, so this pattern is my design. I love to knit to her. It’s something special for me and it feels so good when she has worn out socks that I have knitted. I’m so very blessed to have sister like her. So happy birthday Little Sister!

Se ihana ystävänpäivä – That Sweet Valentine’s Day

Tänä vuonna sain viettää ystävänpäivää kunnolla, monena päivänä. Ystävien seurassa, tietysti. Oli lettukestiä, helmililjoja, museota, suklaata ja muuta makeaa, pieniä haleja, ihania kortteja ja vatsalihaksia koettelevaa remakkaa naurua.

Around here the valentine’s day is the day to celebrate friendships as well as love and beloveds. This year I had great celebrations and not just on the actual day. There were pancakes, tiny hugs, sweet cards, spring flowers, chocolate and friend of course. And we laughed a lot and out loud.