Viimeinkin – Finally

Ensin odotan kevättä malttamattomana, lähes epätoivoisena. Odotus tuntuu pitkältä, mutta ajan saa kulumaan mukavasti käsitöitä tehden ja kesäkäsitöitä suunnitellen. Ihana kesä tekee tuloaan. Saan upottaa sormet multaan ja ihastella aamuisin kasvun pikkuihmeitä. Nautin joka hetkestä.

Seuraavan kerran, kun herään asiaa ajattelemaan onkin juhannus tai lähes juhannus. Tunnen itseni yksinkertaiseksi, sillä näin on tapahtunut ennenkin, monta kertaa. Mihin ihmeeseen alkukesät menevät? No, tänä keväänä asiaa voi osin selittää täydellistä putkinäköä ja omistautumista vaativalla 6.7%- projektillani. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Tässä sitä ollaan, lintujen laulu on kiihkeimmillään ja ja luonto rehottaa täydessä kesässä.

Toisille tulee suuri hinku tehdä joulukortteja, kun joulu lähestyy. Kyllä minä niitäkin ihan miellläni teen, mutta vastustamaton hinku korttien tekemiseen iskee, kun kesä koittaa. Minä tahtoisin tehdä kesäkortteja sekä kesälahjoja. Ensimmäinen kesäkorttiaalto tuli valmiiksi koulujen loppuessa, sillä täytyyhän työpäivieni nuppusille toivottaa hyvää kesää. Idean noihin kortteihin löysin ranskalaisesta blogista(Que Cache Ma Boite à Belette?). Siellä tikkarikortti-ideoita on tarjolla enemmänkin. Blogissa on myös ohjeet niiden toteuttamiseen, mutta minä tietysti sooloilin ja mahtava ” Apuliisa”  työkaverini oli jälleen korvaamattomana leikkausapuna.

Vajaa viikko sitten koitti minun vapauteni, mutta vielä en ole päässyt käsiksi noihin himoitsemiini kesäkäsitöihin. Maaliskuun lopulta asti huomioini on ollut siellä ”tunnellissa”. Neulojan elämä on ollut hyvin poikkeuksellista. Olin antanut itselleni käsitöiden suhteen luvan tehdä vain sitä mitä huvittaa, kun muuten joutui tekemään sitä mitä oli pakko, halusi tai ei. Lukuisten rinnakkaisten projektien sijaan olenkin huomaamatta saattanut vanhoja projekteja loppuun ja vajuttanut jämälankojen nyyttiä. Päättely ei ole kyllä kiinnostanut. Niinpä päättelyä on tiedossa. Paljon on tullut virkattua isoäidin neliöitä. Tuollainen neliö on passeli yksikkö. Sen saa mukavasti yhden illan aikana valmiiksi ja siinä pääsee kuitenkin leikkimään väreillä. Tein minä samaisella tekniikalla myös Mandalan Alicen ohjeen mukaan. Tekeminen oli rentouttavaa, vähän kuin meditaatiota ja mandalasta tuli ihana. Sille ei kuitenkaan ole käyttöä, joten puran sen ja teen langoista isöäidin neliö kassin. Sama kohtalo odottaa myös jättiläisneliötä, jonka koukuttelin.

IN ENGLISH

It seems to happen every year. Before I realize, it’s Midsummer and I end up wondering where did the beginning of the summer go? Well this year I’ve been stuck with my 6.7% challenge. I feel it went well, but you never know with these things. Because of that I let my self craft what ever felt good during the past spring. Mostly it was crocheting and particularly Granny’s Squares. Those squares are small enough units and still it’s possible to play with colors. I crocheted Alice’s Mandala too. The project was soothing and relaxing, but I don’t know what to do with that Mandala, so it’s going to transform into Granny’s Square Bag. I crocheted a huge square as well, but it wasn’t what I expected, so it’ll get to go too. My unfinished projects are miraculously finished, well almost finished. There is lot of weaving to do…

Every summer I get an urge to make summer presents and cards. So happened this year too. First cards I made to work for the kind of our group with my darling college and I think my summer holiday will result some more. The idea for those lollipop cards is from the French Blog Que Cache Ma Boite à Belette? There are tutorials too, but I did my own solo as usual.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s