Ompelua – Some More Sewing

Vallila Interiorin outlet yllätti minut iloisesti. Tarjolla oli paljon vaihtoehtoja. Oli mistä valita. Eiväthän ne ole kulmakunnan edullisimpia, mutta alennusmyynnin ansioista voin todeta tehneeni joitakin löytöjä. Parvekkeen pöydälle löytyi suloinen Punaposki- kangas ja kaupunkikuvaverhot ihastuttivat siinä määrin, että ne löytyvät meiltä ja äidin vierashuooneesta.

IN ENGLISH

Vallila Interior Outlet impressed me with their selection. I found several table cloth and curtain fabrics. Aren’t those apples sweet in our balcony and they do have really nice collection of citys capes.

Rakastaa, ei rakasta – Loves, Loves not

Ommellessa päädyn usein kysymään itseltäni; miksi en vain neulonut? Johonkin mieleni mutkaan on juurtunut harha, joka sitkeästi pitää otteessaan. Harhan mukaan ompelu on helppoa ja joutuisaa, joten monet asiat kannattaa vaan ratkaista ompelukoneella surauttamalla. Joka kerta ommellessani joudun kuitenkin toteamaan, että se ei ole joutuisaa. Valmista ei synny käden käänteessä surauttamalla. Minun olisi aika jo oppia varaamaan ompeluun kunnolla aikaa ja ymmärtää, ettei edistynyt neuloja osaa automaattisesti myös ommella.

Kuluneena kesänä olen istunut paljon ompelukoneen ääressä. Eksyin jälleen kerran siihen mielen mutkaan ja päädyin tekemään käsityönopettajakoulutuksen näyttötyön pääosin ompelemalla. Uskollisesti perhettämme palvellut Husqvarna Victoria, jonka äitini sai isältäni 30- vuotis lahjaksi veteli viimeisiään. Minulle selvisi, että ompelu on myös ”välineurheilua”. Se sujuu paremmin, jos on toimiva kone. Näyttötyön tehtyäni ja soveltuvuuskokeet selvitettyäni hankin uuden ompelukoneen. Sekin on Husqvarna (Viking Emerald). Ja toden totta ompelu sujuu paremmin toimivalla koneella, vaikkakin arvelen hakevani tuntumaa uuteen koneeseen vielä jonkin aikaa.

Uudella koneella olen ommellut lähinnä suoraa saumaa eli verhoja ja pöytäliinoja. Kodissa on menossa uudistus ja kunnostus, joten vanhat tekstiilit ovat saaneet kyytiä ja uusia on ommeltu. Maakuuhuoneen tyynyt tarvitsivat uudet päälliset, mutta kuten niin usein, sopivan kankaan löytäminen oli pulmallista. Mielitietty pitää kovasti Marimekon kyyttökankaista. Kesäisin suuret lehmät kirmaavat olohuoneen paneeliverhossa ja iltavillit laukkaavat tyynyissä.

Näiden tyynyjen kohdalla ompelutuska ei iskenyt. Osasin ehkä pitää taukoja ajoissa ja kyse on suhteellisen simppelistä jutusta. Ylpeä olen kuitenkin noista painonappilistoista. Noin hienoja nappilistoja en ole osannut aikaisemmin tehdä.

IN ENGLISH

My relationship with sewing is complicated. I tend to think that sewing is fast and fun and I end up wondering; why on earth I didn’t just knit?It doesn’t go so that if you know one, you know them all. Well working machine really helps, that I realised with my portfolio assignment. My mother’s old sewing machine got too old. It was too complicated with it. I decided to get a new one. Life is simler now, but the adjustment is still going on.

Some interior decorating has been going on here. And I’ve been sewing mainly straight seams. We had trouble to find fabric for the bedroom pillows and finally we ended up choosing My Special Someone’s favorite pattern from Marimekko. Tis project was simple and I enjoyed it. Especially happy I am with those buttons behind my pillowcases. They are best I’ve ever made.

Perhosia – Some Butterflies

Minulla jää aika usein levy päälle eli, kun innostun jostakin. Innostun siitä kunnolla. Tänä kesänä perhoset ovat toden teolla lepatelleet luomuksissani. On hämmästyttävää kuin paljon yksi tuskartelija voi innostua skräppäämisestä yli jääneestä silpusta. Siitä on nimittäin leikelty perhosia urakalla. Decoupege lankka on kyllä mitä mainioin askarteluaines. Syntyi toistakymmentä paria lepattavia perhoskorviksia, joita vein myyntiin Eko Egoon.

Kortit ovat olleet myöskin hyvin perhosteemaisia. Saahan nähdä missä vaiheessa perhoset päätyvät horrokseen. Vai jatkuuko perhosten lepattelu vielä kesään talven keskelle ja perhosia löytyy joulukorteistakin?

IN ENGLISH

It’s been summer full of butterflies. This tends to happen to me. I get stuck with some themes and this summer it was definitely butterflies. We’ll see when those butterflies will fly away? Will my Christmas cards be decorated with butterflies? Those earrings were born when I got totally excited of paper scraps, too small for scrap booking.

Kesä, mikä ihana tekosyy pitää juhlat! – Summer, Perfect Excuse for a Party

Lupasin järjestää juhlat, jos saan hakemani opiskelupaikan. Tuli opiskelupaikka ja tuli juhlat. Ne olivat täydelliset, letkeät kesäjuhlat. Ne syntyivät kuin käden käänteessä kannustusjoukkojen avustuksella. Mielitietty loihti esiin notkuvan salaattipöydän, jota häistä tuttu Hyvä haltiatar vielä täydensi. Hänen tekosiaan oli myös juhlapaikan järjestyminen ihastuttavasta Villa Rulluddista.  Edellisessä postauksessa esitelty Hovikuvaaja oli linssin takana tälläkin kertaa. Näistä kuvista koottu albumi on ehdoton lääke kaamosmasennukseen sitten joskus syksyllä.

Kaapista löytyi juhliin aivan täydellinen mekko, jonka tein viime syksynä serkkuni häihin. Niin tai oikeammin oli mahtavaa luoda puitteet, joihin tämä mekko niin täydellisesti istui. Kaavat ovat Suuresta käsityöstä (9/09, malli 2) ja kangas on alelöytö. Tiedättekö juuri sellainen täydellinen aarrelöytö? Tämä mekko on ensimmäinen ompelemani vaate, johon olen täysin tyytyväinen. Itseasiassa niin tyytyväinen, että hetken harkitsin sen käyttämistä hääpukuna. Serkkuni häissä asua täydensi petrolin värinen sulkakoriste hiuksissa ja tämän kesän juhliin satuin löytämään mitä sopivimman hatun.

Juhla kruunautui Haltiattaren suussa sulavalla limejuustokakkulla, vadelmamelballa sekä kuohujuomalla. Letkeän juhlatunnelman ehdoton nostattaja oli tätä juhlaa varten syntynyt trio, joka kasattiin Lossi T ja Juoksut kokoonpanon muusikoista. (Heitä voi käydä kuullostelemassa Art Goes Kapakan puitteissa ensi perjantaina.) Mahtavaa letkeää meinikiä, jota voin vain lämpimästi suositella juhliinsa livemusaa etsiskeleville.

Jäin juhlien jälkeen pohtimaan kuinka minulle nyt kävikään näin hyvin. Juhlat olivat kuin elokuvan kesäjuhlat. Kaikki oli kohdallaan. Harvemmin täsä maassa voi musisoida ja istuskella ukona leppeässä kesätuulen vireessä. Jo juhlissani puhuin kiitollisuudesta. Nyt vielä kirjoitan siitä. Suosittelen lämpimästi suuriin koitoksiin ryhtymistä. On sydäntälämmittävää kokea oman tukiverkon myöötäeläminen ja kannustaminen. On sielua hivelevää onnistua ja jakaa tuo onni. Vielä kerran teille kaikille suuri kiitos.

Sain lahjaksi kukkaloistoa. - They brought me flowers, lots of flowers.

Ja väärä leuoille tiedoksi, että elämässä on muutakin kuin täydet virkavuodet ja eläkeiän saavuttaminen. Tyytyväisyys on vaikea laji. Siksi pitää olla kiitollinen siitä mitä elämässä on ja jos törmää tyytymättömyyten, on ehkä syytä tehdä asialle jotakin, jotta voisi taas olla tyytyväinen. Kuunnelkaa Jukka Poikaa.

IN ENGLISH

I decided that if I succeeded, I’d throw a party. So, I did succeed and had a beautiful party in perfect weather conditions. With fabulous help of friends and family the lunch was delicious, music was as smooth as one can hope in a beautiful summer day and the cake and sparkling wine just had to be part of it too. Children were playing on the yard of this beautiful 100 years old Villa Rulludd and adults were totally relaxed and enjoyed. What else one can expect on the party?

That dress of mine is originally made for my cousins wedding last Autumn. It’s the first selfmade piece of clothing that I’m really pleased with. Actually so pleased that I considered to use it as my wedding dress. For that wedding I had petrol colored feathers in my hair and this time the perfect hat came to me.

Veli toi tulevalle opelle omenan. - The Teacher to be got an apple from her brother.

Sukkahimo – Craving of Socks

Saatan istua viattoman tietämättömään nojatuolissa ja nauttia olemisen sietämättömästä keveydestä. Viimeisin neule on päättelyä vaille valmis. Mielessä risteilevät kaikki valmistuneen neuleen avaamat mahdollisuudet. Meneillään saattaa olla myös tukkeuma. Vaiheessa olevan neuleet eivät edisty. Mihinkään ei huvita tarttua. Silloin se näkee tilaisuutensa tulleen ja iskee väkevän hyökyaallon tavoin takavasemmalta. Väistämätön sukkahimo.

On saatava luoda eebenpuupuikolle, raitalanka silmukat ja nitkuttaa. Siinä huumassa ei paljon mietitä, josko olisi aika kehittää neuletaitoja ja kokeilla jotakin uutta. Sukassa on kärki ennen kuin huomaankaan ja yleensä tajuan tapahtuneen vasta ensimmäisen kantapään kohdalla. Edessä on tuskaisia hetkiä, jos kantapäähän sopivaa lankaa ei ole varastossa. Muutaman raitakerän varasto on. Sitä täydennetään sitä mukaa, kun kerät vajuvat. Sen verran neuloja on himostaan oppinut.

Himon kaava on aina sama. Samat puikot, raitalanka, raivokasta neulontaa kärjestä alkaen, tiimalasikantapää, joustevarsi (kierretyillä oikeilla silmukoilla), pituus määräytyy lanka vaa’an mukaan. Kun puolet mallikerroista on neulottu, on aika päätellä. Sekaan muutamia langankiertoja, ettei sukan suusta tule liian tiukka. Ja sitten toinen sukka samalla kaavalla. Himosukat valmistuvat yleensä muutamassa päivässä.

Sukkahimo on pysynyt ennallan tai, jos mahdollista, voimistunut kuluneen puolen vuoden aikana. Ystävä, joka on lunastanut paikkansa hovivalokuvaajana, täytti pyöreitä vuosia keväällä. Hän oli siis oivallinen himosukka kohde. Hän on saanut minulta aikaisemmin sormikkaat. Hän lukeutuu tämän neulojan suosikkiuhreihin. Hän ilahtuu ylläreistäni aina niin vilpittömästi.

Olimme kyläilemässä ystäviemme luona. Ihana kesäilta sinänsä loi suloiset puitteet kyläilylle, mutta aivan ”Neljän tähden illallisen” tapaan paikalle lyllersi valloittava ohjelma numero. Tämä siili halusi ehdottomasti osallistua illallisellemme ja tehdä lähempää tuttavuutta. Oli siinä myös lissiluteen vikaa siinä määrin, että se melkein törmäsi linssiin. Jälleen kerran saattoi todeta luonnon ylivertaisuuden elämysten tarjoajana.

IN ENGLISH

Believe it or not, but for me it is big fat craving to knit socks. It appears out of nowhere and it’s impossible to avoid. I’ve learnt. I have few units’ stash of stripe yarn just in case it hits. This craving has always the same pattern. Eben wood needles, stripe yarn, starting from the toe, hour glass heel, then ribbing, as long as only half of the yarn is left. Then same thing all over again for the pair.

When the craving hits, I don’t have time to think of new techniques or patterns. I just knit and few days later that craving is full filled and socks are finished.

These particular socks were made for a friend who has become THE photographer for me. Last time we were having dinner at their garden, very friendly hedgehog came around. It wanted really to participate in dinner party. This time we were lucky and we had cameras ready. It was such a lens lover too. It almost bumped into the lens. I hope people are not using it’s friendliness the wrong way and it can live it’s hedgehog life in peace.

Siitä täyteläisestä kesästä – About that Summer

Kesällä ja keväälläkin on tapahtunut paljon. Ja olen saanut elää suuria tunteita koko skaalalla. Olen myös tehnyt. Tuttuhin tottumuksiin on viimeisen puolen vuoden aikan tullut kummallisia poikkeamia. Niistäkin haluan kertoa. Ja kyllä parvekkeellakin on jälleen ollut elämää. Siitäkin tahdon iloita kanssanne. Elämä on ollut hyvin spontaania. Siitä on seurannut joitakin suloisia kesäretkiä, jotka myöskin ansaitsevat paikkansa blogiauringossa. Jos kaiken tämän punon samaan postaukseen, tulee siitä kilometrien mittainen, eikä kukaan jaksa sellaista kerrallaan lukea. Aloitan siis tärkeimmästä ja puran näitä kesämuistoja pala palalta, ikään kuin kesäkirjeinä.

Alkuvuodesta kypsyi päätös hakea uutta suuntaa. Tehdä jokin radikaalimpi muutos. Päätin vaihtaa ammattia ja opiskella toisen tutkinnon. Hain opettajaopintoihin. Ensisijaisesti luokanopettajaksi (vajaa 10% hakijoista pääsee sisään) ja varasuunnitelmat rakensin käsityön- sekä lastentarhanopettajaopintojen varaan. Ensimmäinen ja se suuri karsinta oli monivalintakoe, jonka läpäisee parikymmentä prosenttia hakijoista. Tuohon kokeeseen valmistautuminen oli minulle suuri haaste. En todellakaan ole mikään orjallinen pänttääjä perusluonteeltani. Siihen oli siis pakko panostaa niin täysillä ja putkinäköisesti kuin mahdollista. Olen ylpeä itsestäni. Osasin pidättäytyä lukusuunnitelmastani ja olin tyytyväinen ponnistuksiini. Sain lunastettua jatkopaikan soveltuvuuskokeeseen. Soveltuvuuskokeet olivat sitten kesäkuun puolivälissä. Siellä lautakunnat nyökkäilivät hymyillen. Käsityönopettajakoulutuksen kokeeseen kuului myös näyttötehtävä.

En halunnut aloittaa tehtävän tekemistä, ennen kuin jatkopaikka varmistui. Joten aikaa oli muutama viikko. Tehtävänä oli toteuttaa moderni matkamuisto tekstiilityön menetelmin. Tämän lisäksi inspiraatiokollaasi ja työraportti tuli sisällyttää suoritukseen.

Pidän haasteista ja luovien pulmien ratkaisemisesta. Niinpä päädyin keksimään koko matkamuistokonseptin uudestaan. Liekö tarpeellista, mutta sinne se prosessi vei… Minun matkamuistoni ei ole kaman haalaamista. En ostanut mitään uutta sen toteuttamiseen. Keskeinen ajatus oli rauhoittua ja ihastella matkalla kertyneitä muistoja, työstää saatuja kokemuksia. Matkahousuina palvellut vaatekappale muokkautui laukuksi, jonka pintaan kokosin Andien ylätasangon maiseman. Kuivaneulahuovutin, virkkasin, kirjoin ja ompelin. Käsin ja koneella. Mummin varastoista löytynyt pitsiliina pääsi auringoksi. Yritin värjätä sitä Kool Aidilla, mutta keinokuidut vaativat pintaansa järeämpää väriä. Auringosta tuli keltainen. Kahvipussin koriste siirtyi hahmoksi majansa eteen ja ikiaikaiset Andien intiaanien laamamallit kirmaavat pitkin tasankoa. Minun matkani sisältävät kukkia, joten niitäkin, kunnolla ja värikkäitä.

Suurin vahvuuteni tekstiilityössä, neulominen jäi hydyntämättä. Nuo vanhat housut hyödynsin sitäkin paremmin. Taskut ja vyötärökaitalekin tuli käytettyä. Kohdemaan sai valita itse. Minulle valinta oli helppo. Onhan Bolivia synnyinmaani ja täynnä upeaa käsityöperinnettä. Kassi tuli viimeisteltyä lapsuuskuvalla, jossa päässäni on intiaanilastenhoitajani neuloma myssy, Hän oli luku- ja kirjoitustaidoton, joten nimeni lukee pipossa väärin päin.

Kova työ tuotti tulosta. Pääsin kaikkiin kolmeen koulutukseen. Käsityönopettajakoulutuksesta sain ilokseni erityisen hyvät pisteet. Aloitan luokanopettajaopinnot tämän kuun lopulla. Minusta tulee siis opiskelija. Odotan innolla uuden oppimista ja tuntuu hyvätä, kun on selkeä suunta. Tätä juhlittiin. Juhlista lisää toisella kerralla.

IN ENGLISH

I’ve gone through a very demanding applying process to get in to the university. Well it went well. I’ll start my teacher studies in the end of this month. The process included some portfolio work in crafting. I was supposed to create a modern souvenir. I made a bag and the idea was to use recycled materials. Bits and peaces from one’s trip and process that experience while crafting. My old pants got new life as bag. My souvenir came from Bolivia, because I was born there and I my nanny was indian from Andes. She knitted too. She knitted that hat I have on in the picture. Yes, it’s me in the age of two.

Blogataan taas – I’m blogging again

On ollut täyteläinen kesä. Olen elänyt sitä koko skaalalla. Noin kuukauden olen saanut lomailla huolta vailla ja puuhailla päivästä toiseen mitä mieleen pälkähtää. Neulojan mieleen pälkähtävät usein käsityöt. On ollut ihanaa olla huoleton ”Ellun kana”, joka viis veisaa kaikelle suorittamiselle. Blogihiljaisuudestani huolimatta olen tehnyt käsitöitä, enemmän kuin aikaisempina kesinä. Uusia asioitakin on koettu tuskartelurintamalla.

Olen myös käynyt elämäni ensimmäisessä neuletapaamisessa. Aikaisemmin en ole kokenut tarvetta käydä neuletapaamisissa, kun omaan ystäväpiiriini kuuluu käsityöväkeä. Ilu sai Puikkopäivän kuullostamaan niin houkuttelevalta, että tahdoin mukaan ja sain ylipuhuttua ystävänikin matkaan. Hieno päivä. Pitsi ei varsinaisesti ole minun juttu, joten omaksi suosikikseni nousi Tikrun puheenvuoro neulojan apuväineistä. Varsin raikas näkökulma ja hyvin vedetty setti. Sen välitön seuraus on Pinterest Typy. Tykkään siitä. Arvelen, että siitä tulee verraton apuväline.

En ole pitänyt mielekkäänä postailla kuvia lankaostoksistani. Lanka on minulle niin moniaistinen kokemus, että harvoin tulee mieleen latistaa aistinautintoa blogissa. Nyt täytyy kuitenkin hurmostella ja toisaalta olla ylpeä itsestään. Tiesin, että kohtaaminen Ilun lankojen kanssa johtaa vääjäämättä laajamittaiseen repsahtamiseen. Niinpä päätin jo etukäteen hallita tuota repsahdusta. Kartoitin tarpeita joululahjoja silmällä pitäen ja täytin yhtä vyyhteä lukuunottamatta noita tarpeita. Sitten siihen hurmokselliseen paasaamiseen. Olen aivan valtavan iloinen, että Suomen Pukkilassa vaikuttaa Ilu, joka kokoaa vyyhdeiksi neulojan unelmia. Kuvan vyyhdit on naamioitu Instagramin fillterillä, jotta salaisuudet säilyvät. Otin minä Ilun kirjankin. Ihania sukkia. Tahtoo tehdä ne kaikki!

Pukkila oli varsin sympaattista seutua ja tuo Kohiseva tarjosi maittavaa evästä puikottelun väleihin. Minulle oli uusi kokemus tulla kiitellyksi ohjeestani livenä. Cousteaustahan nuo kiittelivät ja minusta tuntui hyvältä. Siellä noiden livekohtaamisten joukossa varmasti piileekin tällaisten tapahtumien viehätys. Puikkopäivän päätteeksi sain myös näpäytyksen. Luottavaisesti olin lähtenyt matkaan ilman lisävaatetusta ja sateensuojaa. Niinhän se sade yllätti. Ajatelkaa, vasta ensimmäisen kerran tänä kesä! Ja enhän minä sokerista ole. Mitään vähinkoa ei tapahtunut. Ja onhan tuo vetinen Kohisevan kuva jotenkin veikeä.

IN ENGLISH

It’s been a while. The summer has been full of  life  with the large scale. For  a mont I have been free and careless Summer Typy. I’ve been doing things that just pos in my mind the very day. For knitter those things are relatively often knit related. I’ve been crafting more than before in summer time. I’ve trien out some new things too.

One of those new things was knitters’ meeting in Pukkila, hosted by Ilu. I have knitting friends, so I haven’t felt that I need to meet the knitter society in live. It was great fun to meet those people, who have been sharing their lives through blogs and also those who have been kind enough to knit my pattern.

In before han I new that Ilu’s yarns will be a true temptation. So I decided to control that folie somehow. I drafted my Christmas present plans and I really did buy some yarn for those plans and just one spontaneous skein. Those yarns are like dream. I’m so happy we have Ilu’s shop in Finland. Yarn picture is filtered in Istagram to keep those secrets.