Siitä on hetki

Olen ihmeissäni katsellut ylös ja kiitellyt onneani. Olen löytänyt tieni oikeaan paikkaan. Saan oppia siitä mikä tuntuu kaikkein sopivimmalta. Tuntuu kuin suuren palapelini palaset napsahtelisivat leikiten paikalleen ja alkaisivat paljastamaan lumoavaa kuvaa. Eikä vain se mitä minulle on tapahtunut, vaan myös se minkälaisia ihmisiä olen saanut tavata ja minkälaisia asioita olen saanut kokea. Versiot minusta päivittyvät hurjaa vauhtia ja limittyvät sen vanhan hyvän kanssa, joka kulkee mukanani. Lähes huomaamatta syksy kääntyi talveksi ja nyt talvi kevääksi.

Tekeminen ei ole jäänyt taka-alalle, vaikka kasvatuspsykologiset kysymykset ovatkin vallanneet alaa. Aivan yhtä tuottelias en tietenkään ole ollut. Vuorokaudesta vaan loppuvat tunnit. Pikaisella laskennalla parisenkymmentä valmistuneen käsityön tarinaa minulla on jakamatta. Lisäksi pöllöt lehahtivat kortteihin perhosten tilalle, talven tultua. Korujen tuotanto on ollut vähäistä, mutta luonnon materiaalit tuntuvat entistä sopivammilta.

Tekeminen linkittyy vahvasti myös opintoihini ja ajatukset kuhisevat tekemällä oppimisen ympärillä. Olen seikkailumatkalla jossakin tekemisen ja oppimisen välimaastossa ja mitä pidemmälle pääsen, sitä enemmän innostun. Se herättää runsaasti ajatuksia ja se tullee näkymään jatkossa täällä blogissanikin.

Kevät on ihanaa aikaa. Koko Pohjola kääntyy kohti silmiä kipristävää kevätvaloa ja herää henkiin. Talven pitkä selkä on taittunut ja ahmin värejä sekä kesäisempiä kuituja soljumaan käsieni läpi. Suorastaan ahnehdin uusia projekteja. Niitä on meneillään ainakin seitsemän. Käsityöt ovat hyvä tapa rauhoittaa noita kuhisevia ajatuksia ja saada niihin jotakin tolkkua. Intoa on ollut toisinaan enemmän kuin älyä. Mutta miten ihanalta tuo innostuksen kannattelemana oleminen tuntuukaan? Ja sepä vasta onkin väkevä voima oppimiselle. Toivon kovasti, että jokainen saisi kokea tällaista nautinnollista oppimisen intoa ja, että oppisin herättämään tällaista intoa. Siinä sivussa tulisi sitten opittuakin, kuin vahingossa.

Onpa mukavaa olla taas täällä. Toivottavasti ette ole tyystin unohtaneet minua.

2 kommenttia artikkeliin ”Siitä on hetki

  1. Olipas mukavasti kerrottu mitä sulle nyt kuuluu. Google readerin kautta täälä pistäydyn aina kun päivityksiä tullee, eli ei sua olla unohettu. Elämä vie ja tuo ja on mukava jakaa ilo siittä, että elämässä on tapahtunut monta hyvvää asiaa. Oon seurannu vanhoja blogejasi myös, joten oon vanha lukijasi. Mukavaa kevvään jatkoa sulle. Postailehan niitä käsitöitäkin, jos vaan jaksat ja ehit. Mä ainaki luen niitä innolla aina.🙂

    • Kiitos Näppi ilahduttavasta kommentista. Kyllä kässäjuttuja on tulossa. Eivät ne taka-alalle jää. Mukaan tulee vaan uutta näkökulmaa🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s