Juhannustaikoja – Midsummer Magic

Innostuin keräämään seitsemän juhannuskukkaani korvakoruiksi. Hyvin pian Taikojeni valmistuttua, sain kuitenkin todeta, että olin valinnut väärän liiman tappikorvakoruihin. Idea on minusta kuitenkin hauska ja sopivan liiman metsästys siis jatkuu. Ohuella langalla ja pienellä koukulla syntyy hauskoja kukkakorviksia, joita teen varmasti lisää. Monenlaisia kukkien virkkausmalleja löytyy Garnstudiosta ja sieltä noidenkin kukkien malli löytyy. Muut kukkakorvikset syntyivät hamahelmistä.

Tälle juhannukselle pääsin tekemään yhden kortin hääparille ja valmistuipa tuo Pian kanssa aloitettu leimailukorttikin toivottelmaan ihania kesäpäiviä.

There is a belief in The Finnish Midsummer tradition that if a girl picks seven flowers and puts the under her pillow in the Midsummer night, she will see her husband in her dreams. Inspired by this belief I made some flower earrings, mainly with ham beads, but I also crocheted pair of them with thin yarn and small hook. There are large variety of crocheted flowers on Garnstudio’s website. Here you find the one I used. And I really want to do some more flower crocheting.

Traditionally Midsummer is time for weddings in Finland. this year I got to do one wedding card for Midsummer wedding. I finished on summer greetings card as well.

Kesäyön uni – Midsummer Dream

Aivan kuin juhannus olisi kuukautta liian aikaisin. On vaikeaa uskoa, että tässä sitä ollaan syvimmän suven ympäröiminä. En ole päässyt vielä kertomaan toukokuisesta matkasta synnyinmaahani Boliviaan, mutta tänä juhannuksena ajatukseni kävivät useamman kerraan myös Andeilla, jossa Aymara- intiaanit viettävät uutta vuotta. Laskevan auringon mukana he lähettävät vuoden surut ja murheet pois ja nousevan auringon myötä he toivottavat uuden vuoden tervetulleeksi. Minun juhannuksessani tuo samainen aurinko kajotti yölläkin metsänrajassa ja maalasi taivaankantta upein värein. He auringon noustua metsänrajasta, linnut aloittivat oman säestyksensä noille juhannuksen päiville. Olosuhteet eivät tuosta paljon parane, vaikka hyttysetkin olivat paikalla.

Ihanaahan se on istua virkaamassa laiturinnokassa:  seurata vesikirppujen luistelua järven pinnalla, kuunnella kalojen molskahduksia, tuntea leppeä tuulenvire hipiällä ja antaa pilvenhattaroiden vaeltaa. Melontaretki salojärvellä antaa mielen levätä. Niissä hetkissä ihmisen on hyvä olla.

Juhannus on meillä suuri juhla. Sietää ollakin. Mielelläni minä nautin kesästä ja valosta ihan juhlaksi saakka. Se yleisin juhlimisen tapa tosin tuntuu jotekin kummalta. Kovin helposti käy niin, että huomio siirtyy ensin tölkkilavojen hankintaa ja kuljetukseen ja sitten niiden kumoamiseen. Varmasti sekin tokin tuntuu mukavammalta kesältä, mutta minun näkökulmasti siinä kesä kyllä valuu hukkaan. Minä panostan mieluummin juhlapöydän antimiin sekä ulkoasuun. Siitä sitten nauttisinkin kaikin aistein, pitkään ja hartaasti, kameralla ja ilman. Toki pöydän antimiin kuuluisi myös juhlajuomat, mutta ei humaltumistarkoituksessa.

Ajatellaanpa vaikka sellaista suurta kesäretkeä ystäväporukalla. Picnic korit pursuavat herkkuja jaettavaksi. Levitetään nurmelle suuri peitto. Paikalle on jaksettu raahata posliinit ja kankaiset lautasliinat. Yhdessä on sovittu pukukoodista, olkoon se tässä ajatusleikissä vaikkapa valkoinen, joka omalta osaltaan korostaa ympäristön vehreyttä. Paljon naurua ja kiireettömyyttä. Ei suorittamista, vaan rentoutta, vaikka onkin nähty vaivaa yhteisen juhlan tunnun saavuttamiseksi. Sellainen juhannus olisi ihana.

Summer and light are definitely worth celebrating around here. The Nature gives it’s best. This year the weather was sunny and warm in Savo area where my father’s summer cottage is. Some canoeing and out door crocheting happend and it was ultimate goodness. But the Finnish celebrating tradition isn’t that inspiring. It just happen that the attention slips on drinking far too many, do really foolish things and feel sorry afterwards. My thoughts were in Bolivia. I haven’t told anything about that adventure yet, but I promis to do so shortly. Back there the Aymara Indians are celebrating the new year. Maybe those experiences made me thing of this Finnish celebrating culture and how it just isn’t my cup of tea.

I’m dreaming on a picnic with white clothes, beautiful meadow, happy people, delicious meal and relaxed feeling. Well here the weather is always a issue, but it can also happen that the weather is brilliant.

Synttäri-iloa – Birthday Goodness

Viime perjantaina oli syntymäpäiväni. Tarinani alkaa kuitenkin kauempaa. Nimittäin eräänä tiistai-iltana jokin aika sitten saatoin ihastella noita kuumailmapalloja parvekkeeltani. Tuota veikeää näkyä katsellessani unelmani kuumailmapallolennosta nosti päätään. Tämä ei taida olla erityisemmin yllättävä tarina, sillä arvaat varmaan mihin tämä johtaa…

Sain syntymäpäivälahjaksi kuumailmapallolennon. Sen aika on lomalla, elokuussa. Tänä vuonna syntymäpäivälläni oli varsin maailmaasyleilevä teema, kun sitä juhlistettiin herkullisella aterialla (Ravintola) Kuussa ja lahjaksi sain tuon lennon.

Päivä kuorrutettiin myös hauskoilla synttärikorteilla.

It was my Birthday last Friday. And can you imagine, I received a voucher for a hot air balloon flight. It’s been my dream for long and now it’s happening. These hot air balloons I was admiring from my balcony, one night,  few weeks ago. And I received some sweet cards too. What a happy birthday girl I was!

On se mukavaa, kun yhdessä puuhataan – It’s Fun to Do It Together

Minusta arkivapaissa on aina ollut jotakin riemukasta. Tuntuu, että koko muu maailma pyörii arkisella radallaan ja minä pääsen tekemään mitä mieleen juolahtaa sekä tarkkailemaan maailmaa paljon rauhallisemmalla tempolla.

Tällä viikolla minulla oli kaksi arkivapaata, joista toisena sain Onnellisten tähtien ihanan Pian askartelukaverikseni. Päätimme, yhdistää materiaaliarkistomme ja tehdä kesäkortteja. Minä pääsin tutustumaan leimailuun. Innostuinkin kovasti vedenpitävän musteen ja akvarellivärikynien käyttämisestä. Pia puolestaan pääsi testailemaan Fiskarsin leikkureita. Tällainen välineiden jakaminen on kyllä kovin riemastuttavaa ja tekemisen ilo tulee mukavasti jaettua.

Saimmehan me siinä maailmanparannuksen ohessa jotakin valmistakin aikaiseksi ja lisäksi tuli leikeltyä varastoon hyvä määrä kuvioita leimakuvioilla ja ilman. Nuo minun aikaan saannokseni tuovat mieleen Elsa Beskovin sadut värikkaistä tädeistä sekä Setä Sinisestä. Korteille ei ole sen kummempaa roolia kuin kesäinen tervehdys. Eikä niille ole vielä vastaanottajiakaan.

I had two days of in the middleof the week and I decided to do some card making with my friend Pia from Onnellisten tähtien alla blog. We had such a sweet day and we got to test each other’s equipment. We did some cards for summer greetings.

Edit 17.6.2013: Lisäsin kuvan/Photo added

Makeaa kuin karkki

Kuinka elämä voikaan muuttua toiseksi? Muutokseen usein liittyy myös kipua, kun vanha käy ahtaaksi ja uuteen ei vielä osaa täysin asettua. Sitä viimeinen reilu vuosi on ollut. Onneksi minulle kovin mieluisat opinnot ovat siivittäneet yli kipujen ja saattaneet tähän uuteen tilanteeseen, jossa minä ja maisemani näyttää hyvin erilaiselta. Olen siitä innoissani. En vähääkään haikaile menneeseen, vaikka olenkin hymyillyt kaiken hyvän muisto muistolta ja solminut kauniin rusetin päälle.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kerta toisensa jälkeen olen löytänyt itseni hämmästelemästä, kuinka upeaa elämä onkaan ja miten hienoja asioita minulla on mahdollisuus tehdä ja kokea. Rakkaat käsityöt eivät ole jääneet yhtään pienempään rooliin. Nekin ovat osaltaan kannatelleet. Niiden avulla olen punonut surut pois ja koristanut iloja entisestään. Ne olivat paikalla silloinkin, kun muuhun ei tahtonut kyetä. Niistä olen nyt ammentanut tuoreita värejä ja muotoja. Olen innostunut tekemään myös itselleni ja tunnen oloni niin hyväksi omassa neuleessa.

Karkkihuivi valmistui jo viime kesänä ja on lankojen värjäystä myöten omaa käsialaa. Mukana on myös vähän Novitan Cannesia lisäämässä imelyyttä entisestään. Huivi on oma malli, jonka sileää neulepintaa rytmittävät nurjat raidat. Keltainen raakasilkkilanka on värjätty KoolAidilla. Se oli ensimmäinen lankavärjäyskokeiluni. Kokeilustakin on aikaa jo kaksi vuotta. Värikarttani oli rajallinen, kun en nähnyt mielekkääksi haalata kaikkia maailman mehujauhepusseja varastooni. Itse asiassa pidänkin haasteesta, jonka tuollainen rajallisuus heittää. Minusta se on ongelmaratkaisua parhaimmillaan. Kyllähän tuo värjääminen melkoista lutraamista on, mutta minusta se oli kuitenkin yksinkertaisempaa kuin olin kuvitellut. Litkujen kanssa lutrailessa oli olo kuin Muumilaakson noidalla konsanaan. Värit ovat pitäneet hienosti pintansa ja olen iloinen, että lankaa on vielä johonkin toiseenkin projektiin.

Alkutalvesta innostuin tekemään rannekoruja puuhelmistä ja siinä vimmassa syntyi asusteita sävysävyyn Karkkihuivin kaveriksi. Onpa mukavaa olla taas täällä Torpalla. Toivottavasti hyppäätte kyytiin uudestaan.