Makeaa kuin karkki

Kuinka elämä voikaan muuttua toiseksi? Muutokseen usein liittyy myös kipua, kun vanha käy ahtaaksi ja uuteen ei vielä osaa täysin asettua. Sitä viimeinen reilu vuosi on ollut. Onneksi minulle kovin mieluisat opinnot ovat siivittäneet yli kipujen ja saattaneet tähän uuteen tilanteeseen, jossa minä ja maisemani näyttää hyvin erilaiselta. Olen siitä innoissani. En vähääkään haikaile menneeseen, vaikka olenkin hymyillyt kaiken hyvän muisto muistolta ja solminut kauniin rusetin päälle.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kerta toisensa jälkeen olen löytänyt itseni hämmästelemästä, kuinka upeaa elämä onkaan ja miten hienoja asioita minulla on mahdollisuus tehdä ja kokea. Rakkaat käsityöt eivät ole jääneet yhtään pienempään rooliin. Nekin ovat osaltaan kannatelleet. Niiden avulla olen punonut surut pois ja koristanut iloja entisestään. Ne olivat paikalla silloinkin, kun muuhun ei tahtonut kyetä. Niistä olen nyt ammentanut tuoreita värejä ja muotoja. Olen innostunut tekemään myös itselleni ja tunnen oloni niin hyväksi omassa neuleessa.

Karkkihuivi valmistui jo viime kesänä ja on lankojen värjäystä myöten omaa käsialaa. Mukana on myös vähän Novitan Cannesia lisäämässä imelyyttä entisestään. Huivi on oma malli, jonka sileää neulepintaa rytmittävät nurjat raidat. Keltainen raakasilkkilanka on värjätty KoolAidilla. Se oli ensimmäinen lankavärjäyskokeiluni. Kokeilustakin on aikaa jo kaksi vuotta. Värikarttani oli rajallinen, kun en nähnyt mielekkääksi haalata kaikkia maailman mehujauhepusseja varastooni. Itse asiassa pidänkin haasteesta, jonka tuollainen rajallisuus heittää. Minusta se on ongelmaratkaisua parhaimmillaan. Kyllähän tuo värjääminen melkoista lutraamista on, mutta minusta se oli kuitenkin yksinkertaisempaa kuin olin kuvitellut. Litkujen kanssa lutrailessa oli olo kuin Muumilaakson noidalla konsanaan. Värit ovat pitäneet hienosti pintansa ja olen iloinen, että lankaa on vielä johonkin toiseenkin projektiin.

Alkutalvesta innostuin tekemään rannekoruja puuhelmistä ja siinä vimmassa syntyi asusteita sävysävyyn Karkkihuivin kaveriksi. Onpa mukavaa olla taas täällä Torpalla. Toivottavasti hyppäätte kyytiin uudestaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s