Kesäyön uni – Midsummer Dream

Aivan kuin juhannus olisi kuukautta liian aikaisin. On vaikeaa uskoa, että tässä sitä ollaan syvimmän suven ympäröiminä. En ole päässyt vielä kertomaan toukokuisesta matkasta synnyinmaahani Boliviaan, mutta tänä juhannuksena ajatukseni kävivät useamman kerraan myös Andeilla, jossa Aymara- intiaanit viettävät uutta vuotta. Laskevan auringon mukana he lähettävät vuoden surut ja murheet pois ja nousevan auringon myötä he toivottavat uuden vuoden tervetulleeksi. Minun juhannuksessani tuo samainen aurinko kajotti yölläkin metsänrajassa ja maalasi taivaankantta upein värein. He auringon noustua metsänrajasta, linnut aloittivat oman säestyksensä noille juhannuksen päiville. Olosuhteet eivät tuosta paljon parane, vaikka hyttysetkin olivat paikalla.

Ihanaahan se on istua virkaamassa laiturinnokassa:  seurata vesikirppujen luistelua järven pinnalla, kuunnella kalojen molskahduksia, tuntea leppeä tuulenvire hipiällä ja antaa pilvenhattaroiden vaeltaa. Melontaretki salojärvellä antaa mielen levätä. Niissä hetkissä ihmisen on hyvä olla.

Juhannus on meillä suuri juhla. Sietää ollakin. Mielelläni minä nautin kesästä ja valosta ihan juhlaksi saakka. Se yleisin juhlimisen tapa tosin tuntuu jotekin kummalta. Kovin helposti käy niin, että huomio siirtyy ensin tölkkilavojen hankintaa ja kuljetukseen ja sitten niiden kumoamiseen. Varmasti sekin tokin tuntuu mukavammalta kesältä, mutta minun näkökulmasti siinä kesä kyllä valuu hukkaan. Minä panostan mieluummin juhlapöydän antimiin sekä ulkoasuun. Siitä sitten nauttisinkin kaikin aistein, pitkään ja hartaasti, kameralla ja ilman. Toki pöydän antimiin kuuluisi myös juhlajuomat, mutta ei humaltumistarkoituksessa.

Ajatellaanpa vaikka sellaista suurta kesäretkeä ystäväporukalla. Picnic korit pursuavat herkkuja jaettavaksi. Levitetään nurmelle suuri peitto. Paikalle on jaksettu raahata posliinit ja kankaiset lautasliinat. Yhdessä on sovittu pukukoodista, olkoon se tässä ajatusleikissä vaikkapa valkoinen, joka omalta osaltaan korostaa ympäristön vehreyttä. Paljon naurua ja kiireettömyyttä. Ei suorittamista, vaan rentoutta, vaikka onkin nähty vaivaa yhteisen juhlan tunnun saavuttamiseksi. Sellainen juhannus olisi ihana.

Summer and light are definitely worth celebrating around here. The Nature gives it’s best. This year the weather was sunny and warm in Savo area where my father’s summer cottage is. Some canoeing and out door crocheting happend and it was ultimate goodness. But the Finnish celebrating tradition isn’t that inspiring. It just happen that the attention slips on drinking far too many, do really foolish things and feel sorry afterwards. My thoughts were in Bolivia. I haven’t told anything about that adventure yet, but I promis to do so shortly. Back there the Aymara Indians are celebrating the new year. Maybe those experiences made me thing of this Finnish celebrating culture and how it just isn’t my cup of tea.

I’m dreaming on a picnic with white clothes, beautiful meadow, happy people, delicious meal and relaxed feeling. Well here the weather is always a issue, but it can also happen that the weather is brilliant.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s