Kasettikirja – Audio Book

Muistatteko ne kasettikirjat, joissa oli se ”kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua”? Kirja olisi siis luettu c-kasetille ja lukemista saattoi seurata kilahdusten avulla. Minun kasettikirjani olivat Disneyn versioita klassikkosaduista, mutta saattoi niitä olla muitakin.

Noista kasettikirjoista inspiroituneena tehtailin Räppärille ja Rokkiprinsessalle puheen. Apuna minulla oli Precious Moments värityskuvat, jotka tuunasin hääparin yhteistä taivalta kuvaaviksi. Kokosin kuvat kirjakseksi, joiden sivuja pari sitten käänteli kellon kilahtaessa puheeni aikana. Heijastin samat kuvat datatykin kautta myös juhlavieraiden nähtäväksi. Kai puheeni punainen lanka oli siinä, että eihän tärkeille ihmisilleen voi toivoa muuta kuin mahdollisimman onnellisia aikoja ja, että kovan paikan tullen muistaisi, ettei se maailma välttämättä siihen kaadukaan, vaan voi käydä myös hyvin.

This is the illustration for my speech that I gave in my brother’s wedding. 

Mainokset

Erityinen tehtävä – The Special Project

Ajattelin kertoa nyt eräästä varsin erityisestä kässäkokemuksesta. Tällaisiin kokemuksiin liittyy usein niin epätoivoa, ylpeyttä ja tyytyväisyyttä. Veljeni meni naimisiin alkuvuodesta. Olenhan minä jos jonkinlaista pientä ja somaa hänen Rokkiprinsessalleen tehnyt, mutta kyllähän se tuntui ihmeelliseltä ja pelottavalta yhtä aikaa, kun hän toivoi minun tekevän hääpukunsa. Teenhän minä toki paljon, mutta, että tällainen tärkeä mekko, tärkeään tilaisuuteen. Siinä sitten käännettiin internettiä ympäri, kun koitettiin saada mielikuvista selvyys. Alusta asti oli selvää, ettei puku olisi täyspitkä. Ja minä huokaisin helpotuksesta, sillä en todellakaan ole kaveri helman päärmäyksen kanssa.

Käsitys puvusta kyllä selkeni, mutta kaavojen metsätys ei tuottanyt tulosta. Kyllä minulla nyt jonkilainen käsitys kaavoituksesta on Pikkusiskon wanhojenpuvun jäljiltä. Nämä kaavat syntyivät kuitenkin palapelistä, jonka kasasin Burdan ja Suuren käsityön kaavoista. Suurta viisautta oli se, että ymmärsin olevani hidas ja että oli syytä testata kaava ennen morsiussatiinin saksimista. Tein siis lakanaversion, jonka pohjalta muokkasin kaavoja, ennen morsiussatiiniin kajoamista.

Yläosan kaavoitus on omaa käsialaani, sillä sellaistahan ei löytynyt mistään ja sen suhteen Rokkiprinsessan toiveet olivat hyvinkin selkeät. Hameosan laskoksista minulla on entuudestaan kokemusta ja siksi valitsinkin ne. Tuollaiset laskokset asettuvat hyvin ja antavat kankaan laskeutua kauniisti. Eniten jännitin vetoketjun asettumista. Se ei voinut mennä piiruakaan vinoon, sillä sehän olisi paraatipaikalla, kun morsiuspari seisoo vihttävänä, selin paikallaolijoihin.

Nämä lyijykynäfiltterin läpi käyneet kuvat ovat viimeisestä sovituksesta. Vasemman puolimmaisessa kuvassa helman alta vilkkuu vähän myös tyllihame, jonka tein helmaa kohottamaan. Siihen minulla ei ollut kaavaa. Surffailin vain vinkkejä netistä ja ompelin melkolailla freestylellä. Hameosa on valkoisesta trikoosta ja valkoista tylliä hameeseen upposi kahtena volankina muistaakseni kuusi metriä.

Eihän tuo vaivatta syntynyt ja kyllä minua aikalailla jännitti. Halusinhan Rokkiprinsessan olevan tyytyväinen. Kaikki purkamisen tuomat turhaumat, epäonnistumisen pelot, kiukut ja harmitukset kuitenkin  pyyhkiytyivät pois, kun Rokkiprinsessa, nykyinen kälyni, pyörähteli, viimeisessä sovituksessa, peilin edessä ja hänestä vaan näki, että hän oli saanut mieleisensä prinsessamekon.

Tästä tuli myös täydellinen häälahja tälle, nyt jo, puolivuotta naimissa olelleelle parille.

My Brother got married last February and my sister in law wished that I’d made her dress. It was a great honour, but little bit nerve wracking too. There wasn’t any pattern, I had to whip it up. I was wise and took my time with draft version. All the worries were forgotten, when I saw her face in the last fitting. She was feeling like a princess.

Iloinen jälleennäkeminen – Long Time no See

Aamupäivällä luonani kävi ystäväni, jota en ollut nähnyt lähes puoleen vuoteen. Molempien elämä on ollut melkoisen hektistä, varsin eri syistä tosin. Sain siis iloisen (kahden pikkupojan, yhden pentukoiran ja ystävän) delegaation aamupäiväteelle ja mehulle. Oli taas niin mukava jutustella teekupin ääressä ja sain kuulla, että Arabian Satumetsä- lautaset ovat enkelibambilautaset ja, kun nyt niitä oikein katsoo, niin kyllä näinhän se on.

Viime vuonna ei paljon  tullut tekemisistä postailtua, mutta kyllähän ne puikot, sakset ja leikkurit viuhuivat kaiken sen mylläkän keskelläkin tai siis pitivät minut kutakuinkin selväjärkisenä. Yhteiselle ystävänpäivämatkallemme Tukholmaan neuloin pipon ystävän päätä lämmittämään. Tämä taitaa olla viides (Kimallusta talvipäiviin, Spiraalipipo, Spiraalipipo pukinkonttiin) Grumperinan ”Spiraalipipo” aka Odessa- pipo, jonka neuloin. Tuo ohje on saatavissa ilmaiseksi Ravelrystä. Ohje on minusta paksulle langalle ja silmukkamäärä on vähän nafti. Tässä pipossa ratkaisin sen lisäämällä yhden mallikerran verran silmukoita ja saman verran kerroksia. Sitten toki täytyy tehdä vähän lisää laskutoimituksia ja lisätä helmiäkin. Lanka on Sirdar Snuggly Baby Bamboota. Mainio pipolanka, kun ei kutita herkintäkään.

Viime kesänä tämä ystäväni oli todellakin 10 pisteen ja papukaijamerkin ystävä, joten neuloin hänelle papukaijasukat. Lanka on siis Novitan 7 Veljestä Papukaija & keltaiset tehosteet kantapäihin ja 4 mm:n puikot. Sukat on neulottu vakkarimenetelmälläni eli varpaista varteen, 48 s/ sukka, tiimalasikantapää, joustevarsi kierretyin oikein silmukoin ja varttahan tein niin kauan kuin lankaa riitti.

Tänään tavatessamme näin hänelle tekemäni kämmekkäät tosi toimissa ja hyvältähän ne näyttivät. Se vasta lämmittää neulojan  mieltä.

Last year I was out of Blogistania, but I did a lot, knitted mostly. Once again I knitted Grumperina’s Odessa. I think this was the fifth time. I think woollen socks are always a good gift idea, so for my friends birthday I knitted her those stripy socks.

Päivittelyä – Up Dating

Olen pahoillani, jos syötteenlukijanne aiheuttavat teille hukkareissuja. WordPress on suuren osan vuoden 2008 ja 2009 kuvista katoamaan. En voinut antaa vaan asian olla ja nyt on enää viisi artikkelia korjaamatta vuoden 2009 syksyltä. Tässä rytäkässä uusin myös ulkoasun, vaikkei niillä nyt enää niin suurta painoarvoa olekaan, kun blogeja paljolti seurataan syötteen lukijoiden kautta. Pahoittelen häiriötä.

Sorry about the inconvenience, but some how WordPress managed to make some of my pictures to disappear and I just couldn’t let it be. Only 5 more posts to go. Well I change layout as well. Hope you like it!

Heinäkuu – July

Elokuu viipottaa jo puoltaväliä, mutta fiilistelenpä heinäkuuta nyt kuitenkin.

Minun kohdalleni osui upeat helteiset säät ja täällä on kyllä nautittu kesän antimista täysin palkein. Marjoja tuli syötyä varmasti ainakin kerran päivässä. Hellesäät kutsuivat virkkaamaan puuvillaa ja niinpä aloitin töiden oheen aivotnarikassa virkattavan peitteen, jonka valmistumisesta en todellakaan ota mitään stressiä.

Yhdet pimennysverhot ompelin ja ripustin ikkunaan. Kävin kuulostelemassa Rihannaa, mutta ei se oikein kolahtanut. Showta oli tietysti suuren maailman tyyliin. Käydessäni Taidehallissa, en voinut vastustaa Titimadamin yksisarvista. Tyrniä ja tyrskyjä blogista on löytynyt inspistä kokkailuun. Äitini vauvakoirasta on tullut jo täysikasvuinen, mutta edelleen se kölliin kuin pentukoira.

My July looked like that 🙂