Erityinen tehtävä – The Special Project

Ajattelin kertoa nyt eräästä varsin erityisestä kässäkokemuksesta. Tällaisiin kokemuksiin liittyy usein niin epätoivoa, ylpeyttä ja tyytyväisyyttä. Veljeni meni naimisiin alkuvuodesta. Olenhan minä jos jonkinlaista pientä ja somaa hänen Rokkiprinsessalleen tehnyt, mutta kyllähän se tuntui ihmeelliseltä ja pelottavalta yhtä aikaa, kun hän toivoi minun tekevän hääpukunsa. Teenhän minä toki paljon, mutta, että tällainen tärkeä mekko, tärkeään tilaisuuteen. Siinä sitten käännettiin internettiä ympäri, kun koitettiin saada mielikuvista selvyys. Alusta asti oli selvää, ettei puku olisi täyspitkä. Ja minä huokaisin helpotuksesta, sillä en todellakaan ole kaveri helman päärmäyksen kanssa.

Käsitys puvusta kyllä selkeni, mutta kaavojen metsätys ei tuottanyt tulosta. Kyllä minulla nyt jonkilainen käsitys kaavoituksesta on Pikkusiskon wanhojenpuvun jäljiltä. Nämä kaavat syntyivät kuitenkin palapelistä, jonka kasasin Burdan ja Suuren käsityön kaavoista. Suurta viisautta oli se, että ymmärsin olevani hidas ja että oli syytä testata kaava ennen morsiussatiinin saksimista. Tein siis lakanaversion, jonka pohjalta muokkasin kaavoja, ennen morsiussatiiniin kajoamista.

Yläosan kaavoitus on omaa käsialaani, sillä sellaistahan ei löytynyt mistään ja sen suhteen Rokkiprinsessan toiveet olivat hyvinkin selkeät. Hameosan laskoksista minulla on entuudestaan kokemusta ja siksi valitsinkin ne. Tuollaiset laskokset asettuvat hyvin ja antavat kankaan laskeutua kauniisti. Eniten jännitin vetoketjun asettumista. Se ei voinut mennä piiruakaan vinoon, sillä sehän olisi paraatipaikalla, kun morsiuspari seisoo vihttävänä, selin paikallaolijoihin.

Nämä lyijykynäfiltterin läpi käyneet kuvat ovat viimeisestä sovituksesta. Vasemman puolimmaisessa kuvassa helman alta vilkkuu vähän myös tyllihame, jonka tein helmaa kohottamaan. Siihen minulla ei ollut kaavaa. Surffailin vain vinkkejä netistä ja ompelin melkolailla freestylellä. Hameosa on valkoisesta trikoosta ja valkoista tylliä hameeseen upposi kahtena volankina muistaakseni kuusi metriä.

Eihän tuo vaivatta syntynyt ja kyllä minua aikalailla jännitti. Halusinhan Rokkiprinsessan olevan tyytyväinen. Kaikki purkamisen tuomat turhaumat, epäonnistumisen pelot, kiukut ja harmitukset kuitenkin  pyyhkiytyivät pois, kun Rokkiprinsessa, nykyinen kälyni, pyörähteli, viimeisessä sovituksessa, peilin edessä ja hänestä vaan näki, että hän oli saanut mieleisensä prinsessamekon.

Tästä tuli myös täydellinen häälahja tälle, nyt jo, puolivuotta naimissa olelleelle parille.

My Brother got married last February and my sister in law wished that I’d made her dress. It was a great honour, but little bit nerve wracking too. There wasn’t any pattern, I had to whip it up. I was wise and took my time with draft version. All the worries were forgotten, when I saw her face in the last fitting. She was feeling like a princess.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s