Riemua piposta – Jacques Cousteau Hat Celebration

(Arvonta ohjeet – How to attend the give away)

Pipo syntyi reilut seitsemän vuotta sitten tupaantuliaislahjaksi. Ei ehkä se tavallisin tupaantuliaislahja, mutta mieluisa se oli ja sehän riitti minulle. Alkuun pipon ohjetta kyseltiin sähköpostitse, mutta kyselyjen määrän kasvaessa päätin julkaista ohjeen blogissani. Pian tämän jälkeen Kaisa tarjoutui kääntämään sen englanniksi, jonka jälkeen Amandine käänsi sen ranskaksi, joka ilahdutti minua erityisesti siitä syystä, että pipon innoittaja on ranskalainen. Ohje on käännetty myös norjaksi ja saksaksi. Espanjan kielinen käännös odottaa vielä itseään, mutta siihenkin käännöstyöhön on ollut halukkuutta.

Kaikki kirjeet, postaukset ja kommentit vuosien saatossa ovat ilahduttaneet kovasti. Valitettavasti palvelinmuutokset ja muut myllerrykset ovat kadottaneet ison osan noista kommenteista, mutta jokainen niistä on huomioitu ja jokainen ohjeellani neulottu pipo on minulle erityinen. Mieleeni on painunut erään miehen sähköposti, joka kertoi opetelleensa neulomaan saadakseen Jacques Cousteau pipon itselleen. Ainakin kolme pipoa hän on neulonut sittemmin. Minusta tarinat ovat ihania ja siksi toivonkin kommentteja kaikista ohjeellani neulotuista pipoista ja kaikki JC pipo kuvat nostavat hymyn huulille.

Olen kovin kiitollinen ja yllättynyt mallini saamasta suosiosta. Se on ollut ohjeena useammissa hyväntekeväisyyskamppanjoissa ja sitä on neulottu tietojeni mukaan kaikilla mantereilla. Monet merenkävijät ja sukeltajat ovat saaneet omansa, mutta pääsääntöisesti sitä on neulottu elämän tärkeille miehille. Miesten neuleiden suunnittelu on vaikea laji, enkä tietoisesti pyrkinyt tällaista mallia toteuttamaan. Sellainen siitä kuitenkin tuli ja siitä jaksan olla aina vaan kovin iloisesti yllättynyt.

Kuinkas muutenkaan tätä pyytämättä ja yllätyksenä tullutta menetystä voisi juhlia kuin kokoamalla kuvagallerian neulotuista JC pipoista. Helpointa taitaa olla kerätä noita kuvia blogin Facebook seinälle. Saa kuvia lähettää sähköpostitsekin (punaisensydamentorppa(at)gmail.com). Kaikki variaatiotkin ovat tervetulleita, mutta mainitsethan mitä olet varioinut. Kaikkien gallerian kuvien kesken arvon yllätyslahjan. Haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleiksi ja siksi teen myös yhden Jaques Cousteau pipon toiveiden mukaan. Osallitua voi siis myös kommetoimalla ja jakamalla piporiemua omassa blogissaan tai Facebook sivullaan. Katsotaan mitä kuukaudessa tapahtuu. Osallistuthan 28. lokakuuta mennessä.

It was a housewarming present, bit odd one actually. I just got so exited about the idea of knitting the red hat to a person whose hero of the childhood Jacques Cousteau was. At first it was possible to ask for the pattern via email. I ended up answering to so many requests that I decided to publish the pattern in my blog. Quite soon after that the international knitting world got interested in the pattern and Kaisa offered to translate it in English. There has been offers to translate it in Spanish, but it hasn’t happened yet and Amadine was kind enough to translate it in French, which I find special because Cousteau was French. There are translation also in Norwegian and German.

All the notes and letters about this pattern are special to me and I’m so happy of them all. There is one very special Finnish one. I’m not going to translate it here but the bottom line is that this man learnt how to knit, to be able to knit this hat. Now he has knitted three of them. I love stories and that’s the main reason why I wish to receive comments about your JC hat knitting experience and every single picture of knitted Cousteau hats just makes me smile.

I’ve been honoured and happily surprised of the Cousteau hat’s popularity. It’s been part of the charity campaigns ex. in New Zealand after the terrible fires. It’s been knitted in all the continents. Lots of divers have got their own and mostly it has been the hat of  the male special someones. It wasn’t the original intention because knits for men is a truly challenging territory. After all I’m very happy with the surprising result.

The only right way to celebrate this unexpected success of the Jacques Cousteau hat is to create a Jacques Cousteau photo album. I think the simplest way to do it, is to collect all those pictures in the blog’s Facebook wall. If you don’t feel like do it on Facebook, please email me (punaisensydamentorppa(at)gamail.com) your Jacques Cousteau hat photo. If you feel like telling your hats story, even better. All the variations are welcome too, but please, share with us what is different. I’ll gather a mystery present and will arrange a give away for all the posted photos. I don’t want to exclude those who doesn’t knit, so you can choose the mystery gift or custom made Jacques Cousteau hat. If you don’t have Cousteau Hat photo, you can just comment this post and share this give away in your own blog or Facebook page. Let’s see how many hats we manage to get to this Jacques Cousteau Hat photo album. The deadline is in one mont the 28th October. I’m looking forward to see how wide the Jacques Cousteau Hat album will be.

Ota nappula mukaasi ja linkkaa! – Take the button with you and link, please!

Lohikäärme – Dragon

”Joskus me ajattelemme, ettei lohikäärmeitä enää ole. Eikä rohkeita ritareita eikä yhtään prinsessaa, joka liihottelisi salaisen metsän halki lumoten hymyllään peurat ja perhoset.

Joskus ajattelemme, ettei meidän aikanamme ole todellisia seikkailuja. Kohtalo on jossakin taivaanrannan takana; loistavat varjot kiisivät ohitsemme kauan sitten ja katosivat.

Kuinka hauskaa onkaan olla väärässä! Prinsessoja, ritareita, taikaa, lohikäärmeitä, seikkailuja – niitä on olemassa tässä ja nyt, eikä maanpäällä ole koskaan muuta ollutkaan.

Meidän vuosisadalla ne tietenkin näyttäytyvät uusissa vaatteissa. Lohikäärmeet ovat pukeutuneet virkapukuihin ja huonosti istuviin herrain pukuihin tai katastrofihaalareihin. Yhteiskuntamme demonit kirkuvat ja lepattavat ympärillämme, jos erehdymme nostamaan katseen maasta tai rohkenemme kääntyä oikealle risteyksessä, jossa meitä on käsketty kääntymään vasemmalle. Näennäisyydet ovat muuttuneet niin voimallisiksi, että prinsessat ja ritarit voidaan kätkeä toisiltaan – jopa itseltäänkin.

Todellisuuden voimat kohtaavat meitä kuitenkin yhä unissamme ja ilmoittavat, että meissä kohisee sinitulinen virta, jolla voimme muuttaa maailmaamme sellaiseksi kuin haluamme. Joskus kuulemme oivalluksen kuiskaavan totuuden: Me emme ole tomua, me olemme taikaa.”

(R. Bach: Silta yli ikuisuuden)

Ohje on Supersuloiset maskotit kirjasta. Tosin tuon rodun siivet eivät miellyttäneet ja sovelsin paremmin tälle lohikäärmeelle sopivat ilman ohjetta.

Every true prince needs a dragon too. So when the need arouse, I was ready with my crochet hook and I used the dragon patten from that book in Finnish.

Liftaaja Lontoossa – Hitchhiker in London

Vatsassa lepattavat perhoset. Ajatukset eivät pysy aloillaan ja on oikeastaan aika vaikea hahmottaa mitä ajattelee. Hymy on herkässä ja pää pyrkii kohoamaan pilviin. Jalat pysyvät hädintuskin maanpinnalla. Mikään muu kuin edellä kuvatut tuntemukset ei ole varmaa, mutta ilma on tiheänään lupauksia. Neuloja helpottaa tuota suloista levottomuutta tarttumalla puikkoihin ja todennäköisesti joku lanka kutsuukin jo seireenin lailla luomaan silmukoita puikolle. Silmukka silmukalta mieli rauhoittuu ja suloiset ajatukset punoutuvat langankierteisiin työn edetessä. Niin tämä Martina Behmin Hitchhiker sai alkunsa.

Lanka on liukuvärjättyä puuvillaa ja niin ohutta, ettei huivin hammastettu reuna olisi päässyt oikeuksiinsa, ellen olisi tuplannut mallikerran kerrosmääriä. Behmin malli on toimiva, oivaltava ja selkeä. Hän on yksi suosikkineulesuunnittelijoistani.

Kesälomani päätteeksi olin vajaan viikon Lontoossa. Olen ollut siellä vain kerran aikaisemmin ja täytyy todeta, että Lontoo kohteli minua hyvin. Sää oli niin upea, ettei huivia oikeasti tarvittu. Osuipa kohdalle joitakin aarteen kaltaisia löytöjä ja tietysti oli ihana asettua pöytään kello viiden teelle. Erilainen ympäristö todella irrotti arjesta ja sai unohtamaan viikonpäivät sekä synnytti ihanan huokauksen onnistuneesta lomasta, kun palasin kotiin pala Lontoota muistoissani.

This is Martina Behm’s Hitchhiker, I had to do some modifications to achieve the same look as in the original pattern, my yarn and needles were that much thiner. I took the pictures of that scarf in London, even though the weather was so goon on the end of August that one didn’t really need a scarf. Oh, what a lovely end of holiday it was to visit London.

Kahdelle onnelliselle – To the Happy Couple

Opintojen alettua, oli ryhmässämme syytä muistaa kahta menneen kesän morsianta. Ja kun tuo kesä oli minulle korttiaskartelukesä, syntyivät nämä kortit siellä samassa pajassa leimaillen ja skräppäillen. Minusta on ihan hauskaa, että käsin tehdyissä korteissa on myös käsin kirjoitettua tekstiä. Mitäs tuota ajattelet?

Kun kortteja tekee enemmän, tuntuu, että alkaa toistaa itseään. Minä olen huomannut sen erityisesti värivalinnoissa. Niinpä hain inspiraatiota Design Seeds paleteista. Minulla oli siis valmiiksi väritetyt hahmot, joiden ohjaaman lähdin hakemaan korttien värimaailmaa noiden väripalettien innoittamana. Tämä oli virkistävä tapa työskennellä. Kokeilkaa ihmeessä!

Happily enough there were two fellow students from the university that got married last summer. So there were two reasons more for me to do some stamping and scrapping. I like to use some handwriting in my hand made cards. What do you think? It seems that I tend to use same colour combinations a lot, so I wanted to try out something different. I took the inspiration to these cards from Design Seeds’ palettes. It was fun. I recommend if you are designing cards by your self.

Herkkua – Delicious

Nämä Gorgonzola-viikunakuppikakut vievät kielen mennessään. Kerrassaan herkullisia. Resepti löytyi Tyrniä ja tyrskyjä- blogista. Tuo blogi on luottopaikkani kokkailun inspiraation lähteenä.

I made Gorgonzola Fig Cup Cakes. They were delicious. I got the directions from my favourite cooking blog Tyrniä ja tyrskyjä. 

Peittoja pienille – Baby Blankets

Täällä on ihastuttu peittojen tekemiseen. Tykkääminen on vielä lapsen kengissä ja valmiiksi olen saanut vasta vauvapeittoja. Tällä hetkellä työn alla on kaksi peittoa. Molemmat virkattuja ja aikuisen torkkupeiton kokoisia. Virkkauksesta on todellakin tullut kaverini. Edelleenkään en ole ihan varma virkatuista vaatteista, mutta asusteissa ja sisustus jutuissa se on onnenomiaan. Se on melkoista lankasyöpöttelyä tosin.

Jos tässä Torpassa on tehty jotakin viime vuosina, niin isöäidin neliöitä on virkattu. Tiskirättejä lukuunottamatta tämä peitto on ensimmäinen varsinainen tuote, joka niistä on syntynyt. Se syntyi vaunupeitoksi Kummiserkkuni pienokaiselle. Koko peitto on virkattu Novitan 7 Veljeksestä. Eihän nuo raidat kohdistu samalla tavalla kuin villasukassa, mutta minä en siitä häiriintynyt, varsinkin kun puolet ruuduista on yksivärisiä. Arvelin, että vaunuihin tarkoitettu torkkupeitto voi hyvin olla sinisävyinen myös tytöllä. Olen varsin tyytyväinen tähän kokonaisuuteen, vaikka ruutujen yhdistäminen työlästä puuhaa onkin. Erityisesti tuo peittoa kiertävä nirkkoreuna on minusta ihana yksityiskohta.

Kiva täti teki peiton. Eli pikkuserkkunikin on jo sen ikäinen, että ilmaisee mielipiteensä sujuvasti, eikä enää varsinaisesti, vilkkaana leikki-ikäisenä viihdy peittojen suojassa. Tämä peitto syntyi määrämittaiseksi päiväpeitoksi lastenhuoneeseen. Sekin on Novitan 7 Veljestä. Värikartasta löytyi niin sopivasti hyvät värit. Peitto on neulottu kolminkertaisella langalla ja 10 mm:n pyöröpuikoilla. Tätä peittoa oli ilo tehdä, kun se syntyi joutuisasti ja muododstui kutsuvan rouheaksi. Reunan virkkauksella pyrin varmistamaan, ettei peitto lähden vanumaan aivan muodottomaksi.

I’m all excited about blankets. So far I have finished only baby blankets, but at the moment I’m working on two full sized blankets. Both crocheted ones. And yes, the crochet has come to stay. I’m not exactly convinced about crocheted clothes, yet, but blankets etc. are definitely goodness.

These two blankets were made a while ago. And the owners aren’t babies anymore, but I’m happy with these blankets. They were fun to make, well I didn’t exactly love stitching those squares together… Instead working with big needles and triple yarn was fun and fast.

Vauvakutsut – Baby Shower

Minusta yllätysten järjestäminen on ihanaa. On jäänyt kertomatta eräästä mainiosti onnistuneesta yllätyksestä, jonka järjestimme esikoistaan odottavalle ystävälle. Tämä esikoinen alkaa olla nyt jo puolitoista vuotias, mutta tuo iltapäivä ansaitsee varmasti roiman annoksen muistelua. On ihanaa, kun ihmiset kokoontuvat yhteen levittämään hyvää ja huomioimaan heille tärkeää ihmistä. Talkoovoimin järjestimme pöydän notkumaan herkkuja, enkä voinut vastustaa koristeaskartelua, joka syntyi hyvin joutuisasti organzanauhasta ja skräppipapereista Fiskarsin Shapecutteria ja muotosabluunoita hyödyntäen.

Muistimme päivänsankaria yhteisellä lahjalla, mutta eihän neuloja itselleen mitään voinut ja neuloi pikkuruisen neuleasun ihanan pehmoisesta Indiecita Baby Alpaca- langasta, jota äiti minulle kaikessa kultaisuudessaan Etelä-Amerikan reissuilta kantaa (Lankaa kului kaikkiaan 250 g.). Valitsemassani Garnstudion Blueberry- setin ohjeessa pääsin kokeilemaan minulle uutta pallukkaista pintaa. Sen neulominen oli hauskaa ja itselleni hyvin poikkeuksellisesti onnistuin neulomaan mallin mukaan ja pikkuinen asu syntyi vauhdilla. Ohjeen seuraaminen oli helppoa myös sen vuoksi, että minusta se oli varsin toimiva ja ennen kaikkea, se ei ollut mahdotonta kappalesilppua, vaan takkikin tehdään kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Takin napit ovat kookospähkinästä ja ostin ne Hakaniemen hallin Figuluksesta.

This baby shower took place in the spring 2012. I just love this kind of occasions. Good people gather together to surprise someone special to them. It’s full of good will and hope. We set the table with  delicious treats and it was simply very nice to share those moments together. Decorations were easy to make with Fiskars tools. We had a common present, but can a knitter really stop her self knitting tiny sweetness? So, I knitted that Garnstudio’s Blueberry Set . I really enjoyed that pattern and believe or not, I managed to follow the pattern.