Lyhyt muisti – Short Memory

Täällä ei ole ollut vielä lunta. Maa on ollut riitteessä ja vilu on tunkenut luihin ja ytimiin. On hämmästyttävää kuinka se kylmä yllättää joka syksy. Ihana, hellivä kesä tuudittaa suloiseen luuloon, ettei se kylmä nyt niin hurjaa ole. Ja neulojalla on vielä kaikki ne huivit, hatut, tumput sekä töppöset suojanaan. Ja kuitenkin löydän itseni taas hyvin järkyttyneenä siitä mitä viime päivinä on tapahtunut. On tullut KYLMÄ! Muisti on lyhyt ja mieli yllättynyt. Kesä tuntuu paljon kaukaisemmalta kuin muutama viikko sitten.

Neulominen tuntuu entistä paremmalta idealta ja mielessäni kiitän niitä Andeilla kohtaamiani alpakoita ja laamoja, joiden karvasta nyt saan lämmikettä tuon hyytävän vastuksen nujertamiseen. Ja kaikki ne pahat kielet, jotka nyt laulavat, että odota vaan, eihän tämä ole vielä mitään. Elohopea on hädintuskin käynyt nollan alapuolella. Pahat kielet saavat nyt olla hiljaa, sillä ensijärkytyksen kanssa on ihan riittävästi tekemistä.

Tämä ajatuskulku on tuttu. Järjestelmällisesti vilun säikäyttämä käy läpi vaihtoehtonsa. Entä jos kävisinkin talviunille, nukkuisin sen kylmän ohi?! Tai muutto lämpimämmille leveysasteille?! Vai kasvattaisinko itselleni turkin, sellainenhan minula kaiketikin pitäisi olla, jos minut olisi tarkoitettu kylmiin oloihin?! Ja lopulta päädyn sitten luottamaan jokaiseen pikkuiseen ”pääskyseen”. Eli lämpöisiin teekupposiin, suloisen pehmoisiin neuleisiin, kauniisti loimottaviin kynttilöihin ja mielten lämmittämiseen. Valmistautuminen lahjojen antamiseen on siis alkanut. Pikku hiljaa syntyy pieniä mielenlämmittäjiä, joiden turvin aion selvitä tämänkin kylmän yli.

The cold has landed. No snow here, yet. The survival strategy is under construction. And my secret weapons will be knitting my favourite fibers like alpaca (Those pictures are taken on my trip to Bolivia and Peru last may), drinking lots of tea. light some beautiful candles and prepare some handmade goodness to my loved ones.

Jämälankanuttujen kokoelma – The Left Over Yarn Cardigan Collection

Tässä sitä nyt sitten muistellaan vanhoja Möökö-Miken innoittamana. Sanna Vatasen Jämälankanuttua (Moda 1/2011) on tullut neulottua neljästi. Kolmesti vähemmällä sovelluksella ja Möökö-takin yhteydessä vähän enemmällä sovelluksella. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan takit ovat vastasyntyneen kokoa ja keskimmäinen on noin vuoden ikäisen nuttu. Pidän tästä mallista, koska se on helposti muokkautuva ja kainaloiden lyhyita saumoja lukuun ottamatta se syntyy yhtenä kappaleena.

Ensimmäinen jämälankatakki on kahden vuoden takaa, kun Mike oli aivan pikkuinen. Sitkeästi olen pysynyt näissä sinisen ruskeassa värimaailmassa.

Tämä takki on puolestaan kummitytölleni Jediprinsessalle. Silloin tyttönen vaan kasvaa posotti, kummitädiltään ihan salaa, sellaista vauhtia, ettei takkia ehditty kovin paljon käyttää, mutta riemastuttavaa langanloppujen vajutusta tuokin takki oli. Jotenkin onnistuin luomaan siihen vähän Paul Smithmäisen hengen.

Tämä toiseksi tuorein versiokin on jo vuoden takaa. MInä ope opiskelija en vienyt opelle omenaa, vaan mammalomalle jäävä suosikkiopemme sai ryhmältämme lahjaksi tämä takin, jonka ritimme Nostetakiksi.

Here are three versions from the same pattern that I used in that little boy’s cardigan from last post. The pattern is adjustable and very left over yarn friendly and almost seamless. The first and last are for a newborn and the one in the middle is to my goddaughter when she was one year. I just wonder why I haven’t posted about these cardigans before…

Möökö-Mike – The Sweetest Little Boy

Tämä on sellainen pieni poika, jolle olen tehnyt vaatteita aikaisemminkin. Nuo suuret siniset silmät ja veitikkamainen hymy yksinkertaisesti löytävät suoraan sydämeen. Nähtyäni Möökö- takin Mutturalla blogissa, tiesin heti, että sellaisen tämä pikkuinen Mike tarvitsisi. Tällä lapsella on erityinen paikka sydämessäni ja se tuntuu välittyvän myös hänelle tekemiiini käsitöihin.

Suunnitelmat oli saada se valmiiksi, jo kun poika täytti vuoden. Tuli kuitenkin mutturoita matkaan, sillä minä virkkasin, purin ja virkkasin. Siitä vaan ei tullut tuota nuttua. Helpointa olisi ollut hankkia lanka mallille sopivaksi, mutta minulla nyt sattui jo olemaan toinen langoista eli Michellin alpakka silkkisekoite, joka tuo nuttuun tuon meleeratun pinnan. Kaveriksi tuolle melkoisen ohuelle ja haastavalle langalle, valitsin mustaa Novitan Hankoa, jotta takki pitäisi pintansa, eikä olisi aivan tolkuttoman kuuma. Lähes vuoden yritysten ja erehdysten jälkeen päädyin soveltamaan Sanna Vatasen jämälankatakin mallia (Moda 1/2011), lanka ja puikot olivat kyllä yli tuplasti paksummat. Sittenpä se takki rupesikin syntymään. Hupun improsin ihan omalla luovuudella ja takin reunat viimeistelin kiinteillä silmukoilla ja pelkällä Hanko- langalla. Tuo Möökö on siis tehty Mutturalla Annikan ohjeita seuraillen. Sen verran piti kuitenkin hempeillä, että virkkasin pikkuisen sydämen takin rintamukseen. Takin napit ovat kesäreissulta Haapsalusta, Eestistä. Kaiken kaikkiaan tämä oli sellainen neulojan  jännitysnäytelmä, että ehdinkö saada takin valmiiksi, ennen kuin poika kasvaa siitä ulos.

Olen kovin onnellinen neuloja taas tämän työn lahjoitettuani. Minusta siitä tuli juuri Miken oloinen ja näköinen. Se tuntui olevan mieluisa myös lapsen äidille, joka antoi minun käyttää kuviaan ja pienen tuumailun jälkeen poika itsekin hyväksyi takin, jopa siinä määrin, että takin reiluun huppuun on kuulemma kiva piiloutua murisemaan.

Lähinnä kai nämä pienten poikien kortit ovat äidin iloksi ja vauvakirjan täytteeksi, mutta olkoon sitten niin. Tämän kaksikon kohdalla kyllä pakahdun ylpeydestä heitä tavatessani. Kuinka upeasti tämä nuori äiti poikaansa kasvattaa ja hänestä huolehtii. Heille olisi suonut paljon paremman lähtötilanteen, jos minulta kysytään, sen maailman parhaan, joten siksi tässä nyt vuodatan. Ja kyllä minä tiedän, että mikäs minä sitten olen tällaista sanomaan, mutta sanompa silti, sillä saahan sitä aika tavalla tulkita, että nuo ajatukset saa takin silmukoista aukikoodattua. Myös tällä äidillä oli synttärit. Lahjan toin Boliviasta jo loppukeväästä, mutta kortti on oman torpan tuotantoa.

Special knit to the special boy. This child has special place in my heart and I think you can see it in this knit. The idea is not mine, but it just shouted this child’s name so loud that I had to do something. The original idea is from Mutturalla blog, but I just didn’t manage to crochet it, so after all, I knitted it and did the finishing and decorative parts by crochet. This is one of those happy knits. It made everybody involved happy or at least growling under that big hood.

Au revoir!

Tänään tuntuu jotenkin kaihoisalta. Kesä on auttamattomasti ohi ja pimeys lisääntyy. Vuorokauden pimeä aika on jo pidempi kuin valoisa. Eilen aurinko heitteli kyllä ihanasti säteitään syyskirpeyteen.

Täällä alkaa hanakka taistelu synkkyyttä vastaan. Iloisen väriset langat juoksevat sormien lävitse puikoille ja koukuille. Rimunkirjavat villasukat on jo kaivettu kaapin uumenista, rooibostee höyryää pannussa ja kaikin pienin tavoin ilo löytää paikkansa, vaikkei aurinko enää hellikään.

Isoäidin neliöistä on syntynyt aikaisemminkin tiskirättejä. Tällä kertaa lankana oli reilua kehitysyteistyö lankaa, joka oli koottu tuollaiseksi värikkääksi kokonaisuudeksi. Tiskirätit menivät lahjaksi Rokkiprinsessan ystävälle. Hauskaa, että hän piti tiskirättiajatusta niin hyvä, että halusi antaa rättejä itsekin lahjaksi.

Täydennän tässä kesässä viipyilyä vielä näillä viime vuoden korteilla. Alarivin korteissa olen käyttänyt Marie Claire des Ideesin lahjoittamia valmiskortteja, joiden ihanaa vehreyttä oli vain pakko buustailla.

Syksyllä on kyllä ihanaa olla neuloja. Lämpöisissä ja mieluisissa hatuissa, tumpuissa sekä sukissa löytyy ja uutta syntyy.

The dark time of the year is kicking in. The night is already longer than the day. My way to survive are those sweet colourful yarns, nice cups of delicious rooibos tea and sweet summer memories of course. Those granny squares are actually, for keeping kitchen tidy and surprisingly enough summer is always good theme in card making. Those cards I made last year.

It’s fun to be knitter in fall. Vide selection of hats, mittens and socks available.