Villasukkapäivä – Wollie Socks

Ihanat ruskaiset syyspäivät taitavat olla ohi. Tuuli ja sade vihmovat, mutta onneksi kylmä kävi vain säikyttelemässä ja ihan järeimmät kylmän vastaiset toimenpiteet ovat saaneet vielä odottaa. Villasukkapäivät ovat kuitenkin ehdottomasti täällä. Minulle villasukkapäivä on sellainen päivä, jolloin piilotellaan kurjaa ja synkkää säätä sisätiloissa ja tehdään jotakin mukavaa. Aika usein tuo mukava on villasukan neulomista, mutta tänä syksynä, kiitos kässänopeopintojen, se on voinut olla myös ompelemista. Paras tunne ikinä vaan on, kun on haastanut itsensä ja arvelee, etteivät taidot taida aivan riittää ja sitten yllättää iloisesti itsensä ja onnistuu yli odotusten. Niin kävi viimeksi tänään aplikoidessa. Tuosta ompelushommasta kerron myöhemmin tarkemmin, sillä tarkoitukseni oli vouhkata sukista, se on täällä Torpalla sellaista peruspuuhaa.

Sukkatottumuksianikin on kyllä ravisteltu iloisesti, kun olen päässyt neulontahommiin yliopistolla. On käynyt ilmi, ettei minun sukkatottumukseni todellakaan seuraile traditioita, vaan on muokkautunut tälle neulojalle sopivaksi. Minusta kantapäiden ei todellakaan tarvitse olla vahvistettuja, yleensä neulon sukkani kärjestä varteen, kantapääni tiimalasina, jolloin kiilakavennuksetkin jäävät tekemättä, enkä myöskään kuulu siihen ihmislohkoon, joka pitää joustetta rumana, mutta silmääni kyllä miellyttää enemmän kierretyt oikeat silmukat jousteessa. Yksi parhaista asioista minkä neulerintamalla tiedän on kapea raidoittaminen kahdelle erivärisellä liukuvärilangalla. Siitä seuraa väriseikkailu, jota nautiskelen lähes jännän dekkarin malliin. Jep, minun kohdalla on kovin usein niin, että parhaat asiat ovat kokolailla simppeleitä. En jaksa olla myöskään kovin niuho symmetrisyyden suhteen. Kyllähän nuokin sukat toistensa pareiksi tunnistaa, vaikkeivät identtiset olekaan.

Lyhyinä, harmaina päivinä valokuvaaminen ei ole herkkua. Vastakohtaiselle ”pimeäkuvaamiselle” olisi todellakin tilausta, mutta onnistuinpa riemuitsemaan pitkän valotusajan mahdollisuuksista ja leikkihän siitä syntyi… Nämä omaan käyttöön syntyneet varsin makoisat sukat on neulottu 3 mm:n puikoilla, vihreän sävyillä risteilevällä sekä violetin ja ruskeansävyillä seikkailevalla langalla. Raitojen korkeus on kolme kerrosta.

Over here the basic knitting unit is a pair of socks. Knitting socks is just so much fun. Everybody in the knitting land seems to have their own preferences. And the needle work tradition brings it’s own twist in the mix. It seems that I’m not much of the tradition follower. After all I think that the main thing is to find one’s one path and enjoy as much as possible. At the moment my favourite pattern starts from the toes, includes time glass heel and some knit stitches knitted from back loop. How about you? 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s