Kiitos – Thank You

Kiitos kaikille teille Jacques Cousteau pipo arvontaan osallistuneille. Facebookin pipo galleria saatiin mukavasti alulle ja nyt toivonkin, että valmistuneista pipoista jaettaisi kuvia tai linkkejä jatkossakin. Arvonta ei jostain syystä ollut houkuteleva. Johtuuko se siitä, että lukijoitani ovat kanssani samanhenkiset, jotka eivät suuremmin arvonnoista piittaa vai olisiko palkinto pitänyt nimetä tarkemmin? Tai eikö tämä blogimaailma ole pysynyt mobiilin teknologian mukana? Eikö kommentointi ole helppoa ja sujuvaa? Vai tullaanko tänne ilmaisten ohjeiden perässä, eikä nähdä tarvetta minkäänlaiseen jakamiseen ja vastavuoroisuuteen?

Iloitsen kuitenkin teistä jokaisesta lähes 2000 kuukausittaisesta kävijästä. Kuulisin mielelläni mietteitänne siitä mitä voisin tehdä paremmin ja mistä te täällä tykkäätte.

Arvonnan ajattelin päättää julkaisemalla ohjeen aikaisemmin tekemääni pipoon. Ajattelin, että sellainen ilo jakaantuisi mahdollisimman monelle, vaikkakin vähemmälle huomiolle jäävät nyt ne muutamat, jotka toivoivat voittavansa valmiin pipon. Erityis kiitos vielä teille!

This wasn’t the give away result I was looking for. Of course I’m very happy and thankful to all of you who made that effort and shared your Jacques Cousteau Hat version. It’s the good start and now I’m hoping that the sharing continues on the blogs Facebook wall. I honestly don’t know what went wrong, but the reality is that this wasn’t very interesting give away. Anyway, as a price I’ve decided to share the new hat pattern. This way it’s a little price to you all.

Haasteita – Some Struggle

Takana alkaa olla muutaman viikon sairastelu ja melkoisen rankka syksy. Sen vuoksi myös tänne kirjoittaminen on takkuillut. Pyrkimyksenäni on jakaa iloa, hyviä juttuja ja tekemisen nautintoa. Onneksi nuo edellä mainitut eivät ole täysin loistaneet poissaolollaan, mutta valitettavan paljon välinpitämättömyyttä tielleni on osunut. Onneksi elämä on kuitenkin kantanut ja jokin tukipilari on pysynyt pystyssä, kun muualla on ollut horjuntaa havaittavissa. Uudessa elämäntilanteessa, suuresta myrskystä selvinneennä  olisin kaivanut kovasti lempeyttä, hyvyyttä ja hyväksyntää ympärilleni. Jouduin kuitenkin puolustuskannalle, sain kokea turhan monta kertaa, etten enää kelvannut sellaisena kuin olen. Jouduin pettymään minulle merkityksellisiin ihmisiin. Se tekee kipeää, enkä tahtoisi uskoa sitä todeksi. On siis ollut luopumisen aika.

Ristiriita on melkoinen, kun itse kokee valtavaa ylpeyttä ja iloa selviytymisestään ja ympäristö tuntuu olevan aivan päinvastaisella kannalla. Se tuntuu suorastaan suvaitsemattomalta. Enkä nyt yritä väittää, etteikö minunkin käytöksessäni olisi korjattavaa varmasti on, mutta silti en voi olla ihmettelemättä, että miten maailmastamme on tullut tällainen? En kertakaikkiaan halua elää välinpitämättömässä maailmassa ja pyrin kyllä tekemään omalta osaltani tästä maailmasta paremman paikan.

Jatkossa on tarkoitus pysyä tekemisen nautinnossa liitännäisineen, sillä en varsinaisesti saa tilittämisestä voimaa. Kuitenkin koin nyt perustelluksi avata tilannetta kaikille teille, jotka uskollisesti vierailette täällä, vaikka julkaiseminen ei viime aikoina ole ollut mitenkään säännöllistä.

Kuvat ovat Instagramin aurinkobongauksia marras- joulukuulta.

It’s been quite a struggle lately. I’ve met too much ignorance and contradictions in my social life. I’ve been let down by the people who I counted on. It was just too much after concurring that actual tragedy that changed my life totally. So it’s been the time to let go and give space to new beginning. Although, I have to say that there have been those great friends as well. And after all this I know that they will be there no matter what happens.

Pictures are part of my Instagram sun catching from November-December.