Villasukkapäivä – Wollie Socks

Ihanat ruskaiset syyspäivät taitavat olla ohi. Tuuli ja sade vihmovat, mutta onneksi kylmä kävi vain säikyttelemässä ja ihan järeimmät kylmän vastaiset toimenpiteet ovat saaneet vielä odottaa. Villasukkapäivät ovat kuitenkin ehdottomasti täällä. Minulle villasukkapäivä on sellainen päivä, jolloin piilotellaan kurjaa ja synkkää säätä sisätiloissa ja tehdään jotakin mukavaa. Aika usein tuo mukava on villasukan neulomista, mutta tänä syksynä, kiitos kässänopeopintojen, se on voinut olla myös ompelemista. Paras tunne ikinä vaan on, kun on haastanut itsensä ja arvelee, etteivät taidot taida aivan riittää ja sitten yllättää iloisesti itsensä ja onnistuu yli odotusten. Niin kävi viimeksi tänään aplikoidessa. Tuosta ompelushommasta kerron myöhemmin tarkemmin, sillä tarkoitukseni oli vouhkata sukista, se on täällä Torpalla sellaista peruspuuhaa.

Sukkatottumuksianikin on kyllä ravisteltu iloisesti, kun olen päässyt neulontahommiin yliopistolla. On käynyt ilmi, ettei minun sukkatottumukseni todellakaan seuraile traditioita, vaan on muokkautunut tälle neulojalle sopivaksi. Minusta kantapäiden ei todellakaan tarvitse olla vahvistettuja, yleensä neulon sukkani kärjestä varteen, kantapääni tiimalasina, jolloin kiilakavennuksetkin jäävät tekemättä, enkä myöskään kuulu siihen ihmislohkoon, joka pitää joustetta rumana, mutta silmääni kyllä miellyttää enemmän kierretyt oikeat silmukat jousteessa. Yksi parhaista asioista minkä neulerintamalla tiedän on kapea raidoittaminen kahdelle erivärisellä liukuvärilangalla. Siitä seuraa väriseikkailu, jota nautiskelen lähes jännän dekkarin malliin. Jep, minun kohdalla on kovin usein niin, että parhaat asiat ovat kokolailla simppeleitä. En jaksa olla myöskään kovin niuho symmetrisyyden suhteen. Kyllähän nuokin sukat toistensa pareiksi tunnistaa, vaikkeivät identtiset olekaan.

Lyhyinä, harmaina päivinä valokuvaaminen ei ole herkkua. Vastakohtaiselle ”pimeäkuvaamiselle” olisi todellakin tilausta, mutta onnistuinpa riemuitsemaan pitkän valotusajan mahdollisuuksista ja leikkihän siitä syntyi… Nämä omaan käyttöön syntyneet varsin makoisat sukat on neulottu 3 mm:n puikoilla, vihreän sävyillä risteilevällä sekä violetin ja ruskeansävyillä seikkailevalla langalla. Raitojen korkeus on kolme kerrosta.

Over here the basic knitting unit is a pair of socks. Knitting socks is just so much fun. Everybody in the knitting land seems to have their own preferences. And the needle work tradition brings it’s own twist in the mix. It seems that I’m not much of the tradition follower. After all I think that the main thing is to find one’s one path and enjoy as much as possible. At the moment my favourite pattern starts from the toes, includes time glass heel and some knit stitches knitted from back loop. How about you? 

Lyhyt muisti – Short Memory

Täällä ei ole ollut vielä lunta. Maa on ollut riitteessä ja vilu on tunkenut luihin ja ytimiin. On hämmästyttävää kuinka se kylmä yllättää joka syksy. Ihana, hellivä kesä tuudittaa suloiseen luuloon, ettei se kylmä nyt niin hurjaa ole. Ja neulojalla on vielä kaikki ne huivit, hatut, tumput sekä töppöset suojanaan. Ja kuitenkin löydän itseni taas hyvin järkyttyneenä siitä mitä viime päivinä on tapahtunut. On tullut KYLMÄ! Muisti on lyhyt ja mieli yllättynyt. Kesä tuntuu paljon kaukaisemmalta kuin muutama viikko sitten.

Neulominen tuntuu entistä paremmalta idealta ja mielessäni kiitän niitä Andeilla kohtaamiani alpakoita ja laamoja, joiden karvasta nyt saan lämmikettä tuon hyytävän vastuksen nujertamiseen. Ja kaikki ne pahat kielet, jotka nyt laulavat, että odota vaan, eihän tämä ole vielä mitään. Elohopea on hädintuskin käynyt nollan alapuolella. Pahat kielet saavat nyt olla hiljaa, sillä ensijärkytyksen kanssa on ihan riittävästi tekemistä.

Tämä ajatuskulku on tuttu. Järjestelmällisesti vilun säikäyttämä käy läpi vaihtoehtonsa. Entä jos kävisinkin talviunille, nukkuisin sen kylmän ohi?! Tai muutto lämpimämmille leveysasteille?! Vai kasvattaisinko itselleni turkin, sellainenhan minula kaiketikin pitäisi olla, jos minut olisi tarkoitettu kylmiin oloihin?! Ja lopulta päädyn sitten luottamaan jokaiseen pikkuiseen ”pääskyseen”. Eli lämpöisiin teekupposiin, suloisen pehmoisiin neuleisiin, kauniisti loimottaviin kynttilöihin ja mielten lämmittämiseen. Valmistautuminen lahjojen antamiseen on siis alkanut. Pikku hiljaa syntyy pieniä mielenlämmittäjiä, joiden turvin aion selvitä tämänkin kylmän yli.

The cold has landed. No snow here, yet. The survival strategy is under construction. And my secret weapons will be knitting my favourite fibers like alpaca (Those pictures are taken on my trip to Bolivia and Peru last may), drinking lots of tea. light some beautiful candles and prepare some handmade goodness to my loved ones.

Jämälankanuttujen kokoelma – The Left Over Yarn Cardigan Collection

Tässä sitä nyt sitten muistellaan vanhoja Möökö-Miken innoittamana. Sanna Vatasen Jämälankanuttua (Moda 1/2011) on tullut neulottua neljästi. Kolmesti vähemmällä sovelluksella ja Möökö-takin yhteydessä vähän enemmällä sovelluksella. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan takit ovat vastasyntyneen kokoa ja keskimmäinen on noin vuoden ikäisen nuttu. Pidän tästä mallista, koska se on helposti muokkautuva ja kainaloiden lyhyita saumoja lukuun ottamatta se syntyy yhtenä kappaleena.

Ensimmäinen jämälankatakki on kahden vuoden takaa, kun Mike oli aivan pikkuinen. Sitkeästi olen pysynyt näissä sinisen ruskeassa värimaailmassa.

Tämä takki on puolestaan kummitytölleni Jediprinsessalle. Silloin tyttönen vaan kasvaa posotti, kummitädiltään ihan salaa, sellaista vauhtia, ettei takkia ehditty kovin paljon käyttää, mutta riemastuttavaa langanloppujen vajutusta tuokin takki oli. Jotenkin onnistuin luomaan siihen vähän Paul Smithmäisen hengen.

Tämä toiseksi tuorein versiokin on jo vuoden takaa. MInä ope opiskelija en vienyt opelle omenaa, vaan mammalomalle jäävä suosikkiopemme sai ryhmältämme lahjaksi tämä takin, jonka ritimme Nostetakiksi.

Here are three versions from the same pattern that I used in that little boy’s cardigan from last post. The pattern is adjustable and very left over yarn friendly and almost seamless. The first and last are for a newborn and the one in the middle is to my goddaughter when she was one year. I just wonder why I haven’t posted about these cardigans before…

Iloinen jälleennäkeminen – Long Time no See

Aamupäivällä luonani kävi ystäväni, jota en ollut nähnyt lähes puoleen vuoteen. Molempien elämä on ollut melkoisen hektistä, varsin eri syistä tosin. Sain siis iloisen (kahden pikkupojan, yhden pentukoiran ja ystävän) delegaation aamupäiväteelle ja mehulle. Oli taas niin mukava jutustella teekupin ääressä ja sain kuulla, että Arabian Satumetsä- lautaset ovat enkelibambilautaset ja, kun nyt niitä oikein katsoo, niin kyllä näinhän se on.

Viime vuonna ei paljon  tullut tekemisistä postailtua, mutta kyllähän ne puikot, sakset ja leikkurit viuhuivat kaiken sen mylläkän keskelläkin tai siis pitivät minut kutakuinkin selväjärkisenä. Yhteiselle ystävänpäivämatkallemme Tukholmaan neuloin pipon ystävän päätä lämmittämään. Tämä taitaa olla viides (Kimallusta talvipäiviin, Spiraalipipo, Spiraalipipo pukinkonttiin) Grumperinan ”Spiraalipipo” aka Odessa- pipo, jonka neuloin. Tuo ohje on saatavissa ilmaiseksi Ravelrystä. Ohje on minusta paksulle langalle ja silmukkamäärä on vähän nafti. Tässä pipossa ratkaisin sen lisäämällä yhden mallikerran verran silmukoita ja saman verran kerroksia. Sitten toki täytyy tehdä vähän lisää laskutoimituksia ja lisätä helmiäkin. Lanka on Sirdar Snuggly Baby Bamboota. Mainio pipolanka, kun ei kutita herkintäkään.

Viime kesänä tämä ystäväni oli todellakin 10 pisteen ja papukaijamerkin ystävä, joten neuloin hänelle papukaijasukat. Lanka on siis Novitan 7 Veljestä Papukaija & keltaiset tehosteet kantapäihin ja 4 mm:n puikot. Sukat on neulottu vakkarimenetelmälläni eli varpaista varteen, 48 s/ sukka, tiimalasikantapää, joustevarsi kierretyin oikein silmukoin ja varttahan tein niin kauan kuin lankaa riitti.

Tänään tavatessamme näin hänelle tekemäni kämmekkäät tosi toimissa ja hyvältähän ne näyttivät. Se vasta lämmittää neulojan  mieltä.

Last year I was out of Blogistania, but I did a lot, knitted mostly. Once again I knitted Grumperina’s Odessa. I think this was the fifth time. I think woollen socks are always a good gift idea, so for my friends birthday I knitted her those stripy socks.

Lahjoja – Presents

Toin Boliviasta ison määrän luonnonmateriaaleista valmistettuja helmiä. Nämä helmet on valmistettu naisosuuskunnissa, joissa valmistetaan myös koruja. Tämän työn turvin tuokin osuuskunta, jossa minä asioin elätti erästä perhettä kolmessa sukupolvessa ja työllisti kahden sukupolven naiset. Voi, millä ilolla ja ylpeydellä he työhönsä suhtautuivat ja miten mukavaa on käyttää näitä reilusti tuotettuja luonnonmateriaaleja omien käsitöiden raaka-aineina. Käyttämäni helmet ovat erilaisia maalattuja siemeniä.

Vaaleanpunaisen setin tein Pirpanasiskolle ylioppilaslahjaksi. Naksupussi on ostettu valmiina (Blafre), se vaan sopi niin täydellisesti lahjan kääreeksi, että valinta oli helppo. Kortti syntyi ennen leimailuvillitystäni, mutta toimiihan tuollaisetkin kortit. On kuitenkin ollut varsin isnpiroivaa käyttää uusia menetelmiä ja välineitä korttiaskartelussa.

Tämä lahja on puolestaan rippitytölle. Kääreen tuunailin kierrätyspurkista. Hauskaa miten monenlaisiin juttuihin sama leimakuva taipuu (kurkkaa Pian rippikortteja). Olen ollut vahvasti siinä uskossa, että leimailun ongelma on leimojen yksitotisuus, mutta väreillä ja muilla muuttuvilla osilla saa tehtyä vaikka mitä.

These sets are presents for young ladies. The supplies for jewellery are mainly from Bolivia. Those beads are fairly broduced and I met the ladies back there. It feels so good to use thes natural and fair supplies.

I’ve found rubber stamps very recently. My card making has got a nice kick from new tools and techniques you will see that in future posts. I’ ve been surprised how much variety colors ans such can bring to rubber stamping.

Juhannustaikoja – Midsummer Magic

Innostuin keräämään seitsemän juhannuskukkaani korvakoruiksi. Hyvin pian Taikojeni valmistuttua, sain kuitenkin todeta, että olin valinnut väärän liiman tappikorvakoruihin. Idea on minusta kuitenkin hauska ja sopivan liiman metsästys siis jatkuu. Ohuella langalla ja pienellä koukulla syntyy hauskoja kukkakorviksia, joita teen varmasti lisää. Monenlaisia kukkien virkkausmalleja löytyy Garnstudiosta ja sieltä noidenkin kukkien malli löytyy. Muut kukkakorvikset syntyivät hamahelmistä.

Tälle juhannukselle pääsin tekemään yhden kortin hääparille ja valmistuipa tuo Pian kanssa aloitettu leimailukorttikin toivottelmaan ihania kesäpäiviä.

There is a belief in The Finnish Midsummer tradition that if a girl picks seven flowers and puts the under her pillow in the Midsummer night, she will see her husband in her dreams. Inspired by this belief I made some flower earrings, mainly with ham beads, but I also crocheted pair of them with thin yarn and small hook. There are large variety of crocheted flowers on Garnstudio’s website. Here you find the one I used. And I really want to do some more flower crocheting.

Traditionally Midsummer is time for weddings in Finland. this year I got to do one wedding card for Midsummer wedding. I finished on summer greetings card as well.

Kesäyön uni – Midsummer Dream

Aivan kuin juhannus olisi kuukautta liian aikaisin. On vaikeaa uskoa, että tässä sitä ollaan syvimmän suven ympäröiminä. En ole päässyt vielä kertomaan toukokuisesta matkasta synnyinmaahani Boliviaan, mutta tänä juhannuksena ajatukseni kävivät useamman kerraan myös Andeilla, jossa Aymara- intiaanit viettävät uutta vuotta. Laskevan auringon mukana he lähettävät vuoden surut ja murheet pois ja nousevan auringon myötä he toivottavat uuden vuoden tervetulleeksi. Minun juhannuksessani tuo samainen aurinko kajotti yölläkin metsänrajassa ja maalasi taivaankantta upein värein. He auringon noustua metsänrajasta, linnut aloittivat oman säestyksensä noille juhannuksen päiville. Olosuhteet eivät tuosta paljon parane, vaikka hyttysetkin olivat paikalla.

Ihanaahan se on istua virkaamassa laiturinnokassa:  seurata vesikirppujen luistelua järven pinnalla, kuunnella kalojen molskahduksia, tuntea leppeä tuulenvire hipiällä ja antaa pilvenhattaroiden vaeltaa. Melontaretki salojärvellä antaa mielen levätä. Niissä hetkissä ihmisen on hyvä olla.

Juhannus on meillä suuri juhla. Sietää ollakin. Mielelläni minä nautin kesästä ja valosta ihan juhlaksi saakka. Se yleisin juhlimisen tapa tosin tuntuu jotekin kummalta. Kovin helposti käy niin, että huomio siirtyy ensin tölkkilavojen hankintaa ja kuljetukseen ja sitten niiden kumoamiseen. Varmasti sekin tokin tuntuu mukavammalta kesältä, mutta minun näkökulmasti siinä kesä kyllä valuu hukkaan. Minä panostan mieluummin juhlapöydän antimiin sekä ulkoasuun. Siitä sitten nauttisinkin kaikin aistein, pitkään ja hartaasti, kameralla ja ilman. Toki pöydän antimiin kuuluisi myös juhlajuomat, mutta ei humaltumistarkoituksessa.

Ajatellaanpa vaikka sellaista suurta kesäretkeä ystäväporukalla. Picnic korit pursuavat herkkuja jaettavaksi. Levitetään nurmelle suuri peitto. Paikalle on jaksettu raahata posliinit ja kankaiset lautasliinat. Yhdessä on sovittu pukukoodista, olkoon se tässä ajatusleikissä vaikkapa valkoinen, joka omalta osaltaan korostaa ympäristön vehreyttä. Paljon naurua ja kiireettömyyttä. Ei suorittamista, vaan rentoutta, vaikka onkin nähty vaivaa yhteisen juhlan tunnun saavuttamiseksi. Sellainen juhannus olisi ihana.

Summer and light are definitely worth celebrating around here. The Nature gives it’s best. This year the weather was sunny and warm in Savo area where my father’s summer cottage is. Some canoeing and out door crocheting happend and it was ultimate goodness. But the Finnish celebrating tradition isn’t that inspiring. It just happen that the attention slips on drinking far too many, do really foolish things and feel sorry afterwards. My thoughts were in Bolivia. I haven’t told anything about that adventure yet, but I promis to do so shortly. Back there the Aymara Indians are celebrating the new year. Maybe those experiences made me thing of this Finnish celebrating culture and how it just isn’t my cup of tea.

I’m dreaming on a picnic with white clothes, beautiful meadow, happy people, delicious meal and relaxed feeling. Well here the weather is always a issue, but it can also happen that the weather is brilliant.