Kiitos – Thank You

Kiitos kaikille teille Jacques Cousteau pipo arvontaan osallistuneille. Facebookin pipo galleria saatiin mukavasti alulle ja nyt toivonkin, että valmistuneista pipoista jaettaisi kuvia tai linkkejä jatkossakin. Arvonta ei jostain syystä ollut houkuteleva. Johtuuko se siitä, että lukijoitani ovat kanssani samanhenkiset, jotka eivät suuremmin arvonnoista piittaa vai olisiko palkinto pitänyt nimetä tarkemmin? Tai eikö tämä blogimaailma ole pysynyt mobiilin teknologian mukana? Eikö kommentointi ole helppoa ja sujuvaa? Vai tullaanko tänne ilmaisten ohjeiden perässä, eikä nähdä tarvetta minkäänlaiseen jakamiseen ja vastavuoroisuuteen?

Iloitsen kuitenkin teistä jokaisesta lähes 2000 kuukausittaisesta kävijästä. Kuulisin mielelläni mietteitänne siitä mitä voisin tehdä paremmin ja mistä te täällä tykkäätte.

Arvonnan ajattelin päättää julkaisemalla ohjeen aikaisemmin tekemääni pipoon. Ajattelin, että sellainen ilo jakaantuisi mahdollisimman monelle, vaikkakin vähemmälle huomiolle jäävät nyt ne muutamat, jotka toivoivat voittavansa valmiin pipon. Erityis kiitos vielä teille!

This wasn’t the give away result I was looking for. Of course I’m very happy and thankful to all of you who made that effort and shared your Jacques Cousteau Hat version. It’s the good start and now I’m hoping that the sharing continues on the blogs Facebook wall. I honestly don’t know what went wrong, but the reality is that this wasn’t very interesting give away. Anyway, as a price I’ve decided to share the new hat pattern. This way it’s a little price to you all.

Mainokset

Terveisiä somesta – About that Social Media

Myönnän, olen digijästi. En ole syntynyt digiaikaan. En ehkä ihan jästeimmästä päästä, mutta kuitenkin. En ole jästipäisesti tätä melko jännittävää ja ilahduttavaa paikkaa vastaan, mutta ihmetystä se kyllä herättää.

Olen ymmärtänyt, että some on hyvä, koska kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin ja niinhän minäkin tässä saan ja ymmärrän senkin, että jo lajityypillisyyden nimissä meitä kiinnostaa karkeasti ottaen samat asiat. Tietty mieltymykset vähän sitä ohjaa. Ja vaikka kuinka haluaisin uskoa muuta, olemme me suhteellisen laiskojakin otuksia. (Enkä voikaan muuta kuin onnitella, jos olet päässyt tekstissäsi tänne asti 🙂 Kuka sitä nyt enää mitään lukee, jos voi katsoa vain kuvat tai antaa videon pyöriä? Tiedän, lukeminen on melkoisen jakamatonta huomiota ja siitä me kaikki blogaajat kaiketi kilpailemme. Tuskin meistä kovinkaan moni ajattelee kirjoittavansa kasvottomaan tyhjyyteen, vaikka kuinka haluaisi bloggailla omaksi ilokseen ja omista lähtökohdista, ilman dollarinkiiltoa silmissään. Olisihan se nyt ihanaa, jos joku tärkeä ja arvovaltainen minut täältä miljoonien rivien joukosta bongaisi ja tekisi unelmistani totta. Ja siitä onkin sitten inhimillisen lyhyt matka seuraavaan ajatukseen: ”Voisihan sen eteen vähän efforttia ja kyynerpäätaktiikkaakin käyttää. Eihän, niillä ideoilla ole tekijänoikeussuojaa… jne.” Ei ole, ei ja itsepähän julkaisemme hengentuotoksiamme tänne kaikkien nähtäväksi. Ja on ok tehdä yhteistyötä, kun sitä tehdään vain tahojen kanssa, joiden tuotteista tykätään. Mutta kun se kysymys minusta kuuluu, että ostaisitko itse omilla rahoillasi? Kyllähän monenlaisista asioista voi tykätä, kun se ei ole omasta kukkarosta pois.

Mitä tällainen tavallinen näppäimistön nakuttelija lopulta voisikaan tarjota, kun huomiokilpailussa on vastassa flässäävät mainokset ja ilmaiset ”sulle-toi-kaikki-ihq-heti” kutsut kaman haalaamiseen. Onko lopulta niitä määrääviä tekijöitä kuitenkin sitten laiskuus ja oman edun tavoittelu, jos rumasti sanotaan? En mitenkään haluaisi uskoa niin. Ja kyllä minäkin sen minkä inhimillisissä rajoissani pystyn, koitan antaa kunnian sille, jolle kunnia kuuluu eli kommentoida ja laittaa hyvää kiertoon. Sekään ei taida olla ihan sitä kovinta huutoa somelaisessa katukuvassa. ”Eihän mun älykänny anna edes mun kommentoida, kun se softa on niin surkee.” Tällaisen ”suloisen” paikanko me, somestanialaiset olemme luoneet? Voimmeko olla siitä ylpeitä? Onko ihan ok, että markkinoinnin ammattilaiset ovat saaneet täällä, kiiltokuvanhohtoisessa pikku ihmemaassamme lähes diktaattorin aseman?

Niin, tuotakaan en ymmärrä. Miksi somessa saa kaikki olla vain hyvin tai sitten ollaan suoraan terapian tarpeessa, eikä mikään taatusti ole hyvin. Tiedän, onhan sitten se kaikkien tirkistelijöiden tarpeet täyttävä sektori, jossa kirjaimellisesti koko elämä on läväytetty tiskiin. Tosi-tv ei ole enää mitään näihin netin helmiin verrattuna, siellä myötähäpeää ei ole rajoittamassa edes ahne tuotantoyhtiö. Onko sekään sitten lopulta sellaista elämänmaikuista ja inhimillisen kokoista meinikiä? Miksi elämä ei saisi näyttää elämältä täälläkin? Miksi inhimillisyys sellaisenaan kun se on, ei ole mielenkiintoista? Loputtoman mielenkiintoista, ainakin kävijämääristä päätellen, on se mistä saa haalattua lisää kamaa vaatekaappiinsa tai kotiinsa. Ja jos naamakirjassa joku päivittää positiivisia asioita, niin se vapauttaa välittämiseltä, onhan peukku tuon mukavan asian puolesta nostettu. Kaikenhan täytyy olla hyvin, kun somessa lukee niin. Lukeeko siellä somessa myös kun sinulla on oikeasti ja isosti kurjaa? Tällaista peukutteluako me haluamme ystävyyden olevan? Jälleen vastassa on laiskuus ja koska se kuullostaa pahalta, käännetään katse kiireeseen. Tuntuuko meistä todella tärkeämmältä ja menestyneemmältä, jos kaiken aikaa on kiire? Se mitä käsityöt minulle on asiasta opettaneet, on että kiire ei ole hyväksi, se talsii rennon letkeyden lyttyyn ja painaa otsan kurkkuun ja laittaa suorittamisen kunniaan. Sitäkö me haluamme? Sellaisen välinpitämättömän digiperinnönkö me haluamme jättää?

Somen olomuodosta päätämme me somelaiset. Mitä me haluamme? Minkälaisia hintoja olemme valmiita maksamaan saadaksemme haluamamme? Ja onko toimintamme oikeasti ihanteidemme suuntaista? En todellakaan usko, että somessa tai sen mahdollistamissa laitteissa olisi sinänsä sen enempää pahaa kuin muissakaan ilmiöissä. Oma kokemukseni on, että se tuo mukanaan paljon hyvää. Paljon iloa ja mahdollisuuksia, mutta käyttäjinä ovat täälläkin ihmiset ja minusta se kysymys kuuluukin, että kuinka me haluamme somessa elää ja kohdella toisiamme? Mikä on illuusion arvoista ja olisiko täällä paikka myös tavalliselle nukkavierulle elämälle murheineen vai tahdommeko pitää sen kiiltokuvan hohtoisena pakopaikkana, jossa juuri mikään ei ole sitä miltä näyttää? Mihin haluamme huomiomme suunnata? Haluammeko välittää vai taistella paikasta markkinointikoneiston valokeilassa? Totuus köllöttelee varmasti jossakin välimaastossa, eikä valinnat ole todellisuudessa näin mustavalkoisia. Kunhan nyt tässä ihmettelen sitä mitä ympärillä tapahtuu.

Some wondering about our behaviour in social media. Is it just new platform for marketing or do we want it to be something else?

Riemua piposta – Jacques Cousteau Hat Celebration

(Arvonta ohjeet – How to attend the give away)

Pipo syntyi reilut seitsemän vuotta sitten tupaantuliaislahjaksi. Ei ehkä se tavallisin tupaantuliaislahja, mutta mieluisa se oli ja sehän riitti minulle. Alkuun pipon ohjetta kyseltiin sähköpostitse, mutta kyselyjen määrän kasvaessa päätin julkaista ohjeen blogissani. Pian tämän jälkeen Kaisa tarjoutui kääntämään sen englanniksi, jonka jälkeen Amandine käänsi sen ranskaksi, joka ilahdutti minua erityisesti siitä syystä, että pipon innoittaja on ranskalainen. Ohje on käännetty myös norjaksi ja saksaksi. Espanjan kielinen käännös odottaa vielä itseään, mutta siihenkin käännöstyöhön on ollut halukkuutta.

Kaikki kirjeet, postaukset ja kommentit vuosien saatossa ovat ilahduttaneet kovasti. Valitettavasti palvelinmuutokset ja muut myllerrykset ovat kadottaneet ison osan noista kommenteista, mutta jokainen niistä on huomioitu ja jokainen ohjeellani neulottu pipo on minulle erityinen. Mieleeni on painunut erään miehen sähköposti, joka kertoi opetelleensa neulomaan saadakseen Jacques Cousteau pipon itselleen. Ainakin kolme pipoa hän on neulonut sittemmin. Minusta tarinat ovat ihania ja siksi toivonkin kommentteja kaikista ohjeellani neulotuista pipoista ja kaikki JC pipo kuvat nostavat hymyn huulille.

Olen kovin kiitollinen ja yllättynyt mallini saamasta suosiosta. Se on ollut ohjeena useammissa hyväntekeväisyyskamppanjoissa ja sitä on neulottu tietojeni mukaan kaikilla mantereilla. Monet merenkävijät ja sukeltajat ovat saaneet omansa, mutta pääsääntöisesti sitä on neulottu elämän tärkeille miehille. Miesten neuleiden suunnittelu on vaikea laji, enkä tietoisesti pyrkinyt tällaista mallia toteuttamaan. Sellainen siitä kuitenkin tuli ja siitä jaksan olla aina vaan kovin iloisesti yllättynyt.

Kuinkas muutenkaan tätä pyytämättä ja yllätyksenä tullutta menetystä voisi juhlia kuin kokoamalla kuvagallerian neulotuista JC pipoista. Helpointa taitaa olla kerätä noita kuvia blogin Facebook seinälle. Saa kuvia lähettää sähköpostitsekin (punaisensydamentorppa(at)gmail.com). Kaikki variaatiotkin ovat tervetulleita, mutta mainitsethan mitä olet varioinut. Kaikkien gallerian kuvien kesken arvon yllätyslahjan. Haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleiksi ja siksi teen myös yhden Jaques Cousteau pipon toiveiden mukaan. Osallitua voi siis myös kommetoimalla ja jakamalla piporiemua omassa blogissaan tai Facebook sivullaan. Katsotaan mitä kuukaudessa tapahtuu. Osallistuthan 28. lokakuuta mennessä.

It was a housewarming present, bit odd one actually. I just got so exited about the idea of knitting the red hat to a person whose hero of the childhood Jacques Cousteau was. At first it was possible to ask for the pattern via email. I ended up answering to so many requests that I decided to publish the pattern in my blog. Quite soon after that the international knitting world got interested in the pattern and Kaisa offered to translate it in English. There has been offers to translate it in Spanish, but it hasn’t happened yet and Amadine was kind enough to translate it in French, which I find special because Cousteau was French. There are translation also in Norwegian and German.

All the notes and letters about this pattern are special to me and I’m so happy of them all. There is one very special Finnish one. I’m not going to translate it here but the bottom line is that this man learnt how to knit, to be able to knit this hat. Now he has knitted three of them. I love stories and that’s the main reason why I wish to receive comments about your JC hat knitting experience and every single picture of knitted Cousteau hats just makes me smile.

I’ve been honoured and happily surprised of the Cousteau hat’s popularity. It’s been part of the charity campaigns ex. in New Zealand after the terrible fires. It’s been knitted in all the continents. Lots of divers have got their own and mostly it has been the hat of  the male special someones. It wasn’t the original intention because knits for men is a truly challenging territory. After all I’m very happy with the surprising result.

The only right way to celebrate this unexpected success of the Jacques Cousteau hat is to create a Jacques Cousteau photo album. I think the simplest way to do it, is to collect all those pictures in the blog’s Facebook wall. If you don’t feel like do it on Facebook, please email me (punaisensydamentorppa(at)gamail.com) your Jacques Cousteau hat photo. If you feel like telling your hats story, even better. All the variations are welcome too, but please, share with us what is different. I’ll gather a mystery present and will arrange a give away for all the posted photos. I don’t want to exclude those who doesn’t knit, so you can choose the mystery gift or custom made Jacques Cousteau hat. If you don’t have Cousteau Hat photo, you can just comment this post and share this give away in your own blog or Facebook page. Let’s see how many hats we manage to get to this Jacques Cousteau Hat photo album. The deadline is in one mont the 28th October. I’m looking forward to see how wide the Jacques Cousteau Hat album will be.

Ota nappula mukaasi ja linkkaa! – Take the button with you and link, please!

Päivittelyä – Up Dating

Olen pahoillani, jos syötteenlukijanne aiheuttavat teille hukkareissuja. WordPress on suuren osan vuoden 2008 ja 2009 kuvista katoamaan. En voinut antaa vaan asian olla ja nyt on enää viisi artikkelia korjaamatta vuoden 2009 syksyltä. Tässä rytäkässä uusin myös ulkoasun, vaikkei niillä nyt enää niin suurta painoarvoa olekaan, kun blogeja paljolti seurataan syötteen lukijoiden kautta. Pahoittelen häiriötä.

Sorry about the inconvenience, but some how WordPress managed to make some of my pictures to disappear and I just couldn’t let it be. Only 5 more posts to go. Well I change layout as well. Hope you like it!

Tunnustuksia – Compliments

Kehut ja tunnustukset lämmittävät aina sydäntä. Toissa viikolla äitini uskoi minun läpäisevän erään minulle merkittävän testin, vaikka ei edes tiennyt mistä on kyse. Onneksi minulla on äiti ja onneksi äidit uskovat niin esteettömästi omiensa menestykseen.

kreater

Tämän kertainen tunnustus on Nillalta, jonka blogiin tutustuin vasta tämän ilahduttavan viestin saatuani. Mainiota kuinka tekemisiäni käsityömaailmassa seurataan minun tietämättäni. Kyllähän tämä tiedetään teorian tasolla, kun blogia ryhdytään pitämään, mutta tällainen ihmisenäkin tunnettu pieni otus tarvitsee konkretiaa, jotta asiat todella iskeytyvät tajuntaan ja muuttuvat todeksi.

Päätin olla nimeämättä yksittäisiä blogeja. Sen sijaan omistan tämän tunnustuksen kaikille kansainvälisille vierailleni, jotka ovat eksyneet tänne Jacques Cousteau pipon perässä ja tahtoneet toteuttaa sen. He saivat minut luopumaan myös rakkaalla äidinkielelläni bloggamisesta. Jatkossa liitän suomenkielisen lyhennelmän Galleriaan ja tietysti kommentoida voi aina myös suomeksi. Toivottavasti ratkaisuni ei karkoita teitä suomenkieliset lukijani.

At the same time my blog enables lot of sharing and makes me wonder. I love to write in my own language, but then I’m not able to share my life as a crafter and designer with my international ”sisters”. And that is really a shame. I’ve got so many wonderful comments around the world. How could I let all that amazing sharing go? The answer is simple; I couldn’t. Now on I’ll write in English and sum up my work in the Gallery – Galleria in Finnish. So very warm welcome to my international readers! I dedicate ”Kreativ Blogger”- compliment to all the knitters of Jaqcues Cousteau Hat.