Kahdelle onnelliselle – To the Happy Couple

Opintojen alettua, oli ryhmässämme syytä muistaa kahta menneen kesän morsianta. Ja kun tuo kesä oli minulle korttiaskartelukesä, syntyivät nämä kortit siellä samassa pajassa leimaillen ja skräppäillen. Minusta on ihan hauskaa, että käsin tehdyissä korteissa on myös käsin kirjoitettua tekstiä. Mitäs tuota ajattelet?

Kun kortteja tekee enemmän, tuntuu, että alkaa toistaa itseään. Minä olen huomannut sen erityisesti värivalinnoissa. Niinpä hain inspiraatiota Design Seeds paleteista. Minulla oli siis valmiiksi väritetyt hahmot, joiden ohjaaman lähdin hakemaan korttien värimaailmaa noiden väripalettien innoittamana. Tämä oli virkistävä tapa työskennellä. Kokeilkaa ihmeessä!

Happily enough there were two fellow students from the university that got married last summer. So there were two reasons more for me to do some stamping and scrapping. I like to use some handwriting in my hand made cards. What do you think? It seems that I tend to use same colour combinations a lot, so I wanted to try out something different. I took the inspiration to these cards from Design Seeds’ palettes. It was fun. I recommend if you are designing cards by your self.

Mainokset

Morsiustytön mekko – Bridesmaid’s Dress

Eihän tämä Torpan häähumu vielä tähän lopu. Koska olin vastuussa Rokkiprinsessan hääpuvusta, päätimme, että olisin morsiustyttö vaikkapa Tuhkimon pikkuapureiden tapaan. Tämähän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Toisin kuin nuo pikkuapurit, minä sain olla läsnä myös morsiusparin näköisissä sympaattisissa, lämpöisissä ja grooveissa talvijuhlissa. Siispä tarvitsin mekon minäkin. Ja ei kyllä tullut mieleenkään, että olisin tyytynyt valmismekkoon. Se johtui kyllä suurilta osin siitä, että tilaisuuteen täydellinen mekkokangas oli jo kiikarissa. Vallilan ”Näillä kulmilla”- kankaassa on Räppäriveljeni lyriikat ja mekon tekemistä tuosta graafisesta kankaasta olin hautonut jo pidempään.

Tässähän oli myös hyvin Sound of Musicmäinen meininki, sillä tuohan on verhokangas. Sellainenhan ei pidättele yhtään tekemisen mielentilan saavuttanutta. Kaavoitukseen se kyllä heitti joitakin haasteita, sillä ensimmäisellä yrittämällä ”pieni mesta, mut elämää täynnä” olisi asettunut upeasti takapuoleni päälle (heh, heh). Moda 03/2009 lehdestä löytyi tuo yksinkertainen malli, jota keksin tuunata juhlavammaksi organtsahihoilla. Malliin kuului vielä koriste nauha niskan poikki, mutta sen jätin pois. Lintsasin myös vuorin ompelussa, jonka ompelin vain miehustaan samasta kankaasta. Mekon alle hankin alusmekon, jonka helmassa oleva musta pitsi vielä täydensi juhlan tuntua. Öisten katuvalojen  värejä myötäillen sujautin jalkaan kultaisen kimaltavat korkkarit ja saatoin olla hyvin tyytyväinen asukokonaisuuteeni.

Itse juhlapäivänä keskityin niin noihin ainutlaatuisiin hetkiin, ettei tullut huolehdittua asuni kuvaamisesta. Ainoa, edes lähes kokokuva on tuo kännyräpsy tuossa oikealla. Siinä ne nyt ovat, molemmat aikaansaannokseni rinnakkain. Tuo oikeanpuoleinen kuva on Alejandro ”Allu” Lorenzon ottama. Se kertoo enemmänkin juhlien tunnelmasta kuin mekosta, mutta niiden juhlien tunnelma sietääkin saada erityismaininnan.

To complete this wintery wedding hype in my blog, I present my own dress that is made out of curtain fabric and has my brothers lyrics on it. Very Sound of Music I’d say. For this dress I had a pattern, but I was so gone with the special day that there is no better photo of me in my dress that day.

Kasettikirja – Audio Book

Muistatteko ne kasettikirjat, joissa oli se ”kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua”? Kirja olisi siis luettu c-kasetille ja lukemista saattoi seurata kilahdusten avulla. Minun kasettikirjani olivat Disneyn versioita klassikkosaduista, mutta saattoi niitä olla muitakin.

Noista kasettikirjoista inspiroituneena tehtailin Räppärille ja Rokkiprinsessalle puheen. Apuna minulla oli Precious Moments värityskuvat, jotka tuunasin hääparin yhteistä taivalta kuvaaviksi. Kokosin kuvat kirjakseksi, joiden sivuja pari sitten käänteli kellon kilahtaessa puheeni aikana. Heijastin samat kuvat datatykin kautta myös juhlavieraiden nähtäväksi. Kai puheeni punainen lanka oli siinä, että eihän tärkeille ihmisilleen voi toivoa muuta kuin mahdollisimman onnellisia aikoja ja, että kovan paikan tullen muistaisi, ettei se maailma välttämättä siihen kaadukaan, vaan voi käydä myös hyvin.

This is the illustration for my speech that I gave in my brother’s wedding. 

Erityinen tehtävä – The Special Project

Ajattelin kertoa nyt eräästä varsin erityisestä kässäkokemuksesta. Tällaisiin kokemuksiin liittyy usein niin epätoivoa, ylpeyttä ja tyytyväisyyttä. Veljeni meni naimisiin alkuvuodesta. Olenhan minä jos jonkinlaista pientä ja somaa hänen Rokkiprinsessalleen tehnyt, mutta kyllähän se tuntui ihmeelliseltä ja pelottavalta yhtä aikaa, kun hän toivoi minun tekevän hääpukunsa. Teenhän minä toki paljon, mutta, että tällainen tärkeä mekko, tärkeään tilaisuuteen. Siinä sitten käännettiin internettiä ympäri, kun koitettiin saada mielikuvista selvyys. Alusta asti oli selvää, ettei puku olisi täyspitkä. Ja minä huokaisin helpotuksesta, sillä en todellakaan ole kaveri helman päärmäyksen kanssa.

Käsitys puvusta kyllä selkeni, mutta kaavojen metsätys ei tuottanyt tulosta. Kyllä minulla nyt jonkilainen käsitys kaavoituksesta on Pikkusiskon wanhojenpuvun jäljiltä. Nämä kaavat syntyivät kuitenkin palapelistä, jonka kasasin Burdan ja Suuren käsityön kaavoista. Suurta viisautta oli se, että ymmärsin olevani hidas ja että oli syytä testata kaava ennen morsiussatiinin saksimista. Tein siis lakanaversion, jonka pohjalta muokkasin kaavoja, ennen morsiussatiiniin kajoamista.

Yläosan kaavoitus on omaa käsialaani, sillä sellaistahan ei löytynyt mistään ja sen suhteen Rokkiprinsessan toiveet olivat hyvinkin selkeät. Hameosan laskoksista minulla on entuudestaan kokemusta ja siksi valitsinkin ne. Tuollaiset laskokset asettuvat hyvin ja antavat kankaan laskeutua kauniisti. Eniten jännitin vetoketjun asettumista. Se ei voinut mennä piiruakaan vinoon, sillä sehän olisi paraatipaikalla, kun morsiuspari seisoo vihttävänä, selin paikallaolijoihin.

Nämä lyijykynäfiltterin läpi käyneet kuvat ovat viimeisestä sovituksesta. Vasemman puolimmaisessa kuvassa helman alta vilkkuu vähän myös tyllihame, jonka tein helmaa kohottamaan. Siihen minulla ei ollut kaavaa. Surffailin vain vinkkejä netistä ja ompelin melkolailla freestylellä. Hameosa on valkoisesta trikoosta ja valkoista tylliä hameeseen upposi kahtena volankina muistaakseni kuusi metriä.

Eihän tuo vaivatta syntynyt ja kyllä minua aikalailla jännitti. Halusinhan Rokkiprinsessan olevan tyytyväinen. Kaikki purkamisen tuomat turhaumat, epäonnistumisen pelot, kiukut ja harmitukset kuitenkin  pyyhkiytyivät pois, kun Rokkiprinsessa, nykyinen kälyni, pyörähteli, viimeisessä sovituksessa, peilin edessä ja hänestä vaan näki, että hän oli saanut mieleisensä prinsessamekon.

Tästä tuli myös täydellinen häälahja tälle, nyt jo, puolivuotta naimissa olelleelle parille.

My Brother got married last February and my sister in law wished that I’d made her dress. It was a great honour, but little bit nerve wracking too. There wasn’t any pattern, I had to whip it up. I was wise and took my time with draft version. All the worries were forgotten, when I saw her face in the last fitting. She was feeling like a princess.

Juhannustaikoja – Midsummer Magic

Innostuin keräämään seitsemän juhannuskukkaani korvakoruiksi. Hyvin pian Taikojeni valmistuttua, sain kuitenkin todeta, että olin valinnut väärän liiman tappikorvakoruihin. Idea on minusta kuitenkin hauska ja sopivan liiman metsästys siis jatkuu. Ohuella langalla ja pienellä koukulla syntyy hauskoja kukkakorviksia, joita teen varmasti lisää. Monenlaisia kukkien virkkausmalleja löytyy Garnstudiosta ja sieltä noidenkin kukkien malli löytyy. Muut kukkakorvikset syntyivät hamahelmistä.

Tälle juhannukselle pääsin tekemään yhden kortin hääparille ja valmistuipa tuo Pian kanssa aloitettu leimailukorttikin toivottelmaan ihania kesäpäiviä.

There is a belief in The Finnish Midsummer tradition that if a girl picks seven flowers and puts the under her pillow in the Midsummer night, she will see her husband in her dreams. Inspired by this belief I made some flower earrings, mainly with ham beads, but I also crocheted pair of them with thin yarn and small hook. There are large variety of crocheted flowers on Garnstudio’s website. Here you find the one I used. And I really want to do some more flower crocheting.

Traditionally Midsummer is time for weddings in Finland. this year I got to do one wedding card for Midsummer wedding. I finished on summer greetings card as well.

Hääparille – To the Happy Couple

Aamukahvin ääressä

-Hyvää huomenta, punahilkka! Miltäs maistuisi kahvitilkka?

-Ah, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

-Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen? Huonolla tuulella, rouvani, luulen.

-Eipä se olisi kumma lainkaan, voi mitä unissa nähdä sainkaan!

-Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen haihtuu suru.

-Mull’ oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi. Lapset sen löysivät, ai, ai, ai! Rintani haikean haavan sai.

-Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta.

Immi Hellén

This card was made for my cousin’s wedding. What a beautiful, well planned and prepared celebration it was. Lot of happiness to the happy couple!