Möökö-Mike – The Sweetest Little Boy

Tämä on sellainen pieni poika, jolle olen tehnyt vaatteita aikaisemminkin. Nuo suuret siniset silmät ja veitikkamainen hymy yksinkertaisesti löytävät suoraan sydämeen. Nähtyäni Möökö- takin Mutturalla blogissa, tiesin heti, että sellaisen tämä pikkuinen Mike tarvitsisi. Tällä lapsella on erityinen paikka sydämessäni ja se tuntuu välittyvän myös hänelle tekemiiini käsitöihin.

Suunnitelmat oli saada se valmiiksi, jo kun poika täytti vuoden. Tuli kuitenkin mutturoita matkaan, sillä minä virkkasin, purin ja virkkasin. Siitä vaan ei tullut tuota nuttua. Helpointa olisi ollut hankkia lanka mallille sopivaksi, mutta minulla nyt sattui jo olemaan toinen langoista eli Michellin alpakka silkkisekoite, joka tuo nuttuun tuon meleeratun pinnan. Kaveriksi tuolle melkoisen ohuelle ja haastavalle langalle, valitsin mustaa Novitan Hankoa, jotta takki pitäisi pintansa, eikä olisi aivan tolkuttoman kuuma. Lähes vuoden yritysten ja erehdysten jälkeen päädyin soveltamaan Sanna Vatasen jämälankatakin mallia (Moda 1/2011), lanka ja puikot olivat kyllä yli tuplasti paksummat. Sittenpä se takki rupesikin syntymään. Hupun improsin ihan omalla luovuudella ja takin reunat viimeistelin kiinteillä silmukoilla ja pelkällä Hanko- langalla. Tuo Möökö on siis tehty Mutturalla Annikan ohjeita seuraillen. Sen verran piti kuitenkin hempeillä, että virkkasin pikkuisen sydämen takin rintamukseen. Takin napit ovat kesäreissulta Haapsalusta, Eestistä. Kaiken kaikkiaan tämä oli sellainen neulojan  jännitysnäytelmä, että ehdinkö saada takin valmiiksi, ennen kuin poika kasvaa siitä ulos.

Olen kovin onnellinen neuloja taas tämän työn lahjoitettuani. Minusta siitä tuli juuri Miken oloinen ja näköinen. Se tuntui olevan mieluisa myös lapsen äidille, joka antoi minun käyttää kuviaan ja pienen tuumailun jälkeen poika itsekin hyväksyi takin, jopa siinä määrin, että takin reiluun huppuun on kuulemma kiva piiloutua murisemaan.

Lähinnä kai nämä pienten poikien kortit ovat äidin iloksi ja vauvakirjan täytteeksi, mutta olkoon sitten niin. Tämän kaksikon kohdalla kyllä pakahdun ylpeydestä heitä tavatessani. Kuinka upeasti tämä nuori äiti poikaansa kasvattaa ja hänestä huolehtii. Heille olisi suonut paljon paremman lähtötilanteen, jos minulta kysytään, sen maailman parhaan, joten siksi tässä nyt vuodatan. Ja kyllä minä tiedän, että mikäs minä sitten olen tällaista sanomaan, mutta sanompa silti, sillä saahan sitä aika tavalla tulkita, että nuo ajatukset saa takin silmukoista aukikoodattua. Myös tällä äidillä oli synttärit. Lahjan toin Boliviasta jo loppukeväästä, mutta kortti on oman torpan tuotantoa.

Special knit to the special boy. This child has special place in my heart and I think you can see it in this knit. The idea is not mine, but it just shouted this child’s name so loud that I had to do something. The original idea is from Mutturalla blog, but I just didn’t manage to crochet it, so after all, I knitted it and did the finishing and decorative parts by crochet. This is one of those happy knits. It made everybody involved happy or at least growling under that big hood.

Mainokset

Au revoir!

Tänään tuntuu jotenkin kaihoisalta. Kesä on auttamattomasti ohi ja pimeys lisääntyy. Vuorokauden pimeä aika on jo pidempi kuin valoisa. Eilen aurinko heitteli kyllä ihanasti säteitään syyskirpeyteen.

Täällä alkaa hanakka taistelu synkkyyttä vastaan. Iloisen väriset langat juoksevat sormien lävitse puikoille ja koukuille. Rimunkirjavat villasukat on jo kaivettu kaapin uumenista, rooibostee höyryää pannussa ja kaikin pienin tavoin ilo löytää paikkansa, vaikkei aurinko enää hellikään.

Isoäidin neliöistä on syntynyt aikaisemminkin tiskirättejä. Tällä kertaa lankana oli reilua kehitysyteistyö lankaa, joka oli koottu tuollaiseksi värikkääksi kokonaisuudeksi. Tiskirätit menivät lahjaksi Rokkiprinsessan ystävälle. Hauskaa, että hän piti tiskirättiajatusta niin hyvä, että halusi antaa rättejä itsekin lahjaksi.

Täydennän tässä kesässä viipyilyä vielä näillä viime vuoden korteilla. Alarivin korteissa olen käyttänyt Marie Claire des Ideesin lahjoittamia valmiskortteja, joiden ihanaa vehreyttä oli vain pakko buustailla.

Syksyllä on kyllä ihanaa olla neuloja. Lämpöisissä ja mieluisissa hatuissa, tumpuissa sekä sukissa löytyy ja uutta syntyy.

The dark time of the year is kicking in. The night is already longer than the day. My way to survive are those sweet colourful yarns, nice cups of delicious rooibos tea and sweet summer memories of course. Those granny squares are actually, for keeping kitchen tidy and surprisingly enough summer is always good theme in card making. Those cards I made last year.

It’s fun to be knitter in fall. Vide selection of hats, mittens and socks available.

Liftaaja Lontoossa – Hitchhiker in London

Vatsassa lepattavat perhoset. Ajatukset eivät pysy aloillaan ja on oikeastaan aika vaikea hahmottaa mitä ajattelee. Hymy on herkässä ja pää pyrkii kohoamaan pilviin. Jalat pysyvät hädintuskin maanpinnalla. Mikään muu kuin edellä kuvatut tuntemukset ei ole varmaa, mutta ilma on tiheänään lupauksia. Neuloja helpottaa tuota suloista levottomuutta tarttumalla puikkoihin ja todennäköisesti joku lanka kutsuukin jo seireenin lailla luomaan silmukoita puikolle. Silmukka silmukalta mieli rauhoittuu ja suloiset ajatukset punoutuvat langankierteisiin työn edetessä. Niin tämä Martina Behmin Hitchhiker sai alkunsa.

Lanka on liukuvärjättyä puuvillaa ja niin ohutta, ettei huivin hammastettu reuna olisi päässyt oikeuksiinsa, ellen olisi tuplannut mallikerran kerrosmääriä. Behmin malli on toimiva, oivaltava ja selkeä. Hän on yksi suosikkineulesuunnittelijoistani.

Kesälomani päätteeksi olin vajaan viikon Lontoossa. Olen ollut siellä vain kerran aikaisemmin ja täytyy todeta, että Lontoo kohteli minua hyvin. Sää oli niin upea, ettei huivia oikeasti tarvittu. Osuipa kohdalle joitakin aarteen kaltaisia löytöjä ja tietysti oli ihana asettua pöytään kello viiden teelle. Erilainen ympäristö todella irrotti arjesta ja sai unohtamaan viikonpäivät sekä synnytti ihanan huokauksen onnistuneesta lomasta, kun palasin kotiin pala Lontoota muistoissani.

This is Martina Behm’s Hitchhiker, I had to do some modifications to achieve the same look as in the original pattern, my yarn and needles were that much thiner. I took the pictures of that scarf in London, even though the weather was so goon on the end of August that one didn’t really need a scarf. Oh, what a lovely end of holiday it was to visit London.

Herkkua – Delicious

Nämä Gorgonzola-viikunakuppikakut vievät kielen mennessään. Kerrassaan herkullisia. Resepti löytyi Tyrniä ja tyrskyjä- blogista. Tuo blogi on luottopaikkani kokkailun inspiraation lähteenä.

I made Gorgonzola Fig Cup Cakes. They were delicious. I got the directions from my favourite cooking blog Tyrniä ja tyrskyjä. 

Vauvakutsut – Baby Shower

Minusta yllätysten järjestäminen on ihanaa. On jäänyt kertomatta eräästä mainiosti onnistuneesta yllätyksestä, jonka järjestimme esikoistaan odottavalle ystävälle. Tämä esikoinen alkaa olla nyt jo puolitoista vuotias, mutta tuo iltapäivä ansaitsee varmasti roiman annoksen muistelua. On ihanaa, kun ihmiset kokoontuvat yhteen levittämään hyvää ja huomioimaan heille tärkeää ihmistä. Talkoovoimin järjestimme pöydän notkumaan herkkuja, enkä voinut vastustaa koristeaskartelua, joka syntyi hyvin joutuisasti organzanauhasta ja skräppipapereista Fiskarsin Shapecutteria ja muotosabluunoita hyödyntäen.

Muistimme päivänsankaria yhteisellä lahjalla, mutta eihän neuloja itselleen mitään voinut ja neuloi pikkuruisen neuleasun ihanan pehmoisesta Indiecita Baby Alpaca- langasta, jota äiti minulle kaikessa kultaisuudessaan Etelä-Amerikan reissuilta kantaa (Lankaa kului kaikkiaan 250 g.). Valitsemassani Garnstudion Blueberry- setin ohjeessa pääsin kokeilemaan minulle uutta pallukkaista pintaa. Sen neulominen oli hauskaa ja itselleni hyvin poikkeuksellisesti onnistuin neulomaan mallin mukaan ja pikkuinen asu syntyi vauhdilla. Ohjeen seuraaminen oli helppoa myös sen vuoksi, että minusta se oli varsin toimiva ja ennen kaikkea, se ei ollut mahdotonta kappalesilppua, vaan takkikin tehdään kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Takin napit ovat kookospähkinästä ja ostin ne Hakaniemen hallin Figuluksesta.

This baby shower took place in the spring 2012. I just love this kind of occasions. Good people gather together to surprise someone special to them. It’s full of good will and hope. We set the table with  delicious treats and it was simply very nice to share those moments together. Decorations were easy to make with Fiskars tools. We had a common present, but can a knitter really stop her self knitting tiny sweetness? So, I knitted that Garnstudio’s Blueberry Set . I really enjoyed that pattern and believe or not, I managed to follow the pattern.

Kummityttö – The God Daugter

Yksi tämän vuoden pikkuprinsessoista on minulle aivan erityinen, sillä tästä pikkuisesta Talvililjasta tuli toinen kummityttöni, jo kevään kynnyksellä. Kastepäivänä annoin hänelle lahjaksi kaulaketjussa roikkuvan enkelin, jonka ympärille askartelin tuollaisen pikkuisen tuvan. Vanha tölkki sai siis uuden elämän ja kastelahja hauskan kuoren. Mökin kylkeen kirjoittelin onnittelutkin. Vissiin tässäkin on kyse jonkinmoisesta korttisovelluksesta.

Last spring my dear friend asked me to be her daughter’s god mother. What a sweet thing and great honour that is. For the christening I bought a golden angel pedant and made that ”card” around it. It was fun to try out something different.

Ihana kesä – Sweet Summer

Mikä ihana kesä minulla on takana. Suloiset kesämuistot täydentyivät vielä elokuun vapailla, joiden myötä kävin upeissa paikoissa, sain kokea ihmeellisiä asioita ja inspiroitua tästä hyvästä elämästä. Blogeissa on haastettu kertomaan kesämuistoista. Koitin nyt tähän postaukseen lähinnä kuvien avulla koota niitä, mutta luulen, että niihin tulee palattua eritellymmin.

Mieli on siis saanut levätä ja uudet ideat pulppuilevat. Tänä vuonna neulomiseni on ollut erilaisten ideoiden testaamista eli neulomista ja purkamista. Valmista on syntynyt kovin vähän, vaikka neulonut olenkin melkoisesti… Keskeneräisiä töitä riittää, vaikka kuvasin vain ne, joita en tällä hetkellä työstä aktiivisesti. Olen nyt päättänyt tehdä noille keskeneräisille projekteille jotakin. Kulunut kesä oli ehdottomasti paperiaskartelukesä. Kortteja tuli tehtyä aika paljon. Innostuin todella leimailusta ja akvarellipuuväreillä värittämisestä. Kaikki kortit eivät ole päässeet vielä omistajilleen, joten esittelen niitä tulevina viikkoina. Työn alla on myös suurempia neule ja virkkausprojekteja, jotka pitävät sormet vauhdissa, mutta totisesti ottavat oman aikansa.

Aina, kun laittaa itsensä kohtaamaan totuuden ja listaa noita keskeneräisiä töitä, tulee miettineeksi, että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Minun on todettava, että tehokkaimin sitä eksyy tekemisen mielentilasta, jos ongelma, jota ratkaisen käsitöilläni katoaa tai menettä merkityksensä. Toinen syy on se, että yrittämäni ratkaisu ei toimikaan ja vaatisi uutta työstöä. Siinä vaiheessa homman täytyy muhia jonkin aikaa, jotta uusi ratkaisu löytyisi. Olen ehdottomasti neuloja, joka tarvitsee useamman työn rinnakkain edetäkseen töissään ollenkaan. Moniajossa on nyt menossa yksi pienen pojan nuttu, oma tunika, sormikkaat sekä kaksi virkattua peittoa.

Olettehan huomanneet, että Punaisen sydämen torppa löytyy myös Facebookista. Tervetuloa!

My Summer was the sweetest. I had some time of on August and I got todo, see and experience wonderful things. I couldn’t just leave any of those pictures out. And I’m sure that I will tell you some more about those memories later on. This summer was definitely a card making summer for me. I got so excited about stamping and watercoloring. So there are more cards to come.

I decided to face all my UFO’s at once. I found my self wondering. How all that happened and ended up thinking that I need to do something. I have to!

Did you noticed that you can find Punaisen sydämen torppa on Facebook too. Do not hesitate to visit there. You are most welcome!