Pakahduttavan helteinen Venetsia

Joulun aikaan tuli luettua melko vähän. Sen mitä luin, kuljin Komisaario Brunettin matkassa pakahduttavan helteisessä Venetsiassa. Tämä tarina ei minusta ollut Leonin vahvimpia, Suuren osan tarinasta Brunetti oli erossa perheestään ja iloinen italialaisen kulttuurin kuvaus jäi valitettavan vähälle. Siivitti tarina kuitenkin hyvin haaveilua keväisestä Venetsiasta.

Mainokset

Talvisirkus Nenä – The Winter Circus

Ilahduttavan raikasta ja sympaattista joulutunnelmaa. Livemusiikki ja sirkustaituruus kaappasivat mukaansa ja pitivät tiukasti otteessa niin aikuiset kuin seurueemme viisi ja kuusi vuotiaat prinsessat, koko näytöksen ajan. Kaikki oli kohdallaan puvustusta ja lavastusta myöten. Olen valtavan iloinen, että meillä Suomessa on näin laadukasta koko perheen näyttämötaidetta. Suosittelen Talvisirkus Nenää lämpimästi.

IN ENGLISH

Last saturday I saw this fantastic winter show of  The Hurjaruuth Dance Theatre. It was modern circus for the whole family. They have had The winter circus with different themes for 15 years and still it felt delightfully fresh. The whole family laughed and had so much fun. I’m proud that they can offer top quality shows like this one in our little Finland.

Blogataan taas – I’m blogging again

On ollut täyteläinen kesä. Olen elänyt sitä koko skaalalla. Noin kuukauden olen saanut lomailla huolta vailla ja puuhailla päivästä toiseen mitä mieleen pälkähtää. Neulojan mieleen pälkähtävät usein käsityöt. On ollut ihanaa olla huoleton ”Ellun kana”, joka viis veisaa kaikelle suorittamiselle. Blogihiljaisuudestani huolimatta olen tehnyt käsitöitä, enemmän kuin aikaisempina kesinä. Uusia asioitakin on koettu tuskartelurintamalla.

Olen myös käynyt elämäni ensimmäisessä neuletapaamisessa. Aikaisemmin en ole kokenut tarvetta käydä neuletapaamisissa, kun omaan ystäväpiiriini kuuluu käsityöväkeä. Ilu sai Puikkopäivän kuullostamaan niin houkuttelevalta, että tahdoin mukaan ja sain ylipuhuttua ystävänikin matkaan. Hieno päivä. Pitsi ei varsinaisesti ole minun juttu, joten omaksi suosikikseni nousi Tikrun puheenvuoro neulojan apuväineistä. Varsin raikas näkökulma ja hyvin vedetty setti. Sen välitön seuraus on Pinterest Typy. Tykkään siitä. Arvelen, että siitä tulee verraton apuväline.

En ole pitänyt mielekkäänä postailla kuvia lankaostoksistani. Lanka on minulle niin moniaistinen kokemus, että harvoin tulee mieleen latistaa aistinautintoa blogissa. Nyt täytyy kuitenkin hurmostella ja toisaalta olla ylpeä itsestään. Tiesin, että kohtaaminen Ilun lankojen kanssa johtaa vääjäämättä laajamittaiseen repsahtamiseen. Niinpä päätin jo etukäteen hallita tuota repsahdusta. Kartoitin tarpeita joululahjoja silmällä pitäen ja täytin yhtä vyyhteä lukuunottamatta noita tarpeita. Sitten siihen hurmokselliseen paasaamiseen. Olen aivan valtavan iloinen, että Suomen Pukkilassa vaikuttaa Ilu, joka kokoaa vyyhdeiksi neulojan unelmia. Kuvan vyyhdit on naamioitu Instagramin fillterillä, jotta salaisuudet säilyvät. Otin minä Ilun kirjankin. Ihania sukkia. Tahtoo tehdä ne kaikki!

Pukkila oli varsin sympaattista seutua ja tuo Kohiseva tarjosi maittavaa evästä puikottelun väleihin. Minulle oli uusi kokemus tulla kiitellyksi ohjeestani livenä. Cousteaustahan nuo kiittelivät ja minusta tuntui hyvältä. Siellä noiden livekohtaamisten joukossa varmasti piileekin tällaisten tapahtumien viehätys. Puikkopäivän päätteeksi sain myös näpäytyksen. Luottavaisesti olin lähtenyt matkaan ilman lisävaatetusta ja sateensuojaa. Niinhän se sade yllätti. Ajatelkaa, vasta ensimmäisen kerran tänä kesä! Ja enhän minä sokerista ole. Mitään vähinkoa ei tapahtunut. Ja onhan tuo vetinen Kohisevan kuva jotenkin veikeä.

IN ENGLISH

It’s been a while. The summer has been full of  life  with the large scale. For  a mont I have been free and careless Summer Typy. I’ve been doing things that just pos in my mind the very day. For knitter those things are relatively often knit related. I’ve been crafting more than before in summer time. I’ve trien out some new things too.

One of those new things was knitters’ meeting in Pukkila, hosted by Ilu. I have knitting friends, so I haven’t felt that I need to meet the knitter society in live. It was great fun to meet those people, who have been sharing their lives through blogs and also those who have been kind enough to knit my pattern.

In before han I new that Ilu’s yarns will be a true temptation. So I decided to control that folie somehow. I drafted my Christmas present plans and I really did buy some yarn for those plans and just one spontaneous skein. Those yarns are like dream. I’m so happy we have Ilu’s shop in Finland. Yarn picture is filtered in Istagram to keep those secrets.

Kirjeitä Julialle – Letters to Juliet

Kirjeitä Julialle on täysiverinen, romanttinen elokuva. Siinä jännitetään luottavaisesti ketkä saavat toisensa ja tarina kulkee. Esteet voitetaan ja loppu on onnellinen. Tässäkin elokuvassa on kokki, intohimoinen ruokaihminen. Se on hauskaa ja tekee Typyn samaistumisesta paljon jouhevampaa.

IN ENGLISH

Letters to Juliet is a love story well done.There is a beginning, middle and end where they lived happily ever after.  And there is a chef in the story. As the chef’s wife, it’s always fun.

Virkistäviä lomajuttuja – Refreshing Holiday Stuff

Veljeni ja Rokkiprinsessan joululahja realisoitui ja oli reilu viikko sitten mainio loman aloitus. Ryhmäteatteri ei ole pettänyt minua tällä toisellakaan kerralla. Pirjo Mällinen dramturgisen viihdyttäjän roolissa ansaitsee erityismaininnan. Hän sai kuluneet lausahdukset elämään ja tehostamaan komiikkaa. Klassikkoteos puolsi hyvin paikkaansa tässä hyvin paikallisessa ja nykyaikaisessa sovituksessa. En ole mikään slaavilaisten klassikkojen ystävä, mutta ei Dostojevksin mestarillisuutta vaan voi tämän kokemuksen jälkeen väheksyä. Teatterikokemus viehätti myös lahjansaajia ja parhaassa tapauksessa he jalkautuvat teatteriin uudestaan.

Lomani tyttöjenillassakin oli vahvasti slaavilainen sävy, kun tarinana oli Anna Karenina. Kerrankin sain aikaiseksi yhden niitä ”pitäisi ja tahtoisin”- kulttuuririennoista. Tein siis lomani pisimmän reissun Espoosta Turkuun. Ilta sisälsi tietysti ne pikkusormi pystyssä syötävät pikku piiraat sekä kuohuviiniä.

Tämäkään tulkinta ei ollut klassinen. Se suorastaan säikäytti, kun Krista Kosonen (joka teki huikean roolityön) Anna Kareninan roolissa muistutti lähinnä stripparia ja osa näyttelijäkaartista pärähti paikalle paperipussit päässä. He puhuivat huutamalla. Se oli nykyteatteria. Kantaaottavaa. Ajatuksia herättävää. See aluksi kummalliselta tuntunut toiminta sai perustelunsa ja tällainen tavallinen teatteritallaajakin lähti hyvillä mielin ja kathartiksen saanena kotia kohti. Se oli virkistävää. Täytyisi vaan muistaa käydä useammin ulkoilemassa teatterin merkeissä. Ja muistaa varata väliaikaherkutteluun pöytä etukäteen. Se saa arjen tuntumaan juhlalta.

IN ENGLISH

During my winter holiday I saw two Finnish plays. One in Helsinki and one in Helsinki. Both were interpretations from classical Russian stories. Both experiences were better than I expected. Theater is really refreshing way to go out. I recommend!

 

Eat Pray Love

Elokuvat ja neuleet ovat mitä parasta pakkaspäivän täytettä. Viime aikoina elokuvia on tullut katsottua lähinnä DVD ensi-iltoina. On ollut vaikeaa perustella itselleen elokuviin menoa, kun neulomukset odottavat kotona. En erityisemmin pidä kirjojen filmatisoimisesta. Formaattimetamorfoosi onnistuu harvoin. Siitä kärsi Eat Pray Love- elokuvakin.

Elokuvassa oli kuitenkin klassisen kerronnan ystävää miellyttävä rakenne. Elokuvan premissi oli selkeä ja suloiset miljööt tarjosivat eskapistista herkkua. Onkohan itämaiset uskonnot, gurut ja meditaatiot ainoa tapa löytää sisäinen rauha ja tasapaino? Tähän tematiikkaan liittyvät ajatukset olivat elokuvassa jokseenkin yksiulotteisia. Omasta kontekstistani johtuen gastrominset sivujuonet viehättävät minua. Ja tässä elokuvassa todella oli gastronomista herkkua.

IN ENGLISH

This cold weather is well benefitted with films and knitting. I go too rarely to the cinema, because at home I can knit while I watch a film. Generally I don’t like films based on novels. And this time too it was a handicap. Luckily there was the classical story format with beginning, middle and end . The spiritual statements were rather one dimensional, but sets and sceneries were great. And those delicious meals and foods.