Kesäunelmia – Summer Dreaming

Minulle kypsyvien omenoiden tuoksu on ollut ensimmäinen merkki siitä, että kesä tulee päättymään. Se nostattaa pientä melankoliaa, olenhan auttamattomasti kesäihminen. Tänä kesänä en ole vielä omenoiden tuoksua huomannut, mutta tämä dramaattinen säätilan muutos puhuu karua kieltä syksyn tulosta. En usko, että kesä on vielä ohi, mutta loppukesää on vahvasti käsillä.

Viime talvena törmäsin useammassakin blogissa hama-helmitöihin. Kukkakorvisten lisäksi olen ideoinut kannenpäällisiä lasipurkkeihin sekä koristekuvioita keittiöön, mutta saahan nähdä  mitkä niistä lopulta pääsevät luonnostelua pidemmälle. Eilen tein– blogista löytyi hauska ristipistomallista ammentava idea ja talvella veljeni vaimo valoi kynttilötä lasipurkkeihin häiden koristeeksi. Nämä kaksi hauskaa ideaa yhdistämällä ja tuunailemalla syntyivät minun kesäunelmia kynttilät. Haasteeksi osoittautui löytää sellainen liima, joka kiinnittää hama- helmikuviot tarpeeksi napakasta purkin kylkeen. Kuumaliima ei toiminut, askartelukaupasta hankittu pikaliima toimi vähän paremmin, mutta jätti epäilyksen kaiherruksen. Toinen askarteluliima on vielä testaamatta ja askartelukaupasta vinkattiin, että kaksikomponenttiliima toimisi, tosin se ei ole askartelukauppavalikoimassa, vaan sitä varten täytyy mennä rautakauppaan.

Ristipistokuvioita metsästäessäni ehdin jo innostua vaikka minkälaisista bambikuvioista, kunnes totesin, että mittakaava asettaa vähän haasteita ja käyttökelpoisimpia malleja ovat pienet ristipistomallit.

Hauska yhteensattuma on sekin, että Eilen Tein blogin Hanne on ensi syksynä kurssikaverini, kun kässänopeopinnot alkavat.

There have been lot of Hama- bead crafting in blogistania. I got inspired too. Cross stitch patterns are good. The scale might challenge a bit and I found that small cross stitch patterns are best for Hama- beads. The glue is another thing that needs some consideration.

Mainokset

Toiveista totta – A Dream Come True

Arvelin, etten pystyisi. Epäröin paljon. Ajattelin luovuttaa. En kuitenkaan luovuttanut. Tein parhaani. Kevään edetessä valintani sai vahvistusta. Luin valintakokeeseen ja tein näyttötehtävän. Pohdin työskentelyäni, reflektoin ja analysoin. Jännitin, arvelin epäonnistuneeni ja sain hyväksymiskirjeen. Olen onnellinen ja iloinen saavutuksestani. Minusta tulee siis myös kässänope. Ensivuoden opiskelen lähinnä käsityötä, ajatelkaa!

Näyttötyön tehtävänanto meni kutakuinkin niin, että valmista ompelutyö, tektiilimateriaaleista, joka kuvaa sinua käsityöntekijänä. Oletko miettinyt minkälainen käsityö sinä olisit ja kuinka sen valmistaisit? Ajatusleikki on hauska, mutta tositoimet todella haastoivat. Löytyykö valmistamaistasi töistä jokin työ, joka kuvaa sinua käsityöntekijänä?

Minä tykkään pikkupussukoista. Kevään mittaan olen ollut innoissani huovasta ja työstänytkin sitä. Minusta on kiva venytellä rajoja, siksikin valitsin huovan. Halusin käyttää menetelmää, joka ei vaadi kaavaa sekä kohdata inhokkini, vetoketjun kiinnityksen. Tämän kevään omituisuus tekemisessäni on ollut, että olen innostunut myös kirjonnasta. Totesin, että huovalle kirjonta voisi olla mielenkiintoisempaa kuin kankaalle kirjonta ja niin olikin. Tällaisessa improilussa oli omat haasteensa, jotka tallentuivat niin prosessikuvaukseen kuin reflektioon ja johtivat ratkaisuun, johon voin olla tyytyväinen. Seuraavassa huovallekirjonnassa päätin kyllä kokeilla taikatussia, jonka kävin jo hankkimassakin. Jokin ennalta odottamaton minuun iski, kun minä värejä rakastava, päädyin käyttämään vain kolmea väriä.

I hasitated and doubted. I wasn’t sure and I nearly gave up in front of this challenge. Well anyway, I decided to do my best. That way there wouldn’t be second thoughts. I applied for my second major, craft and design. They took only two and luckily enough I am one of those two. So I’ll be teacher in elementary school and in craft and design. My passion will be part of my profession. With these on going studies I’ve got everything I wished for and you can imagine how happy it makes me.

That selection for the major was made with an exam and a sample project. The project had to describe me as needle worker and it had to include process description and reflection of that process. What kind of needle work would you be? Have you done one? Playing with this idea is fun, but actually doing it, was a challenge.

Juhannustaikoja – Midsummer Magic

Innostuin keräämään seitsemän juhannuskukkaani korvakoruiksi. Hyvin pian Taikojeni valmistuttua, sain kuitenkin todeta, että olin valinnut väärän liiman tappikorvakoruihin. Idea on minusta kuitenkin hauska ja sopivan liiman metsästys siis jatkuu. Ohuella langalla ja pienellä koukulla syntyy hauskoja kukkakorviksia, joita teen varmasti lisää. Monenlaisia kukkien virkkausmalleja löytyy Garnstudiosta ja sieltä noidenkin kukkien malli löytyy. Muut kukkakorvikset syntyivät hamahelmistä.

Tälle juhannukselle pääsin tekemään yhden kortin hääparille ja valmistuipa tuo Pian kanssa aloitettu leimailukorttikin toivottelmaan ihania kesäpäiviä.

There is a belief in The Finnish Midsummer tradition that if a girl picks seven flowers and puts the under her pillow in the Midsummer night, she will see her husband in her dreams. Inspired by this belief I made some flower earrings, mainly with ham beads, but I also crocheted pair of them with thin yarn and small hook. There are large variety of crocheted flowers on Garnstudio’s website. Here you find the one I used. And I really want to do some more flower crocheting.

Traditionally Midsummer is time for weddings in Finland. this year I got to do one wedding card for Midsummer wedding. I finished on summer greetings card as well.

Pelkkää päivänpaistetta – Only Sunshine

Sireeni- koru syntyi jo viime kesänä. Minusta siitä tuli ihanan raikas ja kepeä. Paperi ja puuhelmissä on sen salaisuus. Paperihelmiä olen aikaisemmin käyttänyt lähinnä korvakoruihin, joihin ne juuri kepeytensä vuoksi ovat oivallinen valinta. Nuo ensimmäiset paperihelmeni ovat jokseenkin iso reikäisiä ja siitäpä ne pulmatkin johtuivat. Pienemmät helmet tahtoivat painua noiden paperihelmien sisään ja koruvaijeri alkoi irvistellä helmien välistä. Asiaa tarpeeksi pitkään haudottuani keksin ratkaista pulman niinkin helposti kuin helmihatuilla. Ja niin minulla on ihana keväinen teemakoru, jonka kanssa jään odottamaan sireenien kukintaa.

Tottahan ihanainen päivänpaiste on inspiroinut tekemään muutaman parin korviksiakin. Nuo nyt ovat vielä aikalailla alkukevään näköisiä, mutta eiköhän kesä tuo taas tullessaan todellista värien tihkua. Korujani on nykyään myynnissä Kauneushoitola Ekoegossa.

Hämmästyttävää miten moneen mieli taipuu, vaikka päiväni ovatkin varsin työn täyteisiä vielä muutaman viikon. Sen lisäksi, että käsityösyyhy on kroonista ja sitä pitää rauhoittaa päivittäin, on multakouria alkanut kutittaa. Ne kaipaavat tuoretta kevätmultaa ja kasvun kohinaa. Taimet täytyisi nyt kireesti saada alulle. Ja eihän parvekepuutarha voi noudattaa samaa kaavaa kuin viime vuonna, vaan täytyy päästä kokeilemaan uusia kasvunihmeitä. Saahan tääs nähdä mitä tämä kesä tuo tullessaan huolettoman hortonomin puutarhaan.

Japanin matkaa varten olin kerrankin ajoissa liikkeellä kevätkenkien hankinnassa. Toistaiseksi aurinkotassuni ovat ihastuttaneet minua kenkähyllystä käsin, sillä Thaimaassa ne olisivat olleet aivan liian kuumat ja täällä on piha vielä niin rapainen, etten ole raaskinut niillä neitsytmatkaa kulkea. Tunnen kuitenkin luissani ja ytimissäni, että tuo matka on aivan nurkan takana.

IN ENGLISH

At first I finished that Lilac Necklace almost a year ago, but my handmade paper beads were bit problematic. Their holes were too big and those smaller glass beads got into them and the beading wire was peaking in between. Finally I came up with really simple solution; bead hats. So finally I finished my Lilac necklace and now I’m waiting those lilacs to bloom.

With result of my annual spring boost, I made some earrings too. They are not bursting with colors, but that will reach me in few weeks. No, reason to worry. My new spring shoes are good proof of that. I bought them for Japan, but they were too hot for Thailand and now they are just waiting our yard to dry out.

Sometimes my longs for knitting/crocheting makes me wonder how on earth I have capacity for all these longs. My schedule is very full at the moment, but still that longing for knitting/crocheting is strong and along this spring I long for gardening too. Luckily all the current efforts will be over in few weeks.

Rokkiprinsessan asusteet – The Rock Princess’s Accessories

Olen kovin iloinen saatuani tutustua Rokkiprinsessaan, Räppäri veljeni parempaan puoliskoon. Itselleni tyypillisellä tavalla, olen ilmaissut välittämiseni erilaisilla käsitöillä. Hyvät ihmiset inspiroivat.

Rokkiprinsessa inspiroi minua yhdistämään ketjua ja satiininauhaa. Luonnollista oli täydentää tuota liittoa onyksilla, hematiiteilla ja kristalleilla. Pehmeän ja kovan liitot jaksavat kiehtoa edelleen ja ketjuja on tarkoitus ottaa käsittelyyn jatkossakin. Korumetalliketjut tahtovat valitettavasti vain tummua ja tulla epäsiisteiksi. En ole vielä keksinyt mitään voittamatonta kikkaa noiden ketjujen kiillotamiseen, paitsi siirtyä käyttämään hopeaa…

Tänä talvena ei ole tainnut olla kovinkaan rock kulkea paljain päin, joten rokkiprinsessa sai oman Rinsessapiponsa, jota tuunasin irroitettavalla, plyyssiruusulla. Pipo on alpakkaa, koska se on sitä lämpimintä ja hivelee ihoa. Malli on mitä mainioin ja sai minut todella innostumaan noista valepalmikoista. Saattepa nähdä!

Olen innostunut myös isoäidin neliöistä. Tiedän, tästä on kirjoitettu jo tänä keväänä, mutta huuma vain kiihtyy. Rokkiprinsessa kyseli minulta neulotuista bambutiskiräteistä viime kesänä. Lupasin tehdä hänelle rätin koekäyttöön. Pitkät olivat piuhat. Neliöiden virkkausesta innostuneena innovoin alkuvuodesta, tällaisen sovelluksen tuolle neliölle. Tuskin on kovin ainutlaatuinen innovaatio, mutta säästyinpä yhdistelyltä. En voi kieltää etteikö tämä minusta olisi hauska yksityiskohta  keittiöön kuin keittiöön. Rokkiprinsessan keittiössä värit ovat tietysti musta ja valkoinen, vaikka kukkalaatikossa kulkivatkin.

IN ENGLISH

My brother the Rapper has found his princess, the Rock Princess. I’ve been privileged to get to know her. So I wanted to make her something special. Good people inspire me and she definitely is on of that kind. The necklace was exciting journey to the union fo soft & hard, metal and satin sash. Our winter has been so cold that even the Rock Princess needed a hat, so one was made of alpaca with beatifull pattern. She also asked about those knitted bamboo rugs. This was last summer and few monts ago I finally got to crochet her those rugs with granny’s squares.

Tupatossut – House warming, Feet Warming or What Was It?

Näillä paukkupakkasilla on joutunut tyytymään sisäpuuhailuun. Sitkeästi päivä toisensa jälkeen annan mahdollisuuden tuolle houkuttelevalle kirkkaudelle. Ja joka päivä se nipistelee sormenpäissä ja saa haaveilemaan keväästä. En voi kieltää, etteikö auriko jo lämmitä, mutta pakkasta on vaan liikaa.

Huopatossut tupaantuliaislahjana tuntuvat varsin järkeenkäyvältä, ihanalta lahjalta. Tänä talvena lisälämpö on tainnut olla tervetullutta melkein kaikille näiden leveyspiirien varpaille.

Ensimmäistä kertaa tein palatossuja ja suinpäin syöksyin niitä huovuttamaan. Malli, jonka myötä innostuin näistä tossuista, löytyi Novita lehdestä, mutta tuskinpa on heidän originaali-ideansa. Ohje oli vain yhdelle koolle, joten Typyhän ryhtyi soveltamaan. Paljon oli tuuria matkassa, vaikka ei valistuneiden veikkauksien arvoakaan sovi väheksyä. Tossuista tuli oikein passelit tupaansa lämmittäneelle pariskunnalle.

Miellyin kovasti tähän ruutumalliin. Ruutujen neulominen aina oikealla neuleella on niin huoletonta ja joutuisaa. Neulontavaiheessa ehdin jo innostua työn joutuisuudesta, mutta takkiin tuli yhdistelyvaiheessa. Yllättävän aikaavievää puhaa, vaikka pistojen ei tarvitsekaan olla tasalaatuisia, kun huopuvat kuitenkin piiloon.

Novitaa ei liene syytä kehua. Kuinka tuollainen kypsä toimija voi edelleen sairastaa lasten tauteja? Ja valitettavan vähän niistä tunnutaan oppivan. Tiedän, että valinnoillani vaikuttavan kuluttajana käytökseni ei ole sitä johdonmukaisinta. Toisinaan olen valmis rähisemään ja antamaan anteeksi ja toisinaan boikotoin uhmakkaasti. Ilokseni olen todennut, että käyttämäni Novita Huopasen värikartta on laajentunut ja monimuotoistunut. Samalla kertaa sain kuitenkin pettymyksekseni todeta luonnonkuitulankojen valikoiman vähentyneen tämän kevään lankamallistosta. Usko ja tue tässä nyt sitten kotimaista? Ja onko nyt sitten parempi, että kotimainen kulttuuri kuolee ja muuttuu globaaliksi? Ihan kaikkea en kuitenkaan haluaisi tehdä itse. Lampaiden kasvattaminen espoolaiskaksiossa, ei taida olla hyvä vaihtoehto.

IN ENGLISH

My collection of unexpected housewarming gifts keeps expanding. This winter has been proper one. Lot of snow and freezing temperatures. Every warming piece you can get is welcomed. So our friend got felted slippers. I like this square idea. I got exited on it. Until I started to unite the squares. It took quite a lot of time. luckily those stitches faded in felting.

In Finland the amount of yarn suppliers is limited and all the international options are tempting. Our suppliers need to learn a lot and the variety is a challenge too. But if we don’t believe in them, who will? How many changes we should give?

Joulumielen syvin olemus – The Essence of Christmas Feeling

On kauhea kiire, kalenterit venyvät ja paukkuvat. Joka paikassa on tolkuttomasti ihmisiä ja tuntuu, että he ovat lähinnä tiellä. Kaikissa julkisissa tiloissa soi joulurenkutukset ja joulua on myyty todellisella törinällä jo toista kuukautta. Lapset selaavat lelukuvastoja ja heidän toivomuslistansa pitenevät pitenemistään. Moni lapsi saa 24 lelua jo ennen joulua. Sellaisiksi ovat joulukalenterit menneet suklaat tai ihanat kuvat eivät enää todellakaan riitä.

Minusta joulunalusaika on ihanampaa kuin itse suuret pyhät. Höyryävä kuppi suloisen mausteisia tuoksuja, kynttilöitä ja muita tunnelmallisia valaisijoita, pehmoinen villa soljuu sormien läpi. Se ottaa läheistäni ilahduttavan sekä lämmittävän muodon ja mahdollisesti jopa muistuttaa häntä. Mieleni selälle ajelehtii kysymys lasten lahjoista, heidän joulustaan. En voi mitenkään viedä heidän huomiotaan sen leluvuoren juurelta. Pehmeällä paketilla nyt ainakin saa pettyneitä katseita. Ja kuitenkin he odottavat minun olevan se viisas, kiltti ja yllättävin. Yhdessä tekeminen tuntuu olevan taikasana kaiken ikäisten kanssa.

Valitsin 15 väritettävää kuvaa, väritin yhdet postikortin kokoiset kappaleet. Kiinnitin ne pyykkipoikanauhaan ja jokaisena arkipäivänä ennen joulua, jokainen lapsi vuorollaan saa valita kuvan. Kaikki saavat kaikista kuvista mustavalkoisen kopion ja saavat värittää omansa. Lisäksi tein joulun taikalaatikon vanhasta sampanjalaatikosta. Mitään näin kitsiä en ole ikinä tehnyt, mutta en voi muuta kuin todeta, että tällä kertaa enemmän oli enemmän. Laatikko on täynnä karkkeja ja kuvan valinnut saa työntää laatikkoon kouransa ja kahmia herkkuja koko pikkukäden ulottuvuuksilla. Ajatelkaa, tämä sai nykyajan lapset hiljaisiksi ja ihastelemaan. Olen ollut havaitsevinani jopa pelon sekaista kunnioitusta taikalaatikon mystiikkaa kohtaan. Lapsi ei ole muuttunut! Tarinat vievät voiton. Muovilla kuorrutettua kamataivasta ei todellakaan tarvita.

It seems that kids want more and more. Do we need to do bigger and bigger efforts to impress them? Can we impress them anymore? Why we want to impress them? I think we want to share the genuine magic. It’s hard to predict whether it’ll do the trick or not. There’s no rhyme or reason. I wanted to give a go at work. For 15 days in December I share the impatient waiting with  kids. So I chose 15 pictures, colored them, put them in to a ribbon and made b & w copies of those pictures. Then I decorated a old Champaign box to be the magical Christmas box. Every day somebody gets the turn to pick the picture and peek into the Christmas box and that one time you can take as much candies as you can fit into your little hand. For me this wasn’t anything exceptional. I put an effort there thou.

But it worked. It worked like the Christmas magic should. I got everybody to believe in this thing and they are really improving their behavior because Santa’s Little Helpers are watching and choosing whose turn is next…

Il love to prepare Christmas, don’t you?