Villasukkapäivä – Wollie Socks

Ihanat ruskaiset syyspäivät taitavat olla ohi. Tuuli ja sade vihmovat, mutta onneksi kylmä kävi vain säikyttelemässä ja ihan järeimmät kylmän vastaiset toimenpiteet ovat saaneet vielä odottaa. Villasukkapäivät ovat kuitenkin ehdottomasti täällä. Minulle villasukkapäivä on sellainen päivä, jolloin piilotellaan kurjaa ja synkkää säätä sisätiloissa ja tehdään jotakin mukavaa. Aika usein tuo mukava on villasukan neulomista, mutta tänä syksynä, kiitos kässänopeopintojen, se on voinut olla myös ompelemista. Paras tunne ikinä vaan on, kun on haastanut itsensä ja arvelee, etteivät taidot taida aivan riittää ja sitten yllättää iloisesti itsensä ja onnistuu yli odotusten. Niin kävi viimeksi tänään aplikoidessa. Tuosta ompelushommasta kerron myöhemmin tarkemmin, sillä tarkoitukseni oli vouhkata sukista, se on täällä Torpalla sellaista peruspuuhaa.

Sukkatottumuksianikin on kyllä ravisteltu iloisesti, kun olen päässyt neulontahommiin yliopistolla. On käynyt ilmi, ettei minun sukkatottumukseni todellakaan seuraile traditioita, vaan on muokkautunut tälle neulojalle sopivaksi. Minusta kantapäiden ei todellakaan tarvitse olla vahvistettuja, yleensä neulon sukkani kärjestä varteen, kantapääni tiimalasina, jolloin kiilakavennuksetkin jäävät tekemättä, enkä myöskään kuulu siihen ihmislohkoon, joka pitää joustetta rumana, mutta silmääni kyllä miellyttää enemmän kierretyt oikeat silmukat jousteessa. Yksi parhaista asioista minkä neulerintamalla tiedän on kapea raidoittaminen kahdelle erivärisellä liukuvärilangalla. Siitä seuraa väriseikkailu, jota nautiskelen lähes jännän dekkarin malliin. Jep, minun kohdalla on kovin usein niin, että parhaat asiat ovat kokolailla simppeleitä. En jaksa olla myöskään kovin niuho symmetrisyyden suhteen. Kyllähän nuokin sukat toistensa pareiksi tunnistaa, vaikkeivät identtiset olekaan.

Lyhyinä, harmaina päivinä valokuvaaminen ei ole herkkua. Vastakohtaiselle ”pimeäkuvaamiselle” olisi todellakin tilausta, mutta onnistuinpa riemuitsemaan pitkän valotusajan mahdollisuuksista ja leikkihän siitä syntyi… Nämä omaan käyttöön syntyneet varsin makoisat sukat on neulottu 3 mm:n puikoilla, vihreän sävyillä risteilevällä sekä violetin ja ruskeansävyillä seikkailevalla langalla. Raitojen korkeus on kolme kerrosta.

Over here the basic knitting unit is a pair of socks. Knitting socks is just so much fun. Everybody in the knitting land seems to have their own preferences. And the needle work tradition brings it’s own twist in the mix. It seems that I’m not much of the tradition follower. After all I think that the main thing is to find one’s one path and enjoy as much as possible. At the moment my favourite pattern starts from the toes, includes time glass heel and some knit stitches knitted from back loop. How about you? 

Mainokset

Möökö-Mike – The Sweetest Little Boy

Tämä on sellainen pieni poika, jolle olen tehnyt vaatteita aikaisemminkin. Nuo suuret siniset silmät ja veitikkamainen hymy yksinkertaisesti löytävät suoraan sydämeen. Nähtyäni Möökö- takin Mutturalla blogissa, tiesin heti, että sellaisen tämä pikkuinen Mike tarvitsisi. Tällä lapsella on erityinen paikka sydämessäni ja se tuntuu välittyvän myös hänelle tekemiiini käsitöihin.

Suunnitelmat oli saada se valmiiksi, jo kun poika täytti vuoden. Tuli kuitenkin mutturoita matkaan, sillä minä virkkasin, purin ja virkkasin. Siitä vaan ei tullut tuota nuttua. Helpointa olisi ollut hankkia lanka mallille sopivaksi, mutta minulla nyt sattui jo olemaan toinen langoista eli Michellin alpakka silkkisekoite, joka tuo nuttuun tuon meleeratun pinnan. Kaveriksi tuolle melkoisen ohuelle ja haastavalle langalle, valitsin mustaa Novitan Hankoa, jotta takki pitäisi pintansa, eikä olisi aivan tolkuttoman kuuma. Lähes vuoden yritysten ja erehdysten jälkeen päädyin soveltamaan Sanna Vatasen jämälankatakin mallia (Moda 1/2011), lanka ja puikot olivat kyllä yli tuplasti paksummat. Sittenpä se takki rupesikin syntymään. Hupun improsin ihan omalla luovuudella ja takin reunat viimeistelin kiinteillä silmukoilla ja pelkällä Hanko- langalla. Tuo Möökö on siis tehty Mutturalla Annikan ohjeita seuraillen. Sen verran piti kuitenkin hempeillä, että virkkasin pikkuisen sydämen takin rintamukseen. Takin napit ovat kesäreissulta Haapsalusta, Eestistä. Kaiken kaikkiaan tämä oli sellainen neulojan  jännitysnäytelmä, että ehdinkö saada takin valmiiksi, ennen kuin poika kasvaa siitä ulos.

Olen kovin onnellinen neuloja taas tämän työn lahjoitettuani. Minusta siitä tuli juuri Miken oloinen ja näköinen. Se tuntui olevan mieluisa myös lapsen äidille, joka antoi minun käyttää kuviaan ja pienen tuumailun jälkeen poika itsekin hyväksyi takin, jopa siinä määrin, että takin reiluun huppuun on kuulemma kiva piiloutua murisemaan.

Lähinnä kai nämä pienten poikien kortit ovat äidin iloksi ja vauvakirjan täytteeksi, mutta olkoon sitten niin. Tämän kaksikon kohdalla kyllä pakahdun ylpeydestä heitä tavatessani. Kuinka upeasti tämä nuori äiti poikaansa kasvattaa ja hänestä huolehtii. Heille olisi suonut paljon paremman lähtötilanteen, jos minulta kysytään, sen maailman parhaan, joten siksi tässä nyt vuodatan. Ja kyllä minä tiedän, että mikäs minä sitten olen tällaista sanomaan, mutta sanompa silti, sillä saahan sitä aika tavalla tulkita, että nuo ajatukset saa takin silmukoista aukikoodattua. Myös tällä äidillä oli synttärit. Lahjan toin Boliviasta jo loppukeväästä, mutta kortti on oman torpan tuotantoa.

Special knit to the special boy. This child has special place in my heart and I think you can see it in this knit. The idea is not mine, but it just shouted this child’s name so loud that I had to do something. The original idea is from Mutturalla blog, but I just didn’t manage to crochet it, so after all, I knitted it and did the finishing and decorative parts by crochet. This is one of those happy knits. It made everybody involved happy or at least growling under that big hood.

Liftaaja Lontoossa – Hitchhiker in London

Vatsassa lepattavat perhoset. Ajatukset eivät pysy aloillaan ja on oikeastaan aika vaikea hahmottaa mitä ajattelee. Hymy on herkässä ja pää pyrkii kohoamaan pilviin. Jalat pysyvät hädintuskin maanpinnalla. Mikään muu kuin edellä kuvatut tuntemukset ei ole varmaa, mutta ilma on tiheänään lupauksia. Neuloja helpottaa tuota suloista levottomuutta tarttumalla puikkoihin ja todennäköisesti joku lanka kutsuukin jo seireenin lailla luomaan silmukoita puikolle. Silmukka silmukalta mieli rauhoittuu ja suloiset ajatukset punoutuvat langankierteisiin työn edetessä. Niin tämä Martina Behmin Hitchhiker sai alkunsa.

Lanka on liukuvärjättyä puuvillaa ja niin ohutta, ettei huivin hammastettu reuna olisi päässyt oikeuksiinsa, ellen olisi tuplannut mallikerran kerrosmääriä. Behmin malli on toimiva, oivaltava ja selkeä. Hän on yksi suosikkineulesuunnittelijoistani.

Kesälomani päätteeksi olin vajaan viikon Lontoossa. Olen ollut siellä vain kerran aikaisemmin ja täytyy todeta, että Lontoo kohteli minua hyvin. Sää oli niin upea, ettei huivia oikeasti tarvittu. Osuipa kohdalle joitakin aarteen kaltaisia löytöjä ja tietysti oli ihana asettua pöytään kello viiden teelle. Erilainen ympäristö todella irrotti arjesta ja sai unohtamaan viikonpäivät sekä synnytti ihanan huokauksen onnistuneesta lomasta, kun palasin kotiin pala Lontoota muistoissani.

This is Martina Behm’s Hitchhiker, I had to do some modifications to achieve the same look as in the original pattern, my yarn and needles were that much thiner. I took the pictures of that scarf in London, even though the weather was so goon on the end of August that one didn’t really need a scarf. Oh, what a lovely end of holiday it was to visit London.

Peittoja pienille – Baby Blankets

Täällä on ihastuttu peittojen tekemiseen. Tykkääminen on vielä lapsen kengissä ja valmiiksi olen saanut vasta vauvapeittoja. Tällä hetkellä työn alla on kaksi peittoa. Molemmat virkattuja ja aikuisen torkkupeiton kokoisia. Virkkauksesta on todellakin tullut kaverini. Edelleenkään en ole ihan varma virkatuista vaatteista, mutta asusteissa ja sisustus jutuissa se on onnenomiaan. Se on melkoista lankasyöpöttelyä tosin.

Jos tässä Torpassa on tehty jotakin viime vuosina, niin isöäidin neliöitä on virkattu. Tiskirättejä lukuunottamatta tämä peitto on ensimmäinen varsinainen tuote, joka niistä on syntynyt. Se syntyi vaunupeitoksi Kummiserkkuni pienokaiselle. Koko peitto on virkattu Novitan 7 Veljeksestä. Eihän nuo raidat kohdistu samalla tavalla kuin villasukassa, mutta minä en siitä häiriintynyt, varsinkin kun puolet ruuduista on yksivärisiä. Arvelin, että vaunuihin tarkoitettu torkkupeitto voi hyvin olla sinisävyinen myös tytöllä. Olen varsin tyytyväinen tähän kokonaisuuteen, vaikka ruutujen yhdistäminen työlästä puuhaa onkin. Erityisesti tuo peittoa kiertävä nirkkoreuna on minusta ihana yksityiskohta.

Kiva täti teki peiton. Eli pikkuserkkunikin on jo sen ikäinen, että ilmaisee mielipiteensä sujuvasti, eikä enää varsinaisesti, vilkkaana leikki-ikäisenä viihdy peittojen suojassa. Tämä peitto syntyi määrämittaiseksi päiväpeitoksi lastenhuoneeseen. Sekin on Novitan 7 Veljestä. Värikartasta löytyi niin sopivasti hyvät värit. Peitto on neulottu kolminkertaisella langalla ja 10 mm:n pyöröpuikoilla. Tätä peittoa oli ilo tehdä, kun se syntyi joutuisasti ja muododstui kutsuvan rouheaksi. Reunan virkkauksella pyrin varmistamaan, ettei peitto lähden vanumaan aivan muodottomaksi.

I’m all excited about blankets. So far I have finished only baby blankets, but at the moment I’m working on two full sized blankets. Both crocheted ones. And yes, the crochet has come to stay. I’m not exactly convinced about crocheted clothes, yet, but blankets etc. are definitely goodness.

These two blankets were made a while ago. And the owners aren’t babies anymore, but I’m happy with these blankets. They were fun to make, well I didn’t exactly love stitching those squares together… Instead working with big needles and triple yarn was fun and fast.

Vauvakutsut – Baby Shower

Minusta yllätysten järjestäminen on ihanaa. On jäänyt kertomatta eräästä mainiosti onnistuneesta yllätyksestä, jonka järjestimme esikoistaan odottavalle ystävälle. Tämä esikoinen alkaa olla nyt jo puolitoista vuotias, mutta tuo iltapäivä ansaitsee varmasti roiman annoksen muistelua. On ihanaa, kun ihmiset kokoontuvat yhteen levittämään hyvää ja huomioimaan heille tärkeää ihmistä. Talkoovoimin järjestimme pöydän notkumaan herkkuja, enkä voinut vastustaa koristeaskartelua, joka syntyi hyvin joutuisasti organzanauhasta ja skräppipapereista Fiskarsin Shapecutteria ja muotosabluunoita hyödyntäen.

Muistimme päivänsankaria yhteisellä lahjalla, mutta eihän neuloja itselleen mitään voinut ja neuloi pikkuruisen neuleasun ihanan pehmoisesta Indiecita Baby Alpaca- langasta, jota äiti minulle kaikessa kultaisuudessaan Etelä-Amerikan reissuilta kantaa (Lankaa kului kaikkiaan 250 g.). Valitsemassani Garnstudion Blueberry- setin ohjeessa pääsin kokeilemaan minulle uutta pallukkaista pintaa. Sen neulominen oli hauskaa ja itselleni hyvin poikkeuksellisesti onnistuin neulomaan mallin mukaan ja pikkuinen asu syntyi vauhdilla. Ohjeen seuraaminen oli helppoa myös sen vuoksi, että minusta se oli varsin toimiva ja ennen kaikkea, se ei ollut mahdotonta kappalesilppua, vaan takkikin tehdään kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Takin napit ovat kookospähkinästä ja ostin ne Hakaniemen hallin Figuluksesta.

This baby shower took place in the spring 2012. I just love this kind of occasions. Good people gather together to surprise someone special to them. It’s full of good will and hope. We set the table with  delicious treats and it was simply very nice to share those moments together. Decorations were easy to make with Fiskars tools. We had a common present, but can a knitter really stop her self knitting tiny sweetness? So, I knitted that Garnstudio’s Blueberry Set . I really enjoyed that pattern and believe or not, I managed to follow the pattern.

Pikkaraisen raitanuttu- ohje

Tämän nutun ohje syntyi syksyllä 2006, mutta ajattelin siirtää sen tänne nykyiseen blogiin, jotta se olisi helpommin löydettävissä.

Minusta yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen on mukavaa. Niinpä tekemäni neulemallit ovat vapaasti käytettävissä ja luotan siihen, ettei niitä käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Mukavaa tietysti on jos jaat oman versiosi ja kokemuksiasi ohjeistani vaikkapa kommentoimalla tai sähköpostitse.

Lanka: Novita Wool/Tennesee vaaleanpunainen limevihreä, valkoinen ja keltainen 200 (200) 250 g.

Puikot: 3 1/2 tai käsialan mukaan.

Muut tarvikkeet: nappeja/neppareita/nyöriä nutun kiinnitykseen sekä virkkuukoukku pääntien kiinnitykseen.

Koot: 56-62 (68-74) 80-86 cm
Aloita ja päätä kaikkien kappaleiden kaikki kierrokset o silmukalla, ellei toisin mainita.

Takakappale: Luo vaaleanpunaisella 64 (68) 72 s ja neulo koristenirkko: 4 krs sileää neuletta, nirkkokerros työn oikealla puolella * 2 o yht. ja langan kierto*. Toista *-* x 21 ja lopeta kierros o silmukkaan (x 22 ja neulo 1 o kerroksen alkuun ja loppun) x 23 ja lopeta kierros o silmukkaan. Neulo 4 krs sileää ja aloita 2:n krs:n raidoitus. Toista vaaleanpunaisen, valkoisen, limevihreän ja keltaisen raidoitusmallikertaa. Suosittelen lankojen kuljettamista kappaleen reunassa. Kun kappalleen korkeus on 18 (20) 23 cm, kavenna molemmista reunoista 4 s kerrallaan ja aloita raglankavennukset. Kierrä mukana kuljetetut langat, jokainen vuorollaan sormen ympäri aliottaessasi ensimmäistä raglankavennusraitaa. Näin lankoja ei tarvitse katkaista tässäkään vaiheessa ja ne saa yhdistämisvaiheessa piilotettua saumaan. Kavenna molemmissa reunoissa 2 s:n sisäpuolella joka 2. krs 15 (17) 18 x 1 s. Tee oikeassa reunassa ylivetokavennus ja neulo vasemmassa reunassa 2 o yhteen. Kavennus on valmis, kun kädentien korkeus on 10 ( 11) 12 cm, päätä loput 26 (26) 28 s. Kerralla.

Vasen etukappale: Luo 68 (72) 76 s ja neulo koristenirkko: 4 krs sileää neuletta, nirkkokerros työn oikealla puolella * 2 o yht. ja langan kierto*. Toista *-* x 22 ja neulo 1 o kerroksen alussa ja lopussa ( x 23 ja lopeta kierros o silmukkaan) x 24 ja lopeta kierros o silmukkaan. Neulo 4 krs sileää ja aloita 2:n krs:n raidoitus. Toista vaaleanpunaisen, valkoisen, limevihreän ja keltaisen raidoitusmallikertaa. Neulo kunnes kappaleen korkeus on 6 cm. Aloita sitten pääntien viistotus: neulo 11 s:n sisäpuolella ensin joka 2. krs 5 (2) 1 x 3 s oikein yhteen ja vielä joka 2. krs 27 (35) 40 x 2 s o yhteen. Kun kappaleen korkeus 18 (20) 23 cm päätä oikeassa reunassa 4 s käden tietä varten ja tee raglan kavennukset oikeassa reunassa ylivetokavennuksina 2 s:n sisäpuolella joka 2. krs 15 (17) 18 x 1 s. kunnes jäljellä on 12. Lisää kaitaleen oikeaan reunaan 1 s saumavaraksi ja neulo sileää neuletta vihreällä pääntien reunusta varten vielä n.12 cm. päätä sitten silmukat kerralla.

Oikea etukappale: Luo 68 (72) 76 s ja neulo koristenirkko: 4 krs sileää neuletta, nirkkokerros työn oikealla puolella * 2 o yht. ja langan kierto*. Toista *-* x 22 ja neulo 1 o kerroksen alussa ja lopussa ( x 23 ja lopeta kierros o silmukkaan) x 24 ja lopeta kierros o silmukkaan. (Jos haluat nappikiinnityksen. Näpinläpi tulee tehdä tähän kohtaan, itse käytin nepparikiinnitystä). Neulo 4 krs sileää ja aloita 2:n krs:n raidoitus. Toista vaaleanpunaisen, valkoisen, limevihreän ja keltaisen raidoitusmallikertaa. Neulo kunnes kappaleen korkeus on 6 cm. Aloita sitten pääntien viistotus: neulo 11 s:n jälkeen ensin joka 2. krs 5 (2) 1 x 3 s oikein yhteen ja vielä joka 2. krs 27 (35) 40 x 2 s o yhteen. Kun kappaleen korkeus 18 (20) 23 cm päätä vasemmassa reunassa 4 s käden tietä varten ja tee raglan kavennukset vasemmassa reunassa 2 o yht. kavennuksina 2 s:n sisäpuolella joka 2. krs 15 (17) 18 x 1 s. kunnes jäljellä on 12. Lisää kaitaleen vasempaan reunaan 1 s saumavaraksi ja neulo sileää neuletta vihreällä pääntien reunusta varten vielä n.12 cm. Päätä sitten silmukat kerralla.

Hihat: Luo 42 (42) 44 s ja neulo koristenirkko: 4 krs sileää neuletta, nirkkokerros työn oikealla puolella * 2 o yht. ja langan kierto*. Toista *-* x 13 ja neulo alussa 1 s o ja lopussa 2 s o ( x 13 ja neulo alussa 1s o ja lopussa 2 s o) x 14 ja neulo alussa ja lopussa 1 s o. Neulo 4 krs sileää ja aloita 2:n krs:n raidoitus sekä lisäykset kahden silmukan sisäpuolella. Toista vaaleanpunaisen, valkoisen, limevihreän ja keltaisen raidoitusmallikertaa. Lisää ensin joka 10. (8.) 10. krs 4 (6) 4 x 1 s ja vielä joka 10. krs 0 (0) 3 x 1 s = 50 (54) 58 s. Kun kappaleen korkeus on 18 (21) 25 cm päätä molemmista reunoista 4 s kerralla. Aloita sitten raglankavennukset: Kavenna molemmissa reunoissa 2 s:n sisäpuolella joka 2. krs 15 (17) 18 x 1 s. Tee oikeassa reunassa ylivetokavennus ja neulo vasemmassa reunassa 2 o yhteen. Päätä loput 12 (12) 14 s. Kerralla.

Viimeistely: Taita ja ompele koristenirkkoreunukset. Piilota langankuljetukset saimoihin ommellessasi niitä. Ompele raglansaumat. Ompele hihojen saumat ja sivusaumat. Mittaa ja pura tai neulo lisää pääntien kaitaleisiin ja päättele kolmen puikon päättelynä. Kiinnitä pääntien kaitale kappaleisiin piilosilmukoita virkkaamalla. Kiinnitä nepparit ja/tai napit tai nyörit valintasi mukaan sivusaumoihin sekä etukappaleiden ulkoreunoihin. Nutussani on yksi neppari molemmissa sivuissa sekä päällä kaksi koristenappia.

Toisessa hihassa on koristekuviointi, jonka tein neuloessani. Koska pelkäsin langan loppumista. Siitä ei valitettavasti ole mallikuvaa.

Tumputtomien ohje

Kummityttöni äidin mukaan näitä peukalottomia lapasia kutsutaan “tumputtomiksi” eli peukalottomista tumpuista on kyse. Tämä on mainio pikkuinen lahja uudelle tulokkaalle. Se valmistuu hetkessä ja on tarpeellinen suojatessaan pienokaista.

Minusta yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen on mukavaa. Niinpä tekemäni neulemallit ovat vapaasti käytettävissä ja luotan siihen, ettei niitä käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Mukavaa tietysti on jos jaat oman versiosi ja kokemuksiasi ohjeistani vaikkapa kommentoimalla tai sähköpostitse.

Lanka: Novita Bambu sekä pieni määrä ohutta puuvillalankaa (esim. Novita Kotiväki) koristeluun

Puikot: 2,5 mm:n sukkapuikot

Ohje: Luo 32 silmukkaa. Neulo suljettua oikein (kiertäen), nurin joustetta 10 krs. Jatka työtä sileänä neuleena 18 krs. Aloita kavennukset. Tee ylivetokavennus joka puikon lopussa, joka kerroksella, kunnes työssä on 4 silmukkaa jäljellä. Vedä lanka silmukoiden läpi, katkaise lanka ja päätteele huolella.

Tumppuja voi koristella makunsa mukaan ja tilanteeseen sopiviksi kirjomalla.