Joulukorttiajatuksia – Thoughts About Christmas Cards

Kotiin kannetuilla joulukorteilla alkaa olla vintage kaikuja ja törmäsinkin  hauskaan nimitykseen ”vintage email”, kirjeiden ja korttien yhteydessä. Jälleen kerran löydän itseni pohtimasta joulukortteja. Minusta on ihanaa tehdä kortteja, eikä innostavien ideoidenkaan löytäminen ole ongelma, mutta niiden merkityksellisyys sitten pohdituttaakin. Ilahduttavatko ne siinä määrin, että ekologista kuormaa on perusteltua tehdä? Onko meillä niin paljon kaikenlaista, että sinne ne kortitkin sekoittuvat kamakasaan, eivätkä ihmeemmin nostata iloakaan tämän yltäkylläisyyden keskellä. Joinakin vuosina olen tehnyt sähköisen kortin ja ostanut puuntaimia tms. kehitysmaahan.

Korttien tekeminen on minusta ihanaa ja jaankin tässä nyt yhden idean menneiltä vuosilta. Silloin käytin keittiökalenterin kuvitusta korttimateriaalina ja valitsin vähän epätavallisemmat värit komppaamaan joulun aromeja. Taustalle kiinnitin kuvioidun kultaisen paperin. Kohotarroilla syntyy vielä kivasti runsautta litteälle pinnalle.

Minä haluaisin ajatella, että kyllähän ne kortit levittävät iloa ja koskettavat. Toistaiseksi en kuitenkaan ole avannut korttitehdasta tälle vuodelle. Kyllä ratkaisu aina on löytynyt ja onhan mahdollista, että muistaakin vaikkapa lämpimällä leivällä. Tosin niiden laittaminen postiin ja toimittaminen kauemmas tuo mukanaan omia haasteita…

Before every Christmas I end up considering the necessity of Christmas cards. Are they really appreciated or do they just mix with loads of seasonal bits and pieces? I’d like to believe that handmade cards make a difference, but I seem to doubt it every year. 

I made those cards above few years ago and me reasoning and inspiration were used kitchen calendar illustrations and I was happy to use maybe little unconventional colours.

Villasukkapäivä – Wollie Socks

Ihanat ruskaiset syyspäivät taitavat olla ohi. Tuuli ja sade vihmovat, mutta onneksi kylmä kävi vain säikyttelemässä ja ihan järeimmät kylmän vastaiset toimenpiteet ovat saaneet vielä odottaa. Villasukkapäivät ovat kuitenkin ehdottomasti täällä. Minulle villasukkapäivä on sellainen päivä, jolloin piilotellaan kurjaa ja synkkää säätä sisätiloissa ja tehdään jotakin mukavaa. Aika usein tuo mukava on villasukan neulomista, mutta tänä syksynä, kiitos kässänopeopintojen, se on voinut olla myös ompelemista. Paras tunne ikinä vaan on, kun on haastanut itsensä ja arvelee, etteivät taidot taida aivan riittää ja sitten yllättää iloisesti itsensä ja onnistuu yli odotusten. Niin kävi viimeksi tänään aplikoidessa. Tuosta ompelushommasta kerron myöhemmin tarkemmin, sillä tarkoitukseni oli vouhkata sukista, se on täällä Torpalla sellaista peruspuuhaa.

Sukkatottumuksianikin on kyllä ravisteltu iloisesti, kun olen päässyt neulontahommiin yliopistolla. On käynyt ilmi, ettei minun sukkatottumukseni todellakaan seuraile traditioita, vaan on muokkautunut tälle neulojalle sopivaksi. Minusta kantapäiden ei todellakaan tarvitse olla vahvistettuja, yleensä neulon sukkani kärjestä varteen, kantapääni tiimalasina, jolloin kiilakavennuksetkin jäävät tekemättä, enkä myöskään kuulu siihen ihmislohkoon, joka pitää joustetta rumana, mutta silmääni kyllä miellyttää enemmän kierretyt oikeat silmukat jousteessa. Yksi parhaista asioista minkä neulerintamalla tiedän on kapea raidoittaminen kahdelle erivärisellä liukuvärilangalla. Siitä seuraa väriseikkailu, jota nautiskelen lähes jännän dekkarin malliin. Jep, minun kohdalla on kovin usein niin, että parhaat asiat ovat kokolailla simppeleitä. En jaksa olla myöskään kovin niuho symmetrisyyden suhteen. Kyllähän nuokin sukat toistensa pareiksi tunnistaa, vaikkeivät identtiset olekaan.

Lyhyinä, harmaina päivinä valokuvaaminen ei ole herkkua. Vastakohtaiselle ”pimeäkuvaamiselle” olisi todellakin tilausta, mutta onnistuinpa riemuitsemaan pitkän valotusajan mahdollisuuksista ja leikkihän siitä syntyi… Nämä omaan käyttöön syntyneet varsin makoisat sukat on neulottu 3 mm:n puikoilla, vihreän sävyillä risteilevällä sekä violetin ja ruskeansävyillä seikkailevalla langalla. Raitojen korkeus on kolme kerrosta.

Over here the basic knitting unit is a pair of socks. Knitting socks is just so much fun. Everybody in the knitting land seems to have their own preferences. And the needle work tradition brings it’s own twist in the mix. It seems that I’m not much of the tradition follower. After all I think that the main thing is to find one’s one path and enjoy as much as possible. At the moment my favourite pattern starts from the toes, includes time glass heel and some knit stitches knitted from back loop. How about you? 

Lyhyt muisti – Short Memory

Täällä ei ole ollut vielä lunta. Maa on ollut riitteessä ja vilu on tunkenut luihin ja ytimiin. On hämmästyttävää kuinka se kylmä yllättää joka syksy. Ihana, hellivä kesä tuudittaa suloiseen luuloon, ettei se kylmä nyt niin hurjaa ole. Ja neulojalla on vielä kaikki ne huivit, hatut, tumput sekä töppöset suojanaan. Ja kuitenkin löydän itseni taas hyvin järkyttyneenä siitä mitä viime päivinä on tapahtunut. On tullut KYLMÄ! Muisti on lyhyt ja mieli yllättynyt. Kesä tuntuu paljon kaukaisemmalta kuin muutama viikko sitten.

Neulominen tuntuu entistä paremmalta idealta ja mielessäni kiitän niitä Andeilla kohtaamiani alpakoita ja laamoja, joiden karvasta nyt saan lämmikettä tuon hyytävän vastuksen nujertamiseen. Ja kaikki ne pahat kielet, jotka nyt laulavat, että odota vaan, eihän tämä ole vielä mitään. Elohopea on hädintuskin käynyt nollan alapuolella. Pahat kielet saavat nyt olla hiljaa, sillä ensijärkytyksen kanssa on ihan riittävästi tekemistä.

Tämä ajatuskulku on tuttu. Järjestelmällisesti vilun säikäyttämä käy läpi vaihtoehtonsa. Entä jos kävisinkin talviunille, nukkuisin sen kylmän ohi?! Tai muutto lämpimämmille leveysasteille?! Vai kasvattaisinko itselleni turkin, sellainenhan minula kaiketikin pitäisi olla, jos minut olisi tarkoitettu kylmiin oloihin?! Ja lopulta päädyn sitten luottamaan jokaiseen pikkuiseen ”pääskyseen”. Eli lämpöisiin teekupposiin, suloisen pehmoisiin neuleisiin, kauniisti loimottaviin kynttilöihin ja mielten lämmittämiseen. Valmistautuminen lahjojen antamiseen on siis alkanut. Pikku hiljaa syntyy pieniä mielenlämmittäjiä, joiden turvin aion selvitä tämänkin kylmän yli.

The cold has landed. No snow here, yet. The survival strategy is under construction. And my secret weapons will be knitting my favourite fibers like alpaca (Those pictures are taken on my trip to Bolivia and Peru last may), drinking lots of tea. light some beautiful candles and prepare some handmade goodness to my loved ones.

Kevään eka parvekeaamiainen

Olo uudella parvekkeella maitokahvin, voileipien ja jugurtin ääressä oli varsin lokoisaa ja villaiset käsityöt saivat jäädä koriin odottamaan viileämpiä hetkiä. Pastelliväriset puuvilla-pellavakuidut soljuivat sormien lomasta liplattamaan aaltoraitaiseen käsipyyhkeeseen. Aurinko lämmitti suloisesti ja valo tuntui hellivän jokaista solua.

Siinä virkatessani katselin ympärilleni ja visioin kuinka laitan uuden parvekkeeni kesäkuntoon. Punainen tiiliseinä on vielä paljas. Värikkäät kukkaruukut odottavat vielä versojaan ja pöydän virkaakin toimittaa toistaiseksi nurin käännetty puinen laatikko. Ideoita kyllä riittää ja käynnissä onkin nyt kova karsinta, että mitkä ideat pääsevät toteutettaviksi asti.

Joulusta

Miten sen joulu niin helposti kääntyy itseään vastaan? Se minkä pitäisi olla hyväntahtoista, rentoa yhdessäoloa, kääntyykin kummalliseksi suorittamiseksi ja tulee ladatuksi tunnekuormalla, jota ei pahimpanakaan arkiväsymyspäivänä näy.

Elämäni keikahdettua ylösalaisin, oli oikeastaan jo kesällä selvää, että jouluakin tulee lähestyä uudesta näkökulmasta, eikä pyrkiä johonkin mahdottomaan. Siis sellaiseen, mitä ei ole. Sellaisista pyrkimyksistä tahtoo seurata lähinnä pettymystä. Joulustani tulikin varsin rento, hyväntahtoinen ja tulvillaan hyviä muistoja. Luonto antoi parastaan ja entistä paremmin ymmärrän japanilaisten tapaa sovittaa kirsikankukkajuhlansa luonnon mukaan, eikä pyrkiä sovittamaan luontoa ihmisen suunnitelmiin. Vietin kaupunkijoulua. Kaupunki oli ihmeen hiljainen. Se oli minulle uusi kokemus. Suloinen kokemus. Löysin uuden asian, jonka vuoksi odottaa joulua.

Edelleenkin minun suosikkiaikaani joulun suhteen on sitä edeltävät viikot, jolloin toisten ilahduttamisen suunnittelu on kiivaimmillaan. Valitettavasti tuohon samaan kiivailuun osui menneenä syksynä myös dedisten suma, joka sai minut lykkäämään ja maltillistamaan suunnitelmiani. Kaikesta huolimatta on vaan kovin suloista antaan pehmoisen langan soljua sormien lomassa, punoa lämpöisiä ajatuksia silmukka silmukalta valmistuvaan neuleeseen. Ja joka vuosi jaksan olla yhtä iloinen siitä, ettei minun tarvitse tuskailla kaupoissa kulutushysterian piikkiaikaan, vaan voin käydä teekupin ääreen kotisohvalle tekemään käsitöitä.

Useampana jouluna olen tuskaillut myös kauniiden pakettien synnyttämästä jäte määrästä. Toisinaan olen taitellut tekemäni neuleet kauniisti ja viimeistellyt kokonaisuuden vain rusetilla. On ollut myös jouluja, joina olen uhmannut tuota jätekertymää ja tehnyt koristeellisia paketteja kaikesta huolimatta. Tänä jouluna ompelin kankaisia pusseja, joihin lahjat oli helppo sujauttaa. Ja pussin voi sitten laittaa kiertoon seuraavalle lahjansaajalle tai sitä voi käyttää vaikkapa kenkäpussina juhliin mennessä.

Ihana kevät

Kevät on suosikkivuodenaikani. Se on kaikkinensa hyvä, sadepäivätkin. Sain Ikiystävältäni Lontoon tuliaisena värikylläisen vyydin Misti Alpaca Hand Paint Sock Yarn lankaa. Tein yhden säärystimen, mutta lanka ei raidoittunut minua miellyttävällä tavalla. Tuo lanka on ihanan tuntuista, joten päädyin tekemään siitä Keväthiipan. Edelleen pohdin turkoosin tupsun lisäämistä. Malli on ihan omasta päästä sävelletty ja kavennukset uusin muutamaan kertaan. Ajatuksenani oli tehdä pidempi hiippa ja käyttää koko kerä, mutta käytäntö osoitti, ettei tuo ajatus ollut erityisemmin hyvä. Loppukerästä syntyy vielä muutama pikkumyssy tai tossu.

Ystävät ovat ilahduttaneet minua tulppaaneilla ja oikeastaan koko kevään minulla on ollut tulppaaneja kotona siivittämässä kevään tuloa.

Pikkujoulukorviksia – Christmas Party Earrings

Skräppäysjämien kierrätystä. Opin myös, että ”älä pidä muita kuin Fiskarsin leikkureita”.

IN ENGLISH

Recycled scrap booking  leftovers. And I also learned that it’s waste of time to use anything else but Fiskars in paper figure cutting.