Morsiustytön mekko – Bridesmaid’s Dress

Eihän tämä Torpan häähumu vielä tähän lopu. Koska olin vastuussa Rokkiprinsessan hääpuvusta, päätimme, että olisin morsiustyttö vaikkapa Tuhkimon pikkuapureiden tapaan. Tämähän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Toisin kuin nuo pikkuapurit, minä sain olla läsnä myös morsiusparin näköisissä sympaattisissa, lämpöisissä ja grooveissa talvijuhlissa. Siispä tarvitsin mekon minäkin. Ja ei kyllä tullut mieleenkään, että olisin tyytynyt valmismekkoon. Se johtui kyllä suurilta osin siitä, että tilaisuuteen täydellinen mekkokangas oli jo kiikarissa. Vallilan ”Näillä kulmilla”- kankaassa on Räppäriveljeni lyriikat ja mekon tekemistä tuosta graafisesta kankaasta olin hautonut jo pidempään.

Tässähän oli myös hyvin Sound of Musicmäinen meininki, sillä tuohan on verhokangas. Sellainenhan ei pidättele yhtään tekemisen mielentilan saavuttanutta. Kaavoitukseen se kyllä heitti joitakin haasteita, sillä ensimmäisellä yrittämällä ”pieni mesta, mut elämää täynnä” olisi asettunut upeasti takapuoleni päälle (heh, heh). Moda 03/2009 lehdestä löytyi tuo yksinkertainen malli, jota keksin tuunata juhlavammaksi organtsahihoilla. Malliin kuului vielä koriste nauha niskan poikki, mutta sen jätin pois. Lintsasin myös vuorin ompelussa, jonka ompelin vain miehustaan samasta kankaasta. Mekon alle hankin alusmekon, jonka helmassa oleva musta pitsi vielä täydensi juhlan tuntua. Öisten katuvalojen  värejä myötäillen sujautin jalkaan kultaisen kimaltavat korkkarit ja saatoin olla hyvin tyytyväinen asukokonaisuuteeni.

Itse juhlapäivänä keskityin niin noihin ainutlaatuisiin hetkiin, ettei tullut huolehdittua asuni kuvaamisesta. Ainoa, edes lähes kokokuva on tuo kännyräpsy tuossa oikealla. Siinä ne nyt ovat, molemmat aikaansaannokseni rinnakkain. Tuo oikeanpuoleinen kuva on Alejandro ”Allu” Lorenzon ottama. Se kertoo enemmänkin juhlien tunnelmasta kuin mekosta, mutta niiden juhlien tunnelma sietääkin saada erityismaininnan.

To complete this wintery wedding hype in my blog, I present my own dress that is made out of curtain fabric and has my brothers lyrics on it. Very Sound of Music I’d say. For this dress I had a pattern, but I was so gone with the special day that there is no better photo of me in my dress that day.

Mainokset

Rokkiprinsessan hääpuku – The Wedding Dress

Kuvat: Alejandro ”Allu” Lorenzo

Erityinen tehtävä – The Special Project

Ajattelin kertoa nyt eräästä varsin erityisestä kässäkokemuksesta. Tällaisiin kokemuksiin liittyy usein niin epätoivoa, ylpeyttä ja tyytyväisyyttä. Veljeni meni naimisiin alkuvuodesta. Olenhan minä jos jonkinlaista pientä ja somaa hänen Rokkiprinsessalleen tehnyt, mutta kyllähän se tuntui ihmeelliseltä ja pelottavalta yhtä aikaa, kun hän toivoi minun tekevän hääpukunsa. Teenhän minä toki paljon, mutta, että tällainen tärkeä mekko, tärkeään tilaisuuteen. Siinä sitten käännettiin internettiä ympäri, kun koitettiin saada mielikuvista selvyys. Alusta asti oli selvää, ettei puku olisi täyspitkä. Ja minä huokaisin helpotuksesta, sillä en todellakaan ole kaveri helman päärmäyksen kanssa.

Käsitys puvusta kyllä selkeni, mutta kaavojen metsätys ei tuottanyt tulosta. Kyllä minulla nyt jonkilainen käsitys kaavoituksesta on Pikkusiskon wanhojenpuvun jäljiltä. Nämä kaavat syntyivät kuitenkin palapelistä, jonka kasasin Burdan ja Suuren käsityön kaavoista. Suurta viisautta oli se, että ymmärsin olevani hidas ja että oli syytä testata kaava ennen morsiussatiinin saksimista. Tein siis lakanaversion, jonka pohjalta muokkasin kaavoja, ennen morsiussatiiniin kajoamista.

Yläosan kaavoitus on omaa käsialaani, sillä sellaistahan ei löytynyt mistään ja sen suhteen Rokkiprinsessan toiveet olivat hyvinkin selkeät. Hameosan laskoksista minulla on entuudestaan kokemusta ja siksi valitsinkin ne. Tuollaiset laskokset asettuvat hyvin ja antavat kankaan laskeutua kauniisti. Eniten jännitin vetoketjun asettumista. Se ei voinut mennä piiruakaan vinoon, sillä sehän olisi paraatipaikalla, kun morsiuspari seisoo vihttävänä, selin paikallaolijoihin.

Nämä lyijykynäfiltterin läpi käyneet kuvat ovat viimeisestä sovituksesta. Vasemman puolimmaisessa kuvassa helman alta vilkkuu vähän myös tyllihame, jonka tein helmaa kohottamaan. Siihen minulla ei ollut kaavaa. Surffailin vain vinkkejä netistä ja ompelin melkolailla freestylellä. Hameosa on valkoisesta trikoosta ja valkoista tylliä hameeseen upposi kahtena volankina muistaakseni kuusi metriä.

Eihän tuo vaivatta syntynyt ja kyllä minua aikalailla jännitti. Halusinhan Rokkiprinsessan olevan tyytyväinen. Kaikki purkamisen tuomat turhaumat, epäonnistumisen pelot, kiukut ja harmitukset kuitenkin  pyyhkiytyivät pois, kun Rokkiprinsessa, nykyinen kälyni, pyörähteli, viimeisessä sovituksessa, peilin edessä ja hänestä vaan näki, että hän oli saanut mieleisensä prinsessamekon.

Tästä tuli myös täydellinen häälahja tälle, nyt jo, puolivuotta naimissa olelleelle parille.

My Brother got married last February and my sister in law wished that I’d made her dress. It was a great honour, but little bit nerve wracking too. There wasn’t any pattern, I had to whip it up. I was wise and took my time with draft version. All the worries were forgotten, when I saw her face in the last fitting. She was feeling like a princess.

Heinäkuu – July

Elokuu viipottaa jo puoltaväliä, mutta fiilistelenpä heinäkuuta nyt kuitenkin.

Minun kohdalleni osui upeat helteiset säät ja täällä on kyllä nautittu kesän antimista täysin palkein. Marjoja tuli syötyä varmasti ainakin kerran päivässä. Hellesäät kutsuivat virkkaamaan puuvillaa ja niinpä aloitin töiden oheen aivotnarikassa virkattavan peitteen, jonka valmistumisesta en todellakaan ota mitään stressiä.

Yhdet pimennysverhot ompelin ja ripustin ikkunaan. Kävin kuulostelemassa Rihannaa, mutta ei se oikein kolahtanut. Showta oli tietysti suuren maailman tyyliin. Käydessäni Taidehallissa, en voinut vastustaa Titimadamin yksisarvista. Tyrniä ja tyrskyjä blogista on löytynyt inspistä kokkailuun. Äitini vauvakoirasta on tullut jo täysikasvuinen, mutta edelleen se kölliin kuin pentukoira.

My July looked like that 🙂

Laiskoja kesäpäiviä – Lazy Summer Days

Tämä kesä on ollut säidenkin puolesta ihana. Säät ovat suosineet siellä missä minä olen kulkenut. Hellepäivien raukea fiilis inspiroi minut tekemään tämän pienen lahjan. Kangaskassin kaavan nappasin toisesta kangaskassista ja hellepäivien köllöttely nyt vaan tuo mieleen suuret puiden varjoissa köllöttelevät kissaeläimet.

Printtikalvoa olen käyttänyt ennenkin ja sen hyödyntäminen onkin minusta kovin hauskaa. Ennen printtikalvoon tutustumista hankin purkillisen Artmedium – kuvionsiirtoliimaa. Kokeilin ensin sitä leopardin siirtämiseen kankaalle. Tuon liiman kanssa peilattu ja tulostettu kuva siis kiinnitetään haluttuun kohtaan kuvapuolialaspäin. Sitten sen annetaan kuivua ja kuivana paperi irrotetaan. Paperin irrottaminen kostutetun sienen kanssa, kuten ohjeessa neuvottiin, osoittautui aika haastavaksi ja tuntui, että paperin mukana lähtee kuviokin (Sinellissä neuvottiinkin käyttämään tätä liimaa vain pestäville pinnoille). Konepesun jälkeen tilanne ei ollut aivan noin huono, mutta tuskin siirrän kuvioita kankaalle tuolla liimalla enää.

En ollut tyytyväinen jälkeen, joka vasemman alakulman kuvassa näkyy, joten siirsin kuvan uudelleen printtikalvon avulla. Printtikalvon käytössä on oman kokemukseni mukaan oleelleista silittää kovaa alustaa vasten ja seurata pakkauksen ohjeita muutenkin tarkasti. Täytyy muuten todeta, että kankaalle merkintään tarkoitettu taikatussi, jonka jälki katoaa pesussa tai muutamassa viikossa itsekseen, on todella kätevä. Suosittelen sitä lämpimästi.

Mikä ihaninta, minun joutilaat kesäpäiväni ovat vasta tulossa, kun vapaat koittivat tällä viikolla.

I decided to make a small gift. Our warm summer inspired me. Those lazy summer days are just so sweet. I used my shopping bag as a model and added the leopard on. I love to use pictures to customise my projects.

Toiveista totta – A Dream Come True

Arvelin, etten pystyisi. Epäröin paljon. Ajattelin luovuttaa. En kuitenkaan luovuttanut. Tein parhaani. Kevään edetessä valintani sai vahvistusta. Luin valintakokeeseen ja tein näyttötehtävän. Pohdin työskentelyäni, reflektoin ja analysoin. Jännitin, arvelin epäonnistuneeni ja sain hyväksymiskirjeen. Olen onnellinen ja iloinen saavutuksestani. Minusta tulee siis myös kässänope. Ensivuoden opiskelen lähinnä käsityötä, ajatelkaa!

Näyttötyön tehtävänanto meni kutakuinkin niin, että valmista ompelutyö, tektiilimateriaaleista, joka kuvaa sinua käsityöntekijänä. Oletko miettinyt minkälainen käsityö sinä olisit ja kuinka sen valmistaisit? Ajatusleikki on hauska, mutta tositoimet todella haastoivat. Löytyykö valmistamaistasi töistä jokin työ, joka kuvaa sinua käsityöntekijänä?

Minä tykkään pikkupussukoista. Kevään mittaan olen ollut innoissani huovasta ja työstänytkin sitä. Minusta on kiva venytellä rajoja, siksikin valitsin huovan. Halusin käyttää menetelmää, joka ei vaadi kaavaa sekä kohdata inhokkini, vetoketjun kiinnityksen. Tämän kevään omituisuus tekemisessäni on ollut, että olen innostunut myös kirjonnasta. Totesin, että huovalle kirjonta voisi olla mielenkiintoisempaa kuin kankaalle kirjonta ja niin olikin. Tällaisessa improilussa oli omat haasteensa, jotka tallentuivat niin prosessikuvaukseen kuin reflektioon ja johtivat ratkaisuun, johon voin olla tyytyväinen. Seuraavassa huovallekirjonnassa päätin kyllä kokeilla taikatussia, jonka kävin jo hankkimassakin. Jokin ennalta odottamaton minuun iski, kun minä värejä rakastava, päädyin käyttämään vain kolmea väriä.

I hasitated and doubted. I wasn’t sure and I nearly gave up in front of this challenge. Well anyway, I decided to do my best. That way there wouldn’t be second thoughts. I applied for my second major, craft and design. They took only two and luckily enough I am one of those two. So I’ll be teacher in elementary school and in craft and design. My passion will be part of my profession. With these on going studies I’ve got everything I wished for and you can imagine how happy it makes me.

That selection for the major was made with an exam and a sample project. The project had to describe me as needle worker and it had to include process description and reflection of that process. What kind of needle work would you be? Have you done one? Playing with this idea is fun, but actually doing it, was a challenge.

Ihania asioita – Simply Sweet Things

Erityinen kortti ja erityinen ikkulahja. Printtikalvolla saa hauskasti suloiset muistot kulkemaan arjessa. pussukan malli on oman improvisoinnin tulosta. Ihania ovat, olen tyytyväinen kädenjälkeeni.

Special card and gift. I’m so pleased with my work.