Möökö-Mike – The Sweetest Little Boy

Tämä on sellainen pieni poika, jolle olen tehnyt vaatteita aikaisemminkin. Nuo suuret siniset silmät ja veitikkamainen hymy yksinkertaisesti löytävät suoraan sydämeen. Nähtyäni Möökö- takin Mutturalla blogissa, tiesin heti, että sellaisen tämä pikkuinen Mike tarvitsisi. Tällä lapsella on erityinen paikka sydämessäni ja se tuntuu välittyvän myös hänelle tekemiiini käsitöihin.

Suunnitelmat oli saada se valmiiksi, jo kun poika täytti vuoden. Tuli kuitenkin mutturoita matkaan, sillä minä virkkasin, purin ja virkkasin. Siitä vaan ei tullut tuota nuttua. Helpointa olisi ollut hankkia lanka mallille sopivaksi, mutta minulla nyt sattui jo olemaan toinen langoista eli Michellin alpakka silkkisekoite, joka tuo nuttuun tuon meleeratun pinnan. Kaveriksi tuolle melkoisen ohuelle ja haastavalle langalle, valitsin mustaa Novitan Hankoa, jotta takki pitäisi pintansa, eikä olisi aivan tolkuttoman kuuma. Lähes vuoden yritysten ja erehdysten jälkeen päädyin soveltamaan Sanna Vatasen jämälankatakin mallia (Moda 1/2011), lanka ja puikot olivat kyllä yli tuplasti paksummat. Sittenpä se takki rupesikin syntymään. Hupun improsin ihan omalla luovuudella ja takin reunat viimeistelin kiinteillä silmukoilla ja pelkällä Hanko- langalla. Tuo Möökö on siis tehty Mutturalla Annikan ohjeita seuraillen. Sen verran piti kuitenkin hempeillä, että virkkasin pikkuisen sydämen takin rintamukseen. Takin napit ovat kesäreissulta Haapsalusta, Eestistä. Kaiken kaikkiaan tämä oli sellainen neulojan  jännitysnäytelmä, että ehdinkö saada takin valmiiksi, ennen kuin poika kasvaa siitä ulos.

Olen kovin onnellinen neuloja taas tämän työn lahjoitettuani. Minusta siitä tuli juuri Miken oloinen ja näköinen. Se tuntui olevan mieluisa myös lapsen äidille, joka antoi minun käyttää kuviaan ja pienen tuumailun jälkeen poika itsekin hyväksyi takin, jopa siinä määrin, että takin reiluun huppuun on kuulemma kiva piiloutua murisemaan.

Lähinnä kai nämä pienten poikien kortit ovat äidin iloksi ja vauvakirjan täytteeksi, mutta olkoon sitten niin. Tämän kaksikon kohdalla kyllä pakahdun ylpeydestä heitä tavatessani. Kuinka upeasti tämä nuori äiti poikaansa kasvattaa ja hänestä huolehtii. Heille olisi suonut paljon paremman lähtötilanteen, jos minulta kysytään, sen maailman parhaan, joten siksi tässä nyt vuodatan. Ja kyllä minä tiedän, että mikäs minä sitten olen tällaista sanomaan, mutta sanompa silti, sillä saahan sitä aika tavalla tulkita, että nuo ajatukset saa takin silmukoista aukikoodattua. Myös tällä äidillä oli synttärit. Lahjan toin Boliviasta jo loppukeväästä, mutta kortti on oman torpan tuotantoa.

Special knit to the special boy. This child has special place in my heart and I think you can see it in this knit. The idea is not mine, but it just shouted this child’s name so loud that I had to do something. The original idea is from Mutturalla blog, but I just didn’t manage to crochet it, so after all, I knitted it and did the finishing and decorative parts by crochet. This is one of those happy knits. It made everybody involved happy or at least growling under that big hood.

Mainokset

Au revoir!

Tänään tuntuu jotenkin kaihoisalta. Kesä on auttamattomasti ohi ja pimeys lisääntyy. Vuorokauden pimeä aika on jo pidempi kuin valoisa. Eilen aurinko heitteli kyllä ihanasti säteitään syyskirpeyteen.

Täällä alkaa hanakka taistelu synkkyyttä vastaan. Iloisen väriset langat juoksevat sormien lävitse puikoille ja koukuille. Rimunkirjavat villasukat on jo kaivettu kaapin uumenista, rooibostee höyryää pannussa ja kaikin pienin tavoin ilo löytää paikkansa, vaikkei aurinko enää hellikään.

Isoäidin neliöistä on syntynyt aikaisemminkin tiskirättejä. Tällä kertaa lankana oli reilua kehitysyteistyö lankaa, joka oli koottu tuollaiseksi värikkääksi kokonaisuudeksi. Tiskirätit menivät lahjaksi Rokkiprinsessan ystävälle. Hauskaa, että hän piti tiskirättiajatusta niin hyvä, että halusi antaa rättejä itsekin lahjaksi.

Täydennän tässä kesässä viipyilyä vielä näillä viime vuoden korteilla. Alarivin korteissa olen käyttänyt Marie Claire des Ideesin lahjoittamia valmiskortteja, joiden ihanaa vehreyttä oli vain pakko buustailla.

Syksyllä on kyllä ihanaa olla neuloja. Lämpöisissä ja mieluisissa hatuissa, tumpuissa sekä sukissa löytyy ja uutta syntyy.

The dark time of the year is kicking in. The night is already longer than the day. My way to survive are those sweet colourful yarns, nice cups of delicious rooibos tea and sweet summer memories of course. Those granny squares are actually, for keeping kitchen tidy and surprisingly enough summer is always good theme in card making. Those cards I made last year.

It’s fun to be knitter in fall. Vide selection of hats, mittens and socks available.

Lohikäärme – Dragon

”Joskus me ajattelemme, ettei lohikäärmeitä enää ole. Eikä rohkeita ritareita eikä yhtään prinsessaa, joka liihottelisi salaisen metsän halki lumoten hymyllään peurat ja perhoset.

Joskus ajattelemme, ettei meidän aikanamme ole todellisia seikkailuja. Kohtalo on jossakin taivaanrannan takana; loistavat varjot kiisivät ohitsemme kauan sitten ja katosivat.

Kuinka hauskaa onkaan olla väärässä! Prinsessoja, ritareita, taikaa, lohikäärmeitä, seikkailuja – niitä on olemassa tässä ja nyt, eikä maanpäällä ole koskaan muuta ollutkaan.

Meidän vuosisadalla ne tietenkin näyttäytyvät uusissa vaatteissa. Lohikäärmeet ovat pukeutuneet virkapukuihin ja huonosti istuviin herrain pukuihin tai katastrofihaalareihin. Yhteiskuntamme demonit kirkuvat ja lepattavat ympärillämme, jos erehdymme nostamaan katseen maasta tai rohkenemme kääntyä oikealle risteyksessä, jossa meitä on käsketty kääntymään vasemmalle. Näennäisyydet ovat muuttuneet niin voimallisiksi, että prinsessat ja ritarit voidaan kätkeä toisiltaan – jopa itseltäänkin.

Todellisuuden voimat kohtaavat meitä kuitenkin yhä unissamme ja ilmoittavat, että meissä kohisee sinitulinen virta, jolla voimme muuttaa maailmaamme sellaiseksi kuin haluamme. Joskus kuulemme oivalluksen kuiskaavan totuuden: Me emme ole tomua, me olemme taikaa.”

(R. Bach: Silta yli ikuisuuden)

Ohje on Supersuloiset maskotit kirjasta. Tosin tuon rodun siivet eivät miellyttäneet ja sovelsin paremmin tälle lohikäärmeelle sopivat ilman ohjetta.

Every true prince needs a dragon too. So when the need arouse, I was ready with my crochet hook and I used the dragon patten from that book in Finnish.

Peittoja pienille – Baby Blankets

Täällä on ihastuttu peittojen tekemiseen. Tykkääminen on vielä lapsen kengissä ja valmiiksi olen saanut vasta vauvapeittoja. Tällä hetkellä työn alla on kaksi peittoa. Molemmat virkattuja ja aikuisen torkkupeiton kokoisia. Virkkauksesta on todellakin tullut kaverini. Edelleenkään en ole ihan varma virkatuista vaatteista, mutta asusteissa ja sisustus jutuissa se on onnenomiaan. Se on melkoista lankasyöpöttelyä tosin.

Jos tässä Torpassa on tehty jotakin viime vuosina, niin isöäidin neliöitä on virkattu. Tiskirättejä lukuunottamatta tämä peitto on ensimmäinen varsinainen tuote, joka niistä on syntynyt. Se syntyi vaunupeitoksi Kummiserkkuni pienokaiselle. Koko peitto on virkattu Novitan 7 Veljeksestä. Eihän nuo raidat kohdistu samalla tavalla kuin villasukassa, mutta minä en siitä häiriintynyt, varsinkin kun puolet ruuduista on yksivärisiä. Arvelin, että vaunuihin tarkoitettu torkkupeitto voi hyvin olla sinisävyinen myös tytöllä. Olen varsin tyytyväinen tähän kokonaisuuteen, vaikka ruutujen yhdistäminen työlästä puuhaa onkin. Erityisesti tuo peittoa kiertävä nirkkoreuna on minusta ihana yksityiskohta.

Kiva täti teki peiton. Eli pikkuserkkunikin on jo sen ikäinen, että ilmaisee mielipiteensä sujuvasti, eikä enää varsinaisesti, vilkkaana leikki-ikäisenä viihdy peittojen suojassa. Tämä peitto syntyi määrämittaiseksi päiväpeitoksi lastenhuoneeseen. Sekin on Novitan 7 Veljestä. Värikartasta löytyi niin sopivasti hyvät värit. Peitto on neulottu kolminkertaisella langalla ja 10 mm:n pyöröpuikoilla. Tätä peittoa oli ilo tehdä, kun se syntyi joutuisasti ja muododstui kutsuvan rouheaksi. Reunan virkkauksella pyrin varmistamaan, ettei peitto lähden vanumaan aivan muodottomaksi.

I’m all excited about blankets. So far I have finished only baby blankets, but at the moment I’m working on two full sized blankets. Both crocheted ones. And yes, the crochet has come to stay. I’m not exactly convinced about crocheted clothes, yet, but blankets etc. are definitely goodness.

These two blankets were made a while ago. And the owners aren’t babies anymore, but I’m happy with these blankets. They were fun to make, well I didn’t exactly love stitching those squares together… Instead working with big needles and triple yarn was fun and fast.

Heinäkuu – July

Elokuu viipottaa jo puoltaväliä, mutta fiilistelenpä heinäkuuta nyt kuitenkin.

Minun kohdalleni osui upeat helteiset säät ja täällä on kyllä nautittu kesän antimista täysin palkein. Marjoja tuli syötyä varmasti ainakin kerran päivässä. Hellesäät kutsuivat virkkaamaan puuvillaa ja niinpä aloitin töiden oheen aivotnarikassa virkattavan peitteen, jonka valmistumisesta en todellakaan ota mitään stressiä.

Yhdet pimennysverhot ompelin ja ripustin ikkunaan. Kävin kuulostelemassa Rihannaa, mutta ei se oikein kolahtanut. Showta oli tietysti suuren maailman tyyliin. Käydessäni Taidehallissa, en voinut vastustaa Titimadamin yksisarvista. Tyrniä ja tyrskyjä blogista on löytynyt inspistä kokkailuun. Äitini vauvakoirasta on tullut jo täysikasvuinen, mutta edelleen se kölliin kuin pentukoira.

My July looked like that 🙂

Keittiöpyyhkeitä – Kitchen Towels

Jännittäviä asioita tapahtuu. Tänä vuonna virkkaus on kiilannut neulomisen ohi. Olen minä jotakin virkkaillut jo kahtena edellisenäkin vuonna, mutta ennen sitä pidin virkkausta jotenkin tuskallisena ja hankalana. Kun tuota virkkaushistoriaani katsoo, niin hyvin on isöäidinneliö painotteista. Sillä linjalla jatkan edelleen, mutta työn alla on suuremmat kuviot eli torkkupeittoa syntyy villasta ja puuvillasta.

Keittokomeroni on väriltään pastellisen vihreä. Aluksi ajattelin sen olevan hieman liikaa, mutta häivyttämisen sijaan, päädyinkin korostamisen tielle. Niinpä, keittiön käsipyyhkeetkin ovat pastellisävyisiä. Idean näihin käsipyyhkeisiin sain joitakin kesiä sitten tätini kesäparatiisissa vieraillessani. Hänen huvilansa keittiössä oli käytössä virkattu käsipyyhe. Kotini keittokomerossa ainoa luonnollinen paikka käsipyyhkeelle asettaa myös koko haasteita, niinpä näiden pyyhkeiden kokoluokka on siinä 25 cm:n huitteilla.

Pyöreä pyyhe on ollut käytössä ja osoittaunut varsin toimivaksi. Pellavapuuvillalanka kuivaa kädet mukavasti ja eivätkä kuidut hapsottaneet pahemmin virkatessa. Pyyhkeiden mallit sävelsin itse.

I’ve found myself crocheting lately. It’s bit strange because I’ve been strongly a knitter. Before, I found crocheting somehow too complicated. At the moment I’m working with two blanket projects. My crocheting has been mainly granny squares.

These towels are for my pastel green kitchenette. They have to be small too, so they are approx.  25 cm high. The yarn is cotton linnen and works well in action and it was relatively nice to crochet too. I improvised those patterns based on square, circle and wave techniques.

Yllätys ystävälle – Surprise My Friend

Arki vie mukanaan ja sitä huomaa viikkojen kuluvan. Niin, sitä voi löytää itsensä tilanteesta, jossa suunnittelee kesäistä synttäriyllätystä ystävälle, vaikka joululahjakaan ei ole löytänyt vielä perille. Käärin siis ystävän synttäripakettiin melkoisen talviset kämmekkäät sekä iloiset isöäidinneliökorvikset, joita innostuin virkkaamaan kukkien ohella tänä kesänä. Hetki sitten sain kiitosvietin iloisesti yllätetyltä ystävältä. Tuollaisista viesteistä tulee aina niin kovin hyvä mieli.

Kämmekkäät on tehty perulaisesta silkkialpakkalangasta, joka on kyllä yksiä niistä pehmoisimmista, mitä minun käsien läpi on soljunut. Malli Veronica O’Neilin Cold Turkey (löytyy Ravelrystä). Se on toimiva ohje ja selkeä malli.

Kortti-innostust pitää edelleen pintansa. Uusien leimojen lisäksi olen hankkinut myös muutaman uuden leikkurin. Pilvileikkuria olikin sitten ihan pakko päästä kokeilemaan myös kuppikakkujen tekemiseen ja makoisia korttejahan sillä syntyi. Myös kukkaleikkuri on uusi ja osoittautunut kovin käyttökelpoiseksi. Korttien tekemien syyhyttää edelleen. Saapa nähdä mitä seuraavaksi syntyy.

Sometimes it can happen that Christmas turns into  summer and good intensions won’t turn into actions. So, I found my self in the situation where I wrapped Christmas mittens and summer earrings at the same time. I wanted to surprise my friend and I did. Just moment ago, I got a sweet thank you message. Isn’t those the best?

My new cutters have inspired me to make some more cards. I spotted this cupcake idea somewhere and I had to try it out with my new cloud cutter. It turned out rather sweet, didn’t it?